lauantai 10. elokuuta 2013

Eläinten söpöydestä

Heurekan rotat herättävät yleisössä yleensä kolmenlaisia reaktioita. Yksi on tämä: "Oii, kuinka IHANIA!" Olen samaa mieltä. Toinen reaktio: "Yäk, täällä on rottia!" Yleisin kommentti on jotain näiden kahden ääripään väliltä tyyliin: "Ovathan ne suloisia, mutta tuo häntä..."

On sinänsä erikoista, että paljas iho herättää inhoa juuri meissä, nisäkkäissä, joiden oma iho on poikkeuksellisen paljas. Onko paljaan luikeromaisen hännän vierastamisella jotain tekemistä käärmepelon kanssa? Aivomme ovat mahdollisesti synnynnäisesti herkät kehittämään pelkoreaktion käärmeitä kohtaan.

Epäilemättä pörröhäntäisistä mutanttirotista tulisi suosittuja lemmikkejä, jos sellaisia sattuisi syntymään. Niistä voisi kuitenkin tuntua vähän samalta kuin ihmisestä, jonka hikeä estetään haihtumasta kumipuvulla - rotta kun käyttää paljasta häntäänsä ruumiinlämpönsä säätelyyn. Rotista on jalostettu hännättömiä ja karvattomia muotoja. Nekään tuskin voivat kovin hyvin.

Vaikka aikuiset rotat monia ihmisiä inhottavatkin, rotanpoikaset sulattavat jo useimpien sydämen.
Aww...!
Jos käärmeiden pelko on koodattu aivoihimme, niin kiintymys vauvoihin ja yleensä nisäkkäänpoikasiin on koodattu vielä syvemmälle. Käärmepelon oppii useimmiten helposti voittamaan, mutta sille ei voi mitään, että pikkuruinen, pyöreäpäinen, isosilmäinen ja pieninenäinen eläinpienokainen on söpö.

Neurotutkija David Eaglemanin sanoin: "vauvojen isot silmät ja pyöreät kasvot eivät näytä meistä söpöiltä sen vuoksi, että niissä olisi jotain luonnonlain kaltaista "söpöyttä", vaan koska on evoluution kannalta tärkeää, että aikuiset huolehtivat vauvoista. Ne perintölinjat, joissa vanhemmat eivät pitäneet lapsiaan söpöinä, ovat kuolleet pois, koska niissä jälkeläisistä ei pidetty tarpeeksi hyvää huolta."

Viehtymys ihmismäisiin ja lapsenomaisiin piirteisiin näkyy vaikkapa litteänaamaisten koirien jalostuksessa. Hyvä esimerkki on myös Mikki Hiiren "evoluutio". Terävänenäinen oikeaa hiirtä muistuttava hahmo muuttui asteittain ihmismäisemmäksi ja lapsenomaisemmaksi. 
Joillekin eläimille ihmismäiset ja vauvamaiset piirteet voivat koitua kohtalokkaiksi. En linkitä tähän yhtään söpöä youtubevideota lemmikkihidasloreista (Nycticebus), koska netissä leviävät kuvat ja videot ovat tutkimuksen mukaan lisänneet laitonta pyyntiä ja kauppaa näillä muutenkin hyvin uhanalaisilla eläimillä. Rotta on siitä huoleton lemmikki, että se ei ainakaan ole kuolemassa luonnosta sukupuuttoon.

Yksi omia suosikkieläimiäni on korvajerbo (Euchoreutes naso) - kengurun tavoin hyppivä valtavan isokorvainen salaperäinen jyrsijä Mongolian aavikoilta. Korvajerbon elämäntavoista ei tiedetä oikein mitään. Eläin on myös hurmaavan söpö... Korvajerbosta ja muista jerbolajeista kiertää netissä kuvia ja videoita ja niilläkin käydään epäilemättä laitonta lemmikkikauppaa.

Olisihan korvajerbo minustakin aivan mahtava lemmikki, mutta ottaisin kyllä ensin hyvin tarkkaan selvää, mistä eläimet ovat peräisin. On surullista, jos lemmikkieläimiksi pyynti johtaa harvinaisen eläimen vähenemiseen luonnosta ja voi jopa olla se viimeinen niitti joka vie eläimen sukupuuttoon.

Oikea tapa edetä harvinaisten ja huonosti tunnettujen eläinten suhteen olisi tutkia niitä ensin luonnossa ja selvittää kuinka uhanalaisia ne ovat ja sitten tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan suojella eläinten elinalueita ja perustaa niille kontrolloitu lisääntymisohjelma maailman eläintarhoihin. Valitettavan usein tietysti tällainen on tavoittamaton ihanne. Onneksi korvajerbo on mukana ainakin yhdessä suojeluprojektissa.

Lisäys 4.9.2013: Eläinten söpöydestä osa II: Kuka pelkää rottia, käärmeitä, oravia, majavia...

3 kommenttia:

  1. Ihanaa kun joku on löytänyt tutkimuksen synnynnäisestä käärmepelosta, tosi mielenkiintoista! Voisikohan ihmisellä olla myös synnynnäinen rottapelkokin, levittäähän ne tauteja? Olisi kiva lukea blogista villirotista Suomessa, tiedetäänkö niistä mitään?
    Yök, noita hännättömiä ja karvattomia rottia, miksi ihmeessä? Kyllä on ihminen sairas eläinjalostuksessaan!

    VastaaPoista
  2. Anonyymi:

    Pitikin alkaa tutkia tarkemmin tuota käärme- ja muiden vastaavien pelkojen mahdollista synnynnäisyyttä ja se osoittautuikin kinkkiseksi aiheeksi. Ihmisen lisäksi aihetta on tutkittu muillakin kädellisillä, mutta yllättävän vähän niilläkin. Näyttää siltä, että ei yksinkertaisesti tiedetä onko käärmeiden pelko synnynnäistä. Edes sen määrittely, että mitä on synnynnäinen pelko ei ole ihan itsestään selvää. Aiheen tarkempi käsittely venyisi niin pitkäksi, että taidan kirjoittaa niistä kokonaan uuden blogijutun. Laitan sinne sitten myös siitä, että voiko rottapelko olla geneettistä. Lisäsin varmuuden vuoksi tämän artikkeliin synnynnäisen käärmepelon eteen sanan mahdollinen...

    VastaaPoista
  3. Täällä toinen korvajerbofani! Aika tuntematon otus tuo on, kun olen joskus ihmisille sanonut että sellainen olisi ihana lemmikki niin yleensä kukaan ei ole sellaisesta kuullutkaan. Onhan noita tosiaan lemmikkeinä mutta olen itsekin miettinyt että mistä ne mahtavat olla peräisin kun uhanalainen laji on kuitenkin kyseessä. Jos tuollaisen hankkisi niin tosi tarkastihan se pitäisi selvittää. Käsittääkseni ainakin isojerboja on mahdollista erään suomalaisen eläinkaupan kautta hankkia (korvajerboista en tiedä) mutta tuosta eläimen alkuperästä pitäisi todellakin ottaa tarkasti selvän. Sittenhän noita jerboja on vielä sellainen ihan pikkuinen, englanniksi pygmy jerboa, pyöreä pallo joka näyttää siltä kuin eläin olisi pelkkä pää jossa on pitkät jalat. Aivan uskomattoman suloisia! Lemmikkinä niitäkin on ja youtubesta löytyy videoita näistä piirroshahmon näköisistä otuksista. Mutta näidenkin kohdalla tulee mieleen se että ovatko ne mahdollisesti pyydystetty luonnosta ja onko niitä ylipäänsä mahdollista pitää lemmikkinä niin että eläin voi hyvin ja pystyy toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään.

    VastaaPoista