tiistai 20. lokakuuta 2015

Kun lääke ei tahdo maistua...


Toisinaan käy niin että meidänkin rotillemme pitäisi saada antibioottikuuri syötettyä. Eläinlääkärin määräämän kuurin aiheuttajana useimmiten on hengitystietulehdus, jota ei ole saatu kotikonstein taltutettua. Antibioottikuuriin turvaudutaan kun oireet ovat riittävän voimakkaat, tai ne ovat jatkuneet yhtäjaksoisesti pitkään.  Kotikonsteina Heurekassa käytämme höyryhengittelyä, huolehdimme vielä tavallistakin paremmin häkkihygieniasta ja annamme rotillemme lisäravinnetta. Myös liian kuiva huoneilma voi saada rotat köhimään. Varmistamalla että rotta todella tarvitsee kuurin, pyrimme yhdessä eläinlääkärien kanssa vaikeuttamaan sellaisten "pöpöjen" syntyä, joihin ei tehoa mitkään antibiootit. Se, ettei antibiootteihin heti turvauduta, on siten hyvä asia, mutta sen ehdoton edellytys  on keskustelu eläinlääkärin kanssa. Näin varmistetaan, että antibioottikuurin ajoitus on oikea: ei liian aikaisin eikä liian myöhään.

Mikäli antibioottikuurin antamiseen rotalle päädytään, on kuurin kesto yleensä pitkä: kymmenestä päivästä pariin viikkoon. Tänä aikana rotta ehtii kyllästyä kaikkiin herkkuihin, joihin ovelat ihmiset yrittävät lääkkeen piilottaa. Kuurin loppupuolella kaikki houkuttelukeinot ovat jo käytössä. Hoitajat ovat pistäneet kaiken osaamisensa likoon keksiäkseen vielä yhden herkun tai keinon, joiden avulla huijata potilas nielemään antibioottinsa. Heurekan rottien kanssa toimivimmat keinot ja ruuat ovat olleet seuraavat:

- kissanruoka,
- erilaiset alle 6-kuukautisille vauvoille tarkoitetut soseet,
- puuro, johon on lisätty mustikka- tai puolukkajauhetta,
- hunajariisi,
- rotille tarkoitetut herkkutikut veteen liotettuina,
- kypsennetty kala sekä
- vaniljakastike tai sulanut vaniljajäätelö.

Kissanruoka ja kypsennetty kala ovat todella toimivia herkkuja rotille, mutta niiden varjopuolena on mahdollisuus liian suureen proteiinimäärään. Yhden lääkekuurin aikana näitä proteiiniherkkuja voi siten antaa rotalle suunnilleen parina päivänä.
Ruokavalintojen lisäksi voi kokeilla huijata rottaa antamalla lääkeherkun muiden rottien läsnäollessa. Pieni pala ruokaa kerrallaan hoitajan sormenpäähän, ja kun muutkin rotat tavoittelevat herkkua, innostuu varsinainen potilas syömään tarjotun kitkeränkin herkun kiireesti. Tämän tekniikan ainoa varjopuoli on se, että ihmisen pitää olla todella tarkkana, jotta  lääke ei joudu vääriin suihin.

Tällä hetkellä rotistamme Vanamolla on vielä yksi päivä lääkekuuria jäljellä. Mitähän ihmettä sitä huomenna hänelle tarjoaisi...;).

- Mirjami


Kuvassa vasemmalla Vanamo ja oikealla lääkkeellä höystetty puuro, joka jotenkin pitäisi saada syötettyä potilaalle...

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Jyvien pyydystämistä vedestä

Rottiemme suurinta hupia on jyvien tai muiden herkkujen pyydystäminen vesialtaasta. Tosin tässä videossa aika pian hoitajan kännykkä alkaa kiinnostamaan jyviäkin enemmän. 






torstai 27. elokuuta 2015

Millaista on olla eläin?

Ensi lauantaina 29.8. kello 14- 15 Helena Telkänranta pitää Heurekan auditoriossa luennon siitä miten eläimet kokevat maailmansa. Telkänranta tutkii eläinten käyttäytymistä ja kognitiota Helsingin yliopistossa ja häneltä on juuri ilmestynyt kirja "Millaista on olla eläin?" (SKS). Tarkemmat tiedot luennosta löydät Heurekan tapahtumat -linkin takaa. Jos haluat ottaa varaslähdön luennolle ja eläytyä kotonasi vaikkapa kalkkarokäärmeen kokemusmaailmaan, kannattaa vilkaista Helsingin sanomien arvio kirjasta .

Telkänranta on tehnyt tutkimustyötä myös meidän rottiemme parissa. Hänen blogikirjoituksensa aiheesta löydät täältä . Tutkimuksessa testattiin lämpökameran ja ultraäänimikrofonin käyttöä rottien käyttäytymisen seurannassa. Käytettävät menetelmät olivat ehdottoman eläinystävällisiä ja tavoitteena oli kehittää keinoja, joilla voitaisiin ymmärtää paremmin eläimiä ja ennustaa niiden käyttäytymistä.

Itse ehdin vasta tänään avaamaan kirjan, mutta odotan jo innolla pääseväni käsiksi popularisoituun tietoon siitä, mitä tällä hetkellä tiedetään eri eläinlajien kognitiosta. Eläinten koulutuksen kannalta koulutettavan eläinlajin "sielunmaiseman" ymmärtäminen on pohja kaikelle. Täyttämällä eläimen lajityypilliset tarpeet niin hyvin kuin mahdollista myös varsinaisen koulutuksen ulkopuolella, saadaan aikaiseksi hyvinvoiva koulutettava, jolla on mielenkiintoa ja energiaa olla koulutettavana. Oikein toteutettuna koulutus on osa lemmikkieläimen tai työeläimen (esim. työkoirat)  hyvinvointia.

- Mirjami
Millaista on olla eläin?