perjantai 4. marraskuuta 2016

Koripallosääntöjen kertaus

Kesyrotat pelaavat koripalloa hieman yksinkertaistetuilla säännöillä. Ottelun erotuomari ei laske pelaajien askeleita ja joskus pelaaja saattaa röyhkeästi napata pallon juuri kun se on jo tippumassa korirenkaaseen toisen pelaajan toimesta. Yhdestä säännöstä olemme kuitenkin pitäneet tiukasti kiinni. Nimittäin pallon pitää pysyä kentällä. Pelaaja voi milloin tahansa pelin aikana siirtyä vaihtopenkille tai halutessaan jopa suoraan pukuhuoneeseen mutta sen tulee jättää pallo muille pelattavaksi. Aina silloin tällöin pelaajat kuitenkin koittavat onneaan ja valmentajan huomion herpaantuessa hyppäävät kentän laidan yli pallo mukanaan.





Miksi pelaajat innostuvat viemään pallon pois koripallokentältä? Syitä on monia ja olen jakanut tähänastiset havaintoni kolmeen kategoriaan. Lista ei ole tyhjentävä.

1) Turhautuminen: juniori voi turhautua koulutustuokion aikana, jos esim. kouluttajan kriteeri on liian korkea ja onnistuminen jää liian pieneksi mutta myös ammattilaispelaaja voi turhautua pelissä, jos se ei saa tehtyä tarpeeksi koreja kun on useampi pelaaja kentällä tai jos tulee kiistapallo ja vastustaja voittaa sen. Mikä on tarpeeksi määrä onnistumisia vaihtelee yksittäisen pelaajan mukaan. Tämän takia erotuomari pitää myös ammattilaistasolla silmällä ketkä osallistuvat peliin ja tarvittaessa siirtää pelaajan vaihtopenkille. Kouluttajan tehtävä on luoda edellytykset onnistumiselle sekä treenien että pelien aikana.

2) Mielentila: välillä saattaa käydä niin, että pelaaja tai juniori tulee kentälle mutta ei ole oikeassa mielentilassa, jotta kunnolla pystyisi keskittymään peliin/harjoitukseen. Sitä saattaa esim. kiinnostaa muiden rottien puuhat enemmän kuin pallon nostaminen koriin.

3) Häiriötekijä: pelaajat reagoivat eri tavalla häiriötekijöihin. Siinä missä toinen pelaaja jouhevasti siirtyy treenikentältä ammattilaiskentän parrasvaloihin, toisen pelaajan kanssa pitää kiinnnittää enemmän huomiota häiriötekijöiden asteittaiseen harjoitteluun. Häiritötekijöillä viittaan tähän esim. yleisöön katsomossa, toisten rottien kiipeily mukaan kentälle, toinen rotta rikkoo sääntöjä ja vie pallon pois kentältä tai esim. toisen rotan läsnäolo oman korin luona.


Miten toimitaan jos pelaaja kuitenkin onnistuu viemään pallon, siitä enemmän ensi viikolla.


Mimmin ja Vilijonkan kahdeksikko - opinnäytetyö Heurekassa


Aloitin syksyllä 2015 opiskelemaan eläintenkouluttajaksi, ja olen saanut olla Heurekan Rottalassa työharjoittelussa viime keväänä, ja nyt tänä syksynä. Sain kunnian tehdä tämän syksyn Heurekan Rottalan työharjoittelun aikana opinnäytetyöni kahden kesyrotan kanssa. Tähän opinnäytetyöhön kuuluvat essee valitusta eläinlajista, sen lajityypillisestä käyttäytymisestä, terveydestä, hoidosta, ja miten nämä edellä mainitut asiat tulee huomioida kyseistä eläinlajia kouluttaessa. Lisäksi opinnäytetyöhön kuuluu itse kouluttaminen; kahdelle saman eläinlajin edustajalle opetetaan sama käytös, ja mahdollisimman samalla menetelmällä. Koulutuksesta raportoidaan jatkuvasti, ja myös videointi on iso osa koulutusta. Ennen kuin voi aloittaa varsinaisen koulutuksen, tulee molempiin koulutettaviin eläimiin tutustua ja miettiä, millaisen käytöksen niille haluaa kouluttaa ja millainen koulutusmenetelmä voisi olla siihen paras.

Päädyin kouluttajien kanssa siihen, että opetan tempun, jossa eläin kiertää kahta tötsää muodostaen kahdeksikon. Tavoitteena oli että tötsät kierretään kokonaan, alkaen lähtöpisteeltä, edeten sinisen tötsän oikealta sivulta vihreän tötsän vasemmalle sivulle, ja sieltä vihreän tötsän ympäri kierron jälkeen sinisen tötsän vasemman sivun kautta takaisin lähtöpisteelle. Palkkio vasta kun koulutettava on takaisin lähtöpisteellä. Mikäli aikaa on, niin kivaa olisi saada liitettyä käytökseen vihjesana ja tehtävän kestoa voisi pidentää (eli esimerkiksi vihjesanan ”kierrä” kuullessaan koulutettava kiertää tötsät kahdeksikon tehden 2 kertaa peräkkäin, ja vasta tämän toisen kierroksen päätyttyä, lähtöpisteelle palattuaan naksautus ja palkkio). Tehtävään koulutettaviksi valikoitui kaksi konkarikoripallopelaajaa, Mimmi ja Vilijonkka.

Mimmi on 10 kuukautinen, hyvin päättäväinen ja tomera neiti, joka tekee kaikkensa että saa juuri sen mitä sillä hetkellä haluaa. Mimmi pitää kovasti koulutustuokioista ja kaikenlaisesta tekemisestä, josta voi saada herkkuja. Myöskin päivittäiset päiväunet ovat Mimmille kovin tärkeät.


Vilijonkka on hieman Mimmiä vanhempi, 1 vuoden ja 2 kuukauden ikäinen. Luonteeltaan on hyvin reipas ja sosiaalinen. Vilijonkka tykkää tulla hupparin sisälle välillä hengailemaan. Vilijonkka pitää myös kovasti koulutustuokioista, ja sitten kun oikein innostuu, ei hän malttaisi millään pitää taukoja.



Alkuvalmistelut: 

Kun koulutussuunnitelmat, koulutukseen vaadittavat välineet sekä itse koulutettavat kesyrotat ja koulutettava käytös olivat päätetty, lähdettiin aloittamaan itse kouluttamista. Ensin ihan vain tutustuin rauhassa uudelleen molempiin koulutettaviin. Molemmat taisivat minut muistaa hyvin keväältä, sillä ottivat minut nopeasti vastaan ja uskalsivat kiivetä syliinikin.
Koska tiesin jo etukäteen, mitkä asiat ovat toimineet koulutettaville hyvinä palkintoina koulutustilanteissa, ei sitä sen enempää tarvinnut miettiä. On nimittäin tärkeää, että eläin saa sellaisen palkinnon, mikä siitä itsestä siltä oikeasti tuntuu, eikä palkinnoksi anneta jotakin sellaista, minkä ihminen vain haluaa palkinnoksi antaa, ilman että eläin sitä sellaiseksi kokee. Hyvänä palkintona on toiminut ruoka; keitetty riisi, ja välillä myös on saatettu sekoittaa riisiiin juokkoon esimerkiksi pähkinärouhetta. 

Jos jommallekummalle koulutettavista ei olisi naksutin ollut tuttu juttu, olisimme lähteneet tämän tutustumisvaiheen jälkeen opettelemaan sen merkitystä. Naksutin on siis pieni laite, mutta erittäin hyvä apuväline kouluttamiseen. Mikäli kouluttaja on kuivaharjoitellut paljon naksuttimen käyttöä ja refleksit ovat hyvät, saadaan naksuttimen avulla kerrottua koulutettavalle eläimelle selkeämmin, mitä siltä halutaan. Naksuttimella saadaan palkitsemisen ajoitus paremmin  kohdalleen ja näin vahvistettua juuri sitä käytöstä, mitä alun perin halusimmekin vahvistaa. Tietysti ennen kuin tämä on mahdollista, tulee eläimelle opettaa naksuttimen äänen merkitys.


Tässä on naksutin, jota käytin koulutuksessa, mutta naksuttimia löytyy paljon erilaisia, niin ulkonäkönsä kuin äänenvoimakkuutensa puolesta





Itse tempun kouluttamisesta:

Kerron tässä koko koulutuksesta vain pääpiirteet ja vaiheet, sillä muuten tästä blogitekstistä tulisi paljon pidempi, ja alkaisi mennä kirjoitus novellin puolelle. :) 

Ensin Mimmi ja Vilijonkka tutustutettiin tötsiin, joista toinen on sininen ja toinen vihreä. Valitsin tarkoituksella kyseiset värit, sillä halusin koulutettavien hahmottavan tötsät hyvin, ja erottavan ne toisistaan. Kesyrotat näkevät nimittäin ultravioletin sävyjä, vihreää ja sinistä. 

Molemmat tötsät laitettiin Rottalassa esille, ja kaikki rotat saivat käydä niihin rauhassa tutustumassa. Välillä tötsät olivat pöydällä, ja välillä lattialla. Kun Mimmi ja Vilijonkka olivat saaneet  tutustua niihin rauhassa muiden rottien kanssa, aseteltiin tötsät pöydälle kuten ne itse koulutuksessa tulisivat olemaan ja niiden ympärille ripoteltiin riisiä. Sitten nostettiin yksitellen molemmat koulutettavat pöydälle ja annettiin rauhassa mennä syömään riisiä tötsien luota, kun siltä tuntui, ja aina naksautettiin kun rotta otti riisin suuhun. Tätä tehtiin muutaman kerran.


Tässä  kaavakuvina tötsien kiertosuunta, ja sijainnit pöydällä.





















Tässä näkyy koulutusympäristö, tötsien ja kuvausvalineiden yms. sijainnit pöydällä.
Sitten siirryttiin seuraavaan vaiheeseen, kouluttamaan sinisen tötsän kiertoa, mikä koulutettavassa käytöksessä on ensimmäinen kierrettävä tötsä ja jonka luona on ns. lähtöpiste, mistä koko käytös aloitetaan ja minne se päättyy. Ennen kuin koulutettavan annettiin tulla pöydälle, tehtiin esivalmistelut: sininen tötsä oikeaan paikkaan, koppi pöydälle, palkinnot ja naksutin esille ja kuvauslaite sopivaan paikkaan koulutusta kuvaamaan. Kun esivalmistelut oli tehty, sai koulutettava tulla pöydälle ja koulutus saattoi alkaa; Vilijonkka oli ensimmäinen jonka kanssa aloitettiin, ja huomasin jo heti sen kanssa asian, mitä olisi hyvä muuttaa. Sen vuoksi Mimmillä ja Vilijonkalla oli hieman erilaiset aloitukset. Molemmilla oli ensimmäisenä kriteerinä sinistä tötsää kohti lähestyminen mutta erona oli se, mitä kouluttaja teki: 

Vilijonkka sai tulla kouluttajan käsivartta pitkin pöydälle ihan mistä vaan suunnasta pöytää, ja sitä ohjattiin käden avulla kohti tötsän lähtöpistettä. En kokenut tätä  hyväksi menetelmäksi, vaan olisi parempi, jos rotta tulisi alun perin mahdollisimman lähelle tötsän lähtöpistettä, jotta saataisiin sitä paremmin vahvistettua ja koulutuskin pääsisi etenemään nopeammmin. 

Mimmin kanssa taas tehtiin niin, että Mimmi tuli kouluttajan olkapäälle ja kouluttaja ojensi käsivarren pöydän siihen reunaan, jossa oli lähtöpiste ja Mimmi pääsi käsivartta pitkin pöydälle. Erona tässä ja Vilijonkan kanssa käytetyssä tavassa oli se, että Mimmin kanssa päästiin suoraan vahvistamaan lähtöpisteelle tuloa. Vilijonkan kanssa taas ensin vahvistettiin sinistä tötsää kohti lähestymistä ja käden ohjausta, jota en lopulliseen käytökseen halunnut

Kun lähtöpisteestä oli saatu molemmille tuttu, nostettiin kriteeriä. Seuraavana kriteerinä oli, että rotta tuli lähtöpisteestä sinisen tötsän oikean sivun kautta sen yläsivulle. Muutaman koulutuspäivän jälkeen molemmat kiersivät 1-2 naksautuksella sinisen tötsän, joten otettiin vihreä tötsä mukaan. Alun perin oli tarkoituksena opettaa vihreän tötsän kierto  erikseen (sillä nämä molemmat tötsät kierretään eri suunnista), mutta mietin, että aika ei tule välttämättä riittämään siihen. Ensimmäisissä sarjoissa palkitsin tiheästi niin sinisen kuin vihreän tötsän ympäri kulkemisesta. Kun vihreästä tötsästä oli saatu hieman tutumpi ja myös näin miten  koulutettavat lähtivät itse tarjoamaan käytöksiä, nostettiin kriteeriä. Ensin naksautus lähtöpisteellä, sitten vasta vihreän tötsän vasemman sivun alun edessä. Sitten tulikin mutkia matkaan, sillä molemmilla alkoi esiintyä ylimääräistä kouluttajaa kohti kuikuilua, joten keskityttiin kitkemään se pois. Se tarkoitti vielä tiheämpää palkitsemista, jottei koulutettava ehtisi alkaa kuikuilemaan. Kun kuikuilua oli saatu vähennettyä ja alettiin taas keskittyä itse tötsien kiertämiseen, huomasin että molempien kanssa olisi hyvä kuitenkin harjoitella pelkän vihreän tötsän kiertoa, vaikka aika olikin kortilla. Molemmille rotille vihreän tötsän kierrossa oli yksi haastava kohta. Nimittäin tötsän sivu, jossa kouluttaja jää niiden selän taakse. Vilijonkalle pelkän vihreän tötsän kierron treenaaminen oli haastavampaa kuin Mimmille, sillä Vilijonkkaa hämmensi kovasti sinisen tötsän puuttuminen ja aluksi se lähti kovasti tarjoamaan sinisen tötsän suuntaista kiertoa. Mimmi taas ei tästä väliaikaismuutoksesta juurikaan hämmentynyt. 

Sitten otettiin taas sininen tötsä harjoituksiin mukaan ja alettiin palkita tiheällä tahdilla tötsien kierrosta ja lähtöpisteen merkitystä muistuteltiin molemmille uudelleen. Tämän jälkeen kriteeriä pikkuhiljaa nostettiin, vähentämällä kierroksen aikana tulevia naksautuksia. Sen jälkeen tehtiin yksi tai kaksi sarjaa, joissa vain katsottiin, mitä koulutettava tekee, mitä se on oikeasti oppinut. Sen jälkeen mietittiin uudet kriteerit ja jatkosuunnitelma. Vilijonkka ja Mimmi olivat molemmat aika samassa vaiheessa,  mutta Vilijonkan suunnitelmaan kriteerit laitettiin kuitenkin pykälän korkeammalle kuin Mimmille. 

Lopputulos: 

Tavoitteenani oli siis se, että molemmat kiertäisivät tötsät, kahdeksikon muodostaen, yhden kerran, yhdellä naksautuksella, joka annettaisin vasta kun rotta palaa lähtöpisteelle kokonaisen kierroksen tehtyään. Ihan emme saaneet Mimmin ja Vilijonkan kanssa käytöksiä koulutettua loppuun asti, mutta kuitenkin hyvään vaiheeseen. Molemmat pystyvät parhaimmillaan kiertämään tötsät kahden naksautuksen avulla. Palkkiokäden poistumissuunnalla voidaan vielä ohjata, mihin suuntaan rotan seuraavaksi kannattaisi mennä.

Tässä pieni videopätkä Mimmin koulutuksen loppuvaiheesta:






Loppusanat: 

Mimmin ja Vilijonkan kouluttaminen oli todella antoisaa ja opettavaista. Tämä oli hyvin ainutlaatuinen kokemus ja olen iloinen siitä, että sain tehdä opinnäytetyön Heurekan kesyrottien parissa. Kesyrotat ovat todella nopeita oppimaan, mutta myös hyvin nopeita liikkeissään, joten kouluttajan tulee olla hyvin tarkkaavainen. Kesyrotat ovat todella hyviä kouluttajia. Suuret kiitokset Mimmille ja Vilijonkalle sekä Heurekalle.