Tunne-ehdollistuminen

Eläinten kanssa toimittaessa on aina tärkeää ottaa huomioon sen tunnetila. Eläin oppii nimittäin yhdistämään tietyn mielentilan oppimaansa ärsykkeeseen, kuten opeteltuun liikkeeseen, ääneen tai tilanteeseen. Eläintä pitäisikin aina kouluttaa sen ollessa rauhallinen ja levollinen, sillä silloin se useimmiten oppii parhaiten, ja kouluttamista voi pitää eettisesti hyväksyttävänä.

Mikäli katsoo kouluratsastusrataa suorittavaa hevosta, on mahdollista että hevonen heilauttaa häntäänsä hermostuneesti jokaisella askelella, jonka tietty liike kestää. Kun liike loppuu, myös hännänheiluttelu loppuu. Tästä voi usein päätellä sen, että eläin on ollut tietyssä mielentilassa sitä koulutettaessa, ja se on oppinut yhdistämään opetetun asian hermostuneisuuteen. Eläimet oppivatkin usein sellaisia asioita, joita kouluttaja ei ole tarkoittanut opettaa. Eläimen kouluttaja voi esimerkiksi opettaa eläimen jännittymään tietystä merkistä (ratsastajan pohjeapu tai äänimerkki), vaikka tarkoittaisi aivan päinvastaista. Mikäli koirankouluttaja johdonmukaisesti rauhoittelee koiraansa tietyllä tavalla aina sen arastellessa jotakin asiaa, koira saattaa epäonnisessa tapauksessa oppia yhdistämään rauhoittelevan puheen epämiellyttävään tunteeseen, ja alkaa pelätä kyseistä asiaa tai esinettä. Näin toiminut kouluttaja saattaa siis saada kotona rauhallisesti torkkuvan koiran pelokkaaksi vain lausumalla tietyllä äänenpainolla sanan ”rauhoitu”.

Myös Heurekan koripallorottien koulutuksessa käytetään hyväksi tätä tunne-ehdollistumista, ja pyrimme nimenomaan positiivisten tunteiden vahvistamiseen. Rotanpoikasen annetaan koulutuksen alkuvaiheessa tutustua koripallokenttään aikuisten rottien kanssa herkkuja syöden. Vastaisuudessa poikasen kanssa harjoitellaan silloin, kun se itse tulee kentälle ja tuntee olonsa turvalliseksi. Rottia ei siis pakoteta pelaamaan, mikäli ne eivät halua. Rotta saa myös halutessaan poistua peliareenalta vaikka kesken harjoitusten.

Rottien koripallokoulu

Perustietoja Heurekan koripalloilijoista:

Heurekan koripallorotat ovat kesyrottia, jotka on jalostettu isorotasta (Rattus norvegicus ). Kerrallaan Heurekassa asuu 6-9 naarasrottaa, jotka pelaavat kahdessa eri joukkueessa, yksivärisissä ja kirjavissa. Rotat saavat päivän aikana liikuskella vapaana Rottakopiksi kutsutussa suuressa lasihuoneessa, jossa niillä on virikkeinä häkkejä, tikkaita ja riippumattoja. Kesyrotta elää noin 2-3 vuotta. Heurekan koripallotähdet ostetaan poikasina kesyrottakasvattajilta, ja ne elävät koko elämänsä Heurekassa naaraslaumassa.

Kesyrottatietoa tarjoaa myös Suomen Kesyrottayhdistys

Eniten asiakkaiden kysymyksiä kirvoittaa kuitenkin rottien koulutus, siis tässä koulutus pähkinänkuoressa:

Koripallorottien koulutuksessa hyödynnetään eläinten oppimista ehdollistumalla. Rottia koulutettaessa niille alun perin merkityksetön ärsyke (äänimerkki) muuttuu niille merkitykselliseksi, koska rotta saa ruokapalkkion aina kuullessaan äänimerkin. Heurekan koripallovalmentajat käyttävät merkinantovälineenä summeria, josta kuuluu vaimea piippausääni. Ruokapalkkio on rottien erikoisherkkua, riisiä, jota ne saavat vain koripallokentällä. Muutoin niillä on aina vapaasti saatavilla vihanneksia, hedelmiä ja pelleteiksi puristettua jyrsijöiden kuivamuonaa.

Rotanpoikasen koulutus aloitetaan, kun se on noin seitsemän viikon ikäinen. Aluksi se saa tutustua rottien omaan, erityismitoitettuun koripallokenttään ja koripalloon. Pallona Heurekassa käytetään roll-on- deodoranttipullosta otettua kuulaa, johon on porattu pieniä reikiä, jotta rottien olisi helppo käsitellä sitä.

Rotalle opetetaan, että aina kun se kuulee summerin äänimerkin, se saa riisinjyvän palkinnoksi. Tätä ehdollistumista hyödyntämällä rottaa opetetaan tarttumaan koripalloon. Toimimme seuraavasti: aina kun rotta lähestyy palloa, haistelee sitä tai tarttuu siihen, kouluttaja painaa summeria ja antaa herkkupalan. Varsin nopeasti rotta oppii, että se saa ruokapalkkion kiinnittämällä huomionsa palloon. Kun poikanen osaa tämän tehtävän, suoritusta vaikeutetaan. Kouluttaja ei enää painakaan summeria pelkästä pallon haistelemisesta, vaan odottaa mitä käytöstä rotta tarjoaa. Näin eläin saa itse keksiä, mitä siltä halutaan. Useimmiten koulutettaville rotille tulee mieleen tarttua palloon hampaillaan, jolloin summeria taas soitetaan ja herkkupala annetaan. Tällä tavalla poikanen oppii vähitellen, minkälaista käytöstä siltä toivotaan.

Mihin äänimerkkiä sitten tarvitaan?

Äänimerkki on oivallinen apuväline koulutuksessa siksi, että kouluttaja pystyy sen avulla osoittamaan eläimelle täsmälleen sen hetken, jona se on toiminut oikein. ’Oikein’ toimiminen tarkoittaa tässä tapauksessa siis kouluttajan haluamaa toimintaa kuten pallon viemistä korirenkaan lävitse.