Eläinten kanssa toimittaessa on aina tärkeää ottaa huomioon sen tunnetila. Eläin oppii nimittäin yhdistämään tietyn mielentilan oppimaansa ärsykkeeseen, kuten opeteltuun liikkeeseen, ääneen tai tilanteeseen. Eläintä pitäisikin aina kouluttaa sen ollessa rauhallinen ja levollinen, sillä silloin se useimmiten oppii parhaiten, ja kouluttamista voi pitää eettisesti hyväksyttävänä.
Mikäli katsoo kouluratsastusrataa suorittavaa hevosta, on mahdollista että hevonen heilauttaa häntäänsä hermostuneesti jokaisella askelella, jonka tietty liike kestää. Kun liike loppuu, myös hännänheiluttelu loppuu. Tästä voi usein päätellä sen, että eläin on ollut tietyssä mielentilassa sitä koulutettaessa, ja se on oppinut yhdistämään opetetun asian hermostuneisuuteen. Eläimet oppivatkin usein sellaisia asioita, joita kouluttaja ei ole tarkoittanut opettaa. Eläimen kouluttaja voi esimerkiksi opettaa eläimen jännittymään tietystä merkistä (ratsastajan pohjeapu tai äänimerkki), vaikka tarkoittaisi aivan päinvastaista. Mikäli koirankouluttaja johdonmukaisesti rauhoittelee koiraansa tietyllä tavalla aina sen arastellessa jotakin asiaa, koira saattaa epäonnisessa tapauksessa oppia yhdistämään rauhoittelevan puheen epämiellyttävään tunteeseen, ja alkaa pelätä kyseistä asiaa tai esinettä. Näin toiminut kouluttaja saattaa siis saada kotona rauhallisesti torkkuvan koiran pelokkaaksi vain lausumalla tietyllä äänenpainolla sanan ”rauhoitu”.
Myös Heurekan koripallorottien koulutuksessa käytetään hyväksi tätä tunne-ehdollistumista, ja pyrimme nimenomaan positiivisten tunteiden vahvistamiseen. Rotanpoikasen annetaan koulutuksen alkuvaiheessa tutustua koripallokenttään aikuisten rottien kanssa herkkuja syöden. Vastaisuudessa poikasen kanssa harjoitellaan silloin, kun se itse tulee kentälle ja tuntee olonsa turvalliseksi. Rottia ei siis pakoteta pelaamaan, mikäli ne eivät halua. Rotta saa myös halutessaan poistua peliareenalta vaikka kesken harjoitusten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti