Rotan tieteellinen nimi Rattus norvegicus "norjanrotta" kuvaa hyvin, miten Euroopan tieteentekijöillä ei 1700-luvulla ollut aavistustakaan, mistä rotta tänne oikein ilmestyi - mutta nimen antaja tiesi ehkä, että Norjassa esiintyy toisinaan laumoittain pieniä jyrsijöitä, sopuleita...
Tarkkaan ei tiedetä, missä rottalaji nimeltä rotta on kehittynyt. Kaakkois-Aasiassa rotan alkukoti joka tapauksessa on samoin kuin muillakin Rattus-suvun lajeilla. Todennäköisesti Rattus norvegicus lajin kehto on Aasian mantereiselta puolelta ja siellä melko pohjoisessa; Pohjois-Kiinan, Mongolian ja Kaakkois-Siperian tienoilta sopivilta niityiltä tai joenpenkoilta saattaisi yhä löytää rotan alkuperäisen populaation jälkeläisiä, jotka eivät ole koskaan matkustaneet ihmisen mukana mihinkään.
Elvi sukeltaa jyviä. Rotat viihtyvät luonnossakin veden äärellä. |
Alkuperäisistä rotista voisi löytää perinnöllistä muuntelua, joka muista rotista on kadonnut: ihmisen mukana levittäytyneet rotat ovat kokeneet luultavasti monta perinnöllistä pullonkaulaa. Esimerkiksi Eurooppaan asti päässeet rotat voivat olla pääosin hyvin suppean kantajoukon jälkeläisiä. Kesyrotat ovat suppean osajoukon osajoukko, joten niiden perinnöllinen vaihtelu on todennäköisesti vielä Euroopan villejä rottiakin pienempää.
Minerva on sukeltanut myös. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti