”Estelle ja
Asta ovat kaivautuneet pukuhuoneiden puolelta odottelemaan päivän ensimmäistä
rottapeliä. Viikset tutisten nuuhkitaan jo ilmaa: ”haiseekos täällä jo riisi
tai pähkinät?” Kaikki on valmiina suoritukseen, mutta yhtäkkiä maailma
pysähtyy. Outo ääni täyttää peliareenan ja rotat keskeyttävät hyvin alkaneen
pelin. Mikä tuo ääni on? Sännätäänpäs nyt varmuuden vuoksi karkuun turvalliseen
pukuhuoneeseen muiden rottien luo.”
Heurekassa
on meneillään aularemontti, jossa käytetään poraa poikineen. Meille
kouluttajille porauksesta ja piikkauksesta kantautuvat äänet ovat melko hyvin
eristettyyn rottalaan varsin vaimeita, tuskin havaittavia. Ihmisen kuuloalueen
rajat riippuvat sekä taajuudesta että intensiteetistä. Kuuloalue on
herkimmillään noin 2000 – 4000 Herzissä, mutta koko kuuloalueeksi määritellään
usein n. 20 Hz – 20 000 Hz. Ultraääniksi nimitetään äänialuetta, jonka
taajuus on ihmisen korvan kuuloalueen yläpuolella.
Kuuloaisti
on erittäin kehittynyt jyrsijöillä ja ultraäänien alueella herkin. Rottaemo ja
poikaset kommunikoivat pääasiallisesti ultraäänin. Myös rottien viiksikarvat aistivat ääniä. Kovat äänet saattavat olla rotille jopa vahingollisia, joten jos remonttia tehdään voimakkaasti, siirtyvät ammattikoripalloilijat evakkoon muutamiksi päiviksi rauhallisempiin tiloihin.
Rotta on luonnostaan neofobinen, eli uuden kammoinen. Tämä on ollut lajin säilymisen kannalta varmasti hyödyllinen seikka. Mimmiliigalaisilla on myös luonne-eroja, joten rämäpäisimmät pelaajat tulevat kentälle, vaikka outoja ääniä olisikin ilmassa, kun ujommat yksilöt jäävät odottelemaan turvallisempia aikoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti