tiistai 9. huhtikuuta 2013

Vauhtia ja vaaratilanteita

Heurekan rottalassa on panostettu valtavasti sen miettimiseen, että tila on turvallinen pikkuasukkaille. Kaikki sähköjohdot menevät suojassa kaappien sisällä. Kuitenkin jotenkin oli onnistunut pikku Elvi livahtamaan kaapin sisään ja käräyttämään viiksikarvansa. Kaapista löytyi nakerrettuna johtoa useammasta kohdasta. Huh, säikähdyksellä selvittiin ja vain viiksikarvat olivat hieman kihartuneet.

Elvin viiksiparat, kuvassa vasemmalla puolella viikset lyhentyneet hieman

Mikä ihme niissä sähköjohdoissa kiehtoo? Tuntuu, että monella pikkujyrsijällä on valtava himo nakerrella johtoja. Ostettuania kymmeniä laturinjohtoja kanien jäljiltä, totesin silloin, että kanienkin turvallisempi asustaa häkissä se aika kun isäntäväki ei ole paikalla. Voiko rotta aistia johdon sisällä kulkevan sähkön ja houkutteleeko se? Vai onko sähköjohtojen päällysteenä käytetty pehmeä muovi jotenkin ylitsepääsemättömän herkullista nakerrella? Virheestä viisastuneena laitetaan rottalan sähköjohtojen päälle vielä suojaputket.

Lemmikit eivät aina itse tiedä mikä olisi paras jättää syömättä. Sähköjohtoja ja muita kiellettyjä nakerreltavia voi yrittää suojata myös pahanmakuisilla chilikastikkeilla, valkosipulilla tai etikalla. Huvittuneena olen seurannut vierestä kun ystäväni kaataa litroittain etikkaa poninsa kuivikepellettien päälle. Silti ahne pikku poni on sitä mieltä, että olkipellejä on kivempi nakerrella kuin hyvää kuivaa heinää.

Rotat ovat tavattoman uteliaita pikku otuksia ja turvallisuuden kanssa ei voi olla ylivarovainen. Jotkut yksilöt oikein mestareita "Houdineita" keksimään vaikka häkin oven avaamiseen keinonsa. Heurekan Estelle on oppinut laskeutumaan häkistä jääkaapin kahvaa apuna käyttäen lattialle.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Oivalluksen iloa ja nautintoa oppimisesta

Pikku Hilpan koripallotreenit on sujuneet mallikkaasti. Alkuun oli hankaluuksia arkuuden kanssa. Hilppa tuntui jännittävän kentällä hirmuisesti. On aivan turha yrittää opettaa eläintä, joka pelkää. Koripallotreenit jätettiin suosiolla hetkeksi pois ja keskityttiin Hilpan rohkaisemiseen. Paljon sylittelyä, herkkuja kädeltä, hihoissa kiipeilyä..pari viikkoa saatuaan tottua ihmiseen, aloitettiin treenit taas, ja edistys onkin ollut huimaa!

Oppimiseen täytyy olla sopiva mielentila. Oppiminen itsessään tuottaa suunnattoman nautinnon kun tehtävä tempaa mukaansa, ulkopuolinen maailma unohtuu ja tehtävään keskittyy täydellisesti. Haasteen täytyy olla tarpeeksi suuri omiin kykyihin nähden. Suurin nautinto saavutetaan kun työskennellään omien rajojen ylärajoilla. Jos taas kohtaa haasteettomia tahtäviä ja tilanteita, seuraa ikävystyminen. Nämä pätevät myös ihmisillä opiskelussa ja työelämässä. Työskentely koko ajan omien kykyjen ylärajoilla johtaa helposti burn outiin. Omiin kykyihin nähden haasteettomat tehtävät taas johtavat ikävystymiseen. Uusien taitojen oppiminen tuottaa itsessään suurta tyydytystä, ilman ulkopuolista palkkiotakin.

Oman lemminkin virikkeellistämiseksi voi sille opettaa uusia taitoja ja temppuja. Usein myös kouluttaja saa kokea mielihyvää onnistuessan opettamaan eläimelle uuden tempun. Heurekan Iita rotalle on opetettu narun kiskomista.

Iita kiskoo narua ja Hilppa seurailee vieressä

Tässä linkki hauskan näköiseen temppuun. Lemmikkirotta on opetettu kiskomaan kori narusta luokseen ja korissa odottaa herkkupala:
http://www.youtube.com/watch?v=1nOv-tBqp94

Virikkeellistämiseksi voi myös panostaa lemmikkinsä häkin sisustukseen. Tässä linkissä värikkäästi sisustettu rottahäkki. Värit miellyttää lähinnä ihmissilmää, mutta monenlaiset tunnelit ja mökit miellyttävät varmasti myös häkkien asukkaita!
http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&NR=1&v=GK6-AluATr4