sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Elämää laumassa ja rauhallista joulua


Uuden pikkkuisen koristähden on ihan ensimmäiseksi sopeuduttava joukkueiden muihin pelaajiin. Vaikka pieni kuinka yrittää näyttää alistumiseleitä ja ryömiä vanhempien pelaajien alta, menee aina jonkin aikaa ennen kuin tulokas hyväksytään. Välillä ihmetyttää, miten ei mimmiliigan pelaajilla herää minkäänlaisia äidinvaistoja pientä suloista "vauvaa" kohtaan.

Olethan mun kaveri? Kovasti seurataan perässä ja työnnetään itseä toisen alle

Meidän silmissä vauva, rotan silmissä täysin lisääntymiskykyinen, vieraan lauman jäsen. Nämä pienet viisiviikkoiset rääpäleet täytyy erottaa sisaruksistaan, koska ne tosissaan voivat jo lisääntyä. Ja ensimmäisestä raskaudesta lähtien voi rottanaaras saada noin kymmenen, jopa 15 poikasta kolmen viikon välein. Huima lisääntymisvauhti, jos vaan tilaa ja ravintoa riittää! Luonnossa lisääntyminen ajoittuu kuitenkin lämpimiin kausiin.

Alistumiseleiden on huomattu olevan selkeämpiä kesyrotilla kuin villeillä sukulaisillaan.
Rotat elävät luonnossa isoissa laumoissa ja laumat jakaantuvat pienempiin perheyksiköihin. Naarasrottia on "perheissä" yleensä yhdestä kuuteen samassa kolossa. Jokaisella rotalla on oma pesäkammio, mutta poikaset hoidetaan yhdessä. Kun rottia on vähän, yksi urosrotta pystyy pitämään omaa haaremia. Jos rottatiheys on suuri, uros ei pysty jahtaamaan muita uroksia pois, vaan kaikki urokset yrittävät paritella naaraiden kanssa heti naaraan ilmestyttyä pesästä ulos. Yhden kuuden tunnin kiiman aikana naaras voi paritella jopa 500 kertaa!

Lempiä nuuhkimassa, Elvi taustalla
Manta vihaisena vieraalle rotalle, joka kopissa.










Rotta oppii tuntemaan yksilöllisesti siis satoja lajikumppaneita. Rotta elää enemmän haju- ja kuulomaailmassa kuin me, jotka käytämme näköaistia. Uuden rotanpoikasen hierominen vanhojen rottien hajuiseksi helpottaa totuttelua paljon.
Joulunaika rottalassa on rauhallinen. Heurekan ollessa suljettuna, käy joka päivä työntekijä kuitenkin rotat hoitamassa. Onneksi muu lauma on jo hyväksynyt uuden tulokkaan. Rauhallista ja mukavaa joulua kaikille toivottaa rottalan väki!

torstai 13. joulukuuta 2012

Pikkurotta saapumassa

Ensi maanantaina saapuu Heurekaan uusi koulutettava. Ruskea tyttö jolla on valkoinen merkki otsassa tullaan kouluttamaan kirjavien joukkueen pelaajaksi.

Uuden pelaajan vauvakuvan on ottanut Sanna Lappalainen.
Yllä olevassa kuvassa on uusi poikasemme niin pienenä, että sen silmät ovat vielä kiinni eikä sillä ole turkkia. Noin pieni rottavauva tarvitsee paljon emon maitoa ja lämpöä. Rottaemon hoidossa poikaset kasvavat nopeasti.

Tässäkään kuvassa rotta ei vielä ole luovutusikäinen. Kuva Sanna Lappalainen.
 Toisessa kuvassa poikanen on jo kasvattanut turkin, mikä tekee siitä paljon enemmän rotan näköisen. Se näyttää kuitenkin vielä hieman hassulta, sillä sen pää ja takajalat näyttävät suhteettoman isoilta pieneen vartaloon verrattuna.

Kun rotta on viisi viikkoa vanha, voi se muuttaa uudelle omistajalle. Kuvissa oleva tyttö on siis muuttamassa Heurekan koripallorottien laumaan maanantaina. Tytölle pitäisi keksiä nimi. Keneltä pikkurotta näyttää? Minkä niminen rotta sopisi pelaamaan Lempin, Iitan, Mantan, Minervan, Estellen, Astan ja Elvin kaverina? Jättäkää nimiehdotuksia tämän blogikirjoituksen kommentteihin.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Rotan alkukoti

Rotta on kosmopoliitti, joka on levinnyt Maapallolla lähes kaikkialle, missä on ihmisiäkin. Euroopassa rotta on suurelta osin syrjäyttänyt tänne tuhat vuotta aiemmin tiensä löytäneen mustarotan.

Rotan tieteellinen nimi Rattus norvegicus "norjanrotta" kuvaa hyvin, miten Euroopan tieteentekijöillä ei 1700-luvulla ollut aavistustakaan, mistä rotta tänne oikein ilmestyi - mutta nimen antaja tiesi ehkä, että Norjassa esiintyy toisinaan laumoittain pieniä jyrsijöitä, sopuleita...

Tarkkaan ei tiedetä, missä rottalaji nimeltä rotta on kehittynyt. Kaakkois-Aasiassa rotan alkukoti joka tapauksessa on samoin kuin muillakin Rattus-suvun lajeilla. Todennäköisesti Rattus norvegicus lajin kehto on Aasian mantereiselta puolelta ja siellä melko pohjoisessa; Pohjois-Kiinan, Mongolian ja Kaakkois-Siperian tienoilta sopivilta niityiltä tai joenpenkoilta saattaisi yhä löytää rotan alkuperäisen populaation jälkeläisiä, jotka eivät ole koskaan matkustaneet ihmisen mukana mihinkään.

Elvi sukeltaa jyviä. Rotat viihtyvät luonnossakin veden äärellä.
















Alkuperäisistä rotista voisi löytää perinnöllistä muuntelua, joka muista rotista on kadonnut: ihmisen mukana levittäytyneet rotat ovat kokeneet luultavasti monta perinnöllistä pullonkaulaa. Esimerkiksi Eurooppaan asti päässeet rotat voivat olla pääosin hyvin suppean kantajoukon jälkeläisiä. Kesyrotat ovat suppean osajoukon osajoukko, joten niiden perinnöllinen vaihtelu on todennäköisesti vielä Euroopan villejä rottiakin pienempää.

Minerva on sukeltanut myös.


sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Remontti naapurissa häiritsee!



”Estelle ja Asta ovat kaivautuneet pukuhuoneiden puolelta odottelemaan päivän ensimmäistä rottapeliä. Viikset tutisten nuuhkitaan jo ilmaa: ”haiseekos täällä jo riisi tai pähkinät?” Kaikki on valmiina suoritukseen, mutta yhtäkkiä maailma pysähtyy. Outo ääni täyttää peliareenan ja rotat keskeyttävät hyvin alkaneen pelin. Mikä tuo ääni on? Sännätäänpäs nyt varmuuden vuoksi karkuun turvalliseen pukuhuoneeseen muiden rottien luo.”



Heurekassa on meneillään aularemontti, jossa käytetään poraa poikineen. Meille kouluttajille porauksesta ja piikkauksesta kantautuvat äänet ovat melko hyvin eristettyyn rottalaan varsin vaimeita, tuskin havaittavia. Ihmisen kuuloalueen rajat riippuvat sekä taajuudesta että intensiteetistä. Kuuloalue on herkimmillään noin 2000 – 4000 Herzissä, mutta koko kuuloalueeksi määritellään usein n. 20 Hz – 20 000 Hz. Ultraääniksi nimitetään äänialuetta, jonka taajuus on ihmisen korvan kuuloalueen yläpuolella.

Kuuloaisti on erittäin kehittynyt jyrsijöillä ja ultraäänien alueella herkin. Rottaemo ja poikaset kommunikoivat pääasiallisesti ultraäänin. Myös rottien viiksikarvat aistivat ääniä. Kovat äänet saattavat olla rotille jopa vahingollisia, joten jos remonttia tehdään voimakkaasti, siirtyvät ammattikoripalloilijat evakkoon muutamiksi päiviksi rauhallisempiin tiloihin.



Rotta on luonnostaan neofobinen, eli uuden kammoinen. Tämä on ollut lajin säilymisen kannalta varmasti hyödyllinen seikka. Mimmiliigalaisilla on myös luonne-eroja, joten rämäpäisimmät pelaajat tulevat kentälle, vaikka outoja ääniä olisikin ilmassa, kun ujommat yksilöt jäävät odottelemaan turvallisempia aikoja.