sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Mitä eroa on rotalla



Rotan tieteellinen nimi on Rattus norvegicus. Rattus-suvusta löytyvät kaikki rotan läheisimmät sukulaiset, jos eivät löydy, jokin on luokittelussa jokin pielessä. Kukaan ei tarkkaan tiedä kuinka paljon Rattus-lajeja on, kymmenittäin joka tapauksessa (tällä hetkellä 66). Esimerkiksi Papua-Uuden-Guinean alueella vähän joka saarella saattaa olla omat rottalajinsa.

Rotiksi kutsutaan myös monia muita jyrsijöitä, jotka eivät välttämättä ole läheistä sukua Rattuksille. Nisäkkäiden uudet nimiehdotukset ovat osittain parantaneet nimeämisen logiikkaa, osittain sekoittaneet sitä entisestään.

Yksi selitys Rattus-suvun lajimäärän epäselvyydelle on, että monien suvun lajien biologiasta ei tiedetä oikein yhtään mitään, lajin nimi voi perustua vain johonkin vanhaan museonäytteeseen. Toinen selitys on, että ei ole mitenkään helppoa eikä yksikäsitteistä määritellä mikä on laji, mikään määritelmä ei sovellu kaikkiin eliöihin. Ihmisen mukana rottalajit ovat päässeet seilaamaan saarilta toisille ja risteytymään, mikä sekoittaa tilannetta entisestään.

Kesyrotta polveutuu rotasta, tai tarkemmin sanottuna rotta ja kesyrotta polveutuvat samasta kantamuodosta: siitä lähtien kun kesyjen ja villien rottien tiet erkanivat niiden perimällä on ollut aikaa muuttua tasan yhtä kauan. Rottaa ja kesyrottaa pidetään vielä samana lajina, mutta voidaan perustellusti ajatella, että lajiutuminen on rotan ja kesyrotan välillä jo vähintäänkin hyvässä vauhdissa. Koirat polveutuvat sudesta ja ne luokitellaan yleensä eri lajiin. Erona on vain, että koira ja susi ovat olleet pidempään enemmän tai vähemmän erossa toisistaan kuin rotta ja kesyrotta. 

Rotta ja kesyrotta risteytyvät silloin tällöin keskenään, ne eivät ole perinnöllisesti täysin eristäytyneitä toisistaan, samoin risteytyvät koira ja susi välillä ikävin seurauksin. Chihuahua ja bernhardilainen tuskin lisääntyvät keskenään, mutta ne luokitellaan silti samaan lajiin. Leijona ja tiikerikin risteytyvät poikkeusoloissa eläintarhoissa keskenään ja jälkeläiset voivat jopa olla lisääntymiskykyisiä (liikereitä tai teijonia riippuen siitä kumpi on isä ja kumpi äiti), mutta ne ovat varmasti kaikkien mielestä eri lajia, joten liian tiukkaa keskinäisen lisääntymättömyyden vaatimusta ei kannata lajin määritelmäänsä tehdä.

Liikereitä (kuva: Wikipedia)

2 kommenttia:

  1. kasvimaailmasssa etenkin on aika vaikea vetää lajirajoja lisääntymisen perusteella?

    VastaaPoista
  2. Kyllä, helposti käy niin, että tulee määritelleeksi jokaisesta kloonista oman lajinsa. Suvuton lisääntyminen yleensäkin yksi ongelma. Bakteerien lajinmääritelmää on alettu viedä vähän siihen suuntaan, että kun kahden kannan välillä on tietty prosenttimäärä geneettisiä eroja, niin sitten ne ovat eri lajeja. Helpointa on ajatella, että mikään lajimääritelmä ei voi toimia kaikissa tapauksissa. Täällä keskustellaan 26 erilaisesta määritelmästä lajille: http://scienceblogs.com/evolvingthoughts/2006/10/01/a-list-of-26-species-concepts/

    VastaaPoista