Ehdollistuminen luonnossa

Taannoisessa Kiehtova maailma: Ihmisen planeetta -ohjelmasarjassa esiteltiin mielenkiintoinen hunajaopas-lintu. Hunajaoppaisiin kuuluu useita lajeja, joista yksi (Greater Honeyguide, suomeksi pelkästään hunajalintu) on mielenkiintoisessa mutualistisessa (molempia osapuolia hyödyttävässä) suhteessa ihmisen kanssa.

Kuva Wikipediasta

Kyseinen Itä-Afrikkalainen lintulaji nimensä mukaisesti opastaa paikallisia ihmisiä hunajan luokse. Se houkuttelee ihmisiä tietyllä äänellä, jota Ihmisen planeetta-ohjelman mukaan se käyttää vain ihmisten kanssa viestintään. Eräillä heimoilla on myös linnun houkuttelemiseksi oma vislaus. Kun hunajaopas on löytänyt ihmisen, se lähtee johdattamaan tätä mehiläispesän luokse. Perillä ihminen saa hunajan ja linnulle annetaan palkkioksi mehiläisen toukkia. Tosin osa heimoista ei erikseen palkitse lintua vaan lintu saa palkkionsa jäädessään tonkimaan ihmisten ryöstämää mehiläispesää. Erään heimoista legenda kertoo, että palkkiotta jäänyt hunajalintu opastaa seuraavalla kerralla hunajaa halajavan ihmisen leijonien luokse.

On selvää, että tästä suhteesta molemmat osapuolet hyötyvät. Mielenkiintoista kuitenkin olisi tietää miten yhteistyö on saanut alkunsa. Wikipedian mukaan hunajalinnuilla saattaisi olla samantapaista kanssakäymistä paviaanien kanssa. Mikäli näin olisi, on mahdollsta, että hunajan luokse opastamistapa olisi alunperin kehittynyt suhteessa johonkin toiseen eläinlajiin ja myöhemmin siirtynyt ihmisen ja hunajalinnun väliseksi suhteeksi. African wildlife foundation väittää Hunajalinnun (nimenomaan Greater Honeyguide lajin) olevan mutualistisessa suhteessa myös mesimäyrän kanssa.

Loppuun vielä linkki BBC dokumentinpätkään aiheesta
Hunajalintu

Rotta potilaana

Lemmikinomistajat varmaankin tietävät, miten hankalaa on syöttää vaikkapa matolääkekuuri koiralle tai kissalle. Tapoja lääkkeen antamiseen on monia. Jotkut piilottavat pillerin herkun sisään, tai murskaavat sen ja sekoittavat ruokaan. Monilla lemmikeillä on kuitenkin tarkka nenä, joten herkku syödään ja pilleri sylkäistään ulos. Kissa ei ehkä suostu syömään ruokaa johon lääke on sekoitettu, koska se tuoksuu ja maistuu oudolta.


Toisinaan joudumme antamaan rotille lääkkeitä. Antibiootteja määrätään rotille useimmiten hengitystietulehdusten takia. Lääkkeet eivät yleensä ole hyvän makuisia, eivätkä rottammekaan haluaisi ollenkaan syödä pillereitään, vaikka eläinlääkäri olisi ne niille määrännyt. Vaikkapa puuro, johon on sekoitettu jauhettu antibiootti, ei rotalle yleensä maistu.


Tällä hetkellä yksi rotistamme on lääkekuurilla, ja keksin mielestäni puuroon sekoittamista paremman tavan antaa lääke. Murskaan pillerin veitsellä muutamaksi muruksi, mutta en jauha sitä. Dippaan murut hunajaan, ja ahne rotta syö ne sormista niin nopeasti, ettei ehdi pahaa lääkettä juuri edes maistaa.

Myös lääkkeiden syömiseen voi eläimiä myös kouluttaa. Jos esimerkiksi kissan tai koiran on jo etukäteen opettanut siihen, että se syö käskystä jonkin pienen asian (joka siis harjoitellessa voi olla jotakin neutraalin makuista, ei välttämättä pahaa) ja saa siitä palkkion, on lääkkeiden antaminen tosipaikan tullen huomattavasti miellyttävämpää.

Millaisia konsteja olette keksineet lemmikkienne lääkitsemiseen?