sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Elämää laumassa ja rauhallista joulua


Uuden pikkkuisen koristähden on ihan ensimmäiseksi sopeuduttava joukkueiden muihin pelaajiin. Vaikka pieni kuinka yrittää näyttää alistumiseleitä ja ryömiä vanhempien pelaajien alta, menee aina jonkin aikaa ennen kuin tulokas hyväksytään. Välillä ihmetyttää, miten ei mimmiliigan pelaajilla herää minkäänlaisia äidinvaistoja pientä suloista "vauvaa" kohtaan.

Olethan mun kaveri? Kovasti seurataan perässä ja työnnetään itseä toisen alle

Meidän silmissä vauva, rotan silmissä täysin lisääntymiskykyinen, vieraan lauman jäsen. Nämä pienet viisiviikkoiset rääpäleet täytyy erottaa sisaruksistaan, koska ne tosissaan voivat jo lisääntyä. Ja ensimmäisestä raskaudesta lähtien voi rottanaaras saada noin kymmenen, jopa 15 poikasta kolmen viikon välein. Huima lisääntymisvauhti, jos vaan tilaa ja ravintoa riittää! Luonnossa lisääntyminen ajoittuu kuitenkin lämpimiin kausiin.

Alistumiseleiden on huomattu olevan selkeämpiä kesyrotilla kuin villeillä sukulaisillaan.
Rotat elävät luonnossa isoissa laumoissa ja laumat jakaantuvat pienempiin perheyksiköihin. Naarasrottia on "perheissä" yleensä yhdestä kuuteen samassa kolossa. Jokaisella rotalla on oma pesäkammio, mutta poikaset hoidetaan yhdessä. Kun rottia on vähän, yksi urosrotta pystyy pitämään omaa haaremia. Jos rottatiheys on suuri, uros ei pysty jahtaamaan muita uroksia pois, vaan kaikki urokset yrittävät paritella naaraiden kanssa heti naaraan ilmestyttyä pesästä ulos. Yhden kuuden tunnin kiiman aikana naaras voi paritella jopa 500 kertaa!

Lempiä nuuhkimassa, Elvi taustalla
Manta vihaisena vieraalle rotalle, joka kopissa.










Rotta oppii tuntemaan yksilöllisesti siis satoja lajikumppaneita. Rotta elää enemmän haju- ja kuulomaailmassa kuin me, jotka käytämme näköaistia. Uuden rotanpoikasen hierominen vanhojen rottien hajuiseksi helpottaa totuttelua paljon.
Joulunaika rottalassa on rauhallinen. Heurekan ollessa suljettuna, käy joka päivä työntekijä kuitenkin rotat hoitamassa. Onneksi muu lauma on jo hyväksynyt uuden tulokkaan. Rauhallista ja mukavaa joulua kaikille toivottaa rottalan väki!

torstai 13. joulukuuta 2012

Pikkurotta saapumassa

Ensi maanantaina saapuu Heurekaan uusi koulutettava. Ruskea tyttö jolla on valkoinen merkki otsassa tullaan kouluttamaan kirjavien joukkueen pelaajaksi.

Uuden pelaajan vauvakuvan on ottanut Sanna Lappalainen.
Yllä olevassa kuvassa on uusi poikasemme niin pienenä, että sen silmät ovat vielä kiinni eikä sillä ole turkkia. Noin pieni rottavauva tarvitsee paljon emon maitoa ja lämpöä. Rottaemon hoidossa poikaset kasvavat nopeasti.

Tässäkään kuvassa rotta ei vielä ole luovutusikäinen. Kuva Sanna Lappalainen.
 Toisessa kuvassa poikanen on jo kasvattanut turkin, mikä tekee siitä paljon enemmän rotan näköisen. Se näyttää kuitenkin vielä hieman hassulta, sillä sen pää ja takajalat näyttävät suhteettoman isoilta pieneen vartaloon verrattuna.

Kun rotta on viisi viikkoa vanha, voi se muuttaa uudelle omistajalle. Kuvissa oleva tyttö on siis muuttamassa Heurekan koripallorottien laumaan maanantaina. Tytölle pitäisi keksiä nimi. Keneltä pikkurotta näyttää? Minkä niminen rotta sopisi pelaamaan Lempin, Iitan, Mantan, Minervan, Estellen, Astan ja Elvin kaverina? Jättäkää nimiehdotuksia tämän blogikirjoituksen kommentteihin.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Rotan alkukoti

Rotta on kosmopoliitti, joka on levinnyt Maapallolla lähes kaikkialle, missä on ihmisiäkin. Euroopassa rotta on suurelta osin syrjäyttänyt tänne tuhat vuotta aiemmin tiensä löytäneen mustarotan.

Rotan tieteellinen nimi Rattus norvegicus "norjanrotta" kuvaa hyvin, miten Euroopan tieteentekijöillä ei 1700-luvulla ollut aavistustakaan, mistä rotta tänne oikein ilmestyi - mutta nimen antaja tiesi ehkä, että Norjassa esiintyy toisinaan laumoittain pieniä jyrsijöitä, sopuleita...

Tarkkaan ei tiedetä, missä rottalaji nimeltä rotta on kehittynyt. Kaakkois-Aasiassa rotan alkukoti joka tapauksessa on samoin kuin muillakin Rattus-suvun lajeilla. Todennäköisesti Rattus norvegicus lajin kehto on Aasian mantereiselta puolelta ja siellä melko pohjoisessa; Pohjois-Kiinan, Mongolian ja Kaakkois-Siperian tienoilta sopivilta niityiltä tai joenpenkoilta saattaisi yhä löytää rotan alkuperäisen populaation jälkeläisiä, jotka eivät ole koskaan matkustaneet ihmisen mukana mihinkään.

Elvi sukeltaa jyviä. Rotat viihtyvät luonnossakin veden äärellä.
















Alkuperäisistä rotista voisi löytää perinnöllistä muuntelua, joka muista rotista on kadonnut: ihmisen mukana levittäytyneet rotat ovat kokeneet luultavasti monta perinnöllistä pullonkaulaa. Esimerkiksi Eurooppaan asti päässeet rotat voivat olla pääosin hyvin suppean kantajoukon jälkeläisiä. Kesyrotat ovat suppean osajoukon osajoukko, joten niiden perinnöllinen vaihtelu on todennäköisesti vielä Euroopan villejä rottiakin pienempää.

Minerva on sukeltanut myös.


sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Remontti naapurissa häiritsee!



”Estelle ja Asta ovat kaivautuneet pukuhuoneiden puolelta odottelemaan päivän ensimmäistä rottapeliä. Viikset tutisten nuuhkitaan jo ilmaa: ”haiseekos täällä jo riisi tai pähkinät?” Kaikki on valmiina suoritukseen, mutta yhtäkkiä maailma pysähtyy. Outo ääni täyttää peliareenan ja rotat keskeyttävät hyvin alkaneen pelin. Mikä tuo ääni on? Sännätäänpäs nyt varmuuden vuoksi karkuun turvalliseen pukuhuoneeseen muiden rottien luo.”



Heurekassa on meneillään aularemontti, jossa käytetään poraa poikineen. Meille kouluttajille porauksesta ja piikkauksesta kantautuvat äänet ovat melko hyvin eristettyyn rottalaan varsin vaimeita, tuskin havaittavia. Ihmisen kuuloalueen rajat riippuvat sekä taajuudesta että intensiteetistä. Kuuloalue on herkimmillään noin 2000 – 4000 Herzissä, mutta koko kuuloalueeksi määritellään usein n. 20 Hz – 20 000 Hz. Ultraääniksi nimitetään äänialuetta, jonka taajuus on ihmisen korvan kuuloalueen yläpuolella.

Kuuloaisti on erittäin kehittynyt jyrsijöillä ja ultraäänien alueella herkin. Rottaemo ja poikaset kommunikoivat pääasiallisesti ultraäänin. Myös rottien viiksikarvat aistivat ääniä. Kovat äänet saattavat olla rotille jopa vahingollisia, joten jos remonttia tehdään voimakkaasti, siirtyvät ammattikoripalloilijat evakkoon muutamiksi päiviksi rauhallisempiin tiloihin.



Rotta on luonnostaan neofobinen, eli uuden kammoinen. Tämä on ollut lajin säilymisen kannalta varmasti hyödyllinen seikka. Mimmiliigalaisilla on myös luonne-eroja, joten rämäpäisimmät pelaajat tulevat kentälle, vaikka outoja ääniä olisikin ilmassa, kun ujommat yksilöt jäävät odottelemaan turvallisempia aikoja.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Onko rotilla ramppikuumetta?

Tänään tuli eräältä Heureka-kävijältä tällainen kysymys, että potevatko rotat ramppikuumetta.

Ramppikuume tai esiintymisjännitys on varmaan monille ihmisille tuttu ilmiö. Kun pitää esiintyä yleisön edessä, esiintymistä saattaa etukäteen jännittää. Kädet hikoavat, vatsaa saattaa nipistää, ehkä punastuttaa. Pahimmillaan esiintyminen saattaa tuntua niin pelottavalta, että esiintyjä voi pahoin ennen esitystä.

Julkisesti esiintyminen on tietysti pelottavampaa sellaiselle, joka ei ole tottunut esiintymään. Silti myös kokenut esiintyjä saattaa kokea ramppikuumetta ennen jokaista esitystä. Pieni jännittäminen on jopa hyväksi, koska silloin esiintyjän keho valmistautuu koitokseen tuottamalla adrenaliinia. Sopiva määrä jännittämistä voi auttaa myös esityksen onnistumisessa, jos se saa esiintyjän keskittymään etukäteen ja tekemään esityksessä parhaansa.

Ihminen kokee ramppikuumetta, koska esiintyminen on sosiaalinen tilanne. Esiintyjä haluaa tehdä vaikutuksen yleisöön. Koripallorotat eivät oikeastaan ymmärrä pelien olevan tällaisia tilanteita. Rotta ei ymmärrä, että yleisön mielestä sen pelaaminen on hienoa, eikä sitä siis voi jännittää pelin onnistuminen samasta syystä kuin rottien kouluttajaa.

Jännittääkö tyttöjä vai eikö nyt vain huvita pelata?

Koripallorotta saattaa kuitenkin tuntea jonkinlaista kiihtymystä ja jännitystä pelin alkaessa. Rotat ovat oppineet, että tietyt merkit tarkoittavat pelin alkua. Kun kouluttaja vaihtaa valaistusta, seisoo tietyssä paikassa kentän takana, ja puhuu mikrofoniin tietyin äänenpainoin, rotat tietävät että peli alkaa. Saattaa olla, että rotat myös ennakoivat pelien alkua, koska pelit ovat samoihin kellonaikoihin päivästä toiseen.

Peli on rotille mahdollisuus saada riisipalkkioita. Peli on myös kilpailutilanne, sillä pallo täytyy saada toisilta rotilta ja se täytyy ehtiä laittaa koriin ennen kuin joku taas vie sen. Vaikka peli ei olekaan rottien näkökulmasta esiintymistä, se on kuitenkin suoritus jossa ne varmasti haluavat onnistua. Ennakoidessaan pelin alkua rotta siis tosiaan saattaa kokea samantapaista jännitystä kuin ihminen ennen esiintymistä, vaikkakin eri syistä.

Jotkut ihmiset välttävät esiintymistä jännittämisen takia. Jos esiintyminen pelottaa, on tietysti mukavampaa kieltäytyä esiintymästä kuin mennä lavalle korvat punaisena ja maha kipristellen. Rottien pelihaluissakin on eroja, toiset rotat tulevat aina mieluummin pelaamaan kuin toiset. Saattaa olla että joitakin rottia pelaaminen voi joskus pelottaa. Nyt esimerkiksi Heurekassa tehdään aularemonttia, mikä on aiheuttanut arkipäivinä kovia ääniä. Osa rotista on pysynyt porauksen aikana kopeissaan, ja pelännyt tulla kentälle. Toiset taas ovat uhmanneet pelottavia remonttiääniä, ja tulleet pelaamaan, vaikka ovat ehkä olleetkin jännittyneitä.

Matala asento ja hieman taakse suuntautuneet korvat kertovat, että Tildaa taisi hieman jännittää valokuvaajan läsnäolo

Pelkonsa voittaneet koripalloilijat on palkittu riisillä ja mantelirouheella, kun taas koppiin jääneet ovat saaneet tyytyä tavalliseen kuivaruokaan ja vihanneksiin. (No, kyllä kaikki ovat saaneet myös puuroa, hieman kananmunaa ja siemeniä...) Esiintymistä jännittävän ihmisenkin kannattaa yrittää voittaa pelkonsa, sillä onnistuneesta esiintymisestä voi saada palkkioksi naurua, hymyjä, kehuja tai ainakin aplodit.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Riittävän motivoiva palkkio parantaa suoristusta ihmisilläkin

Koirien koulutus perustui pitkään lukuisia mitaleja ja palkintoja voittaneen saksalaisen Stricklandin oppeihin. Stricklandin oppien mukaan koiraa koulutettiin kuristuspannoilla ja rankaisemalla, usein tuottamalla fyysistä kipua. Vaikka jo 30- luvulla mm. Skinnerin oppimisteorioiden mukaan ruualla palkitsemalla saadaan eläin oppimaan, rankaiseminen oli yleinen tapa koirien koulutuksessa. Muistikuvieni mukaan joskus 1980 -luvun paikkeilla alkoi ilmestyä useita kritisoivia kirjoituksia rankaisemalla kouluttamiseen ja alettiin korostaa palkitsemista parempana tienä saada koira tottelemaan.

Naksutinkoulutusta alettiin soveltaa koirien koulutuksessa 1990 -luvulla. Pääpioneereina olivat delfiininkouluttaja, biologi Karen Pryor sekä Bob Bailey. Naksutinkoulutuksessa pääidea on se, että eläintä ei houkutella tekemään oikein. Eläimen täytyy tarjota toimintaa oma-aloitteisesti ja toiminta palkitaan. Kouluttajan täytyisi sisäistää, että palkitseminen on eri asia kuin lahjominen.
Palkkio voi olla mitä vaan mistä eläin pitää. Palkkion täytyy olla eläimen mielestä tarpeeksi hyvä, jotta se motivoi yrittämään. Käytännöllisistä syistä ruoka on helppo palkkio esimerkiksi rotilla. Rotat ovat myös melko ahneita ja persoja herkuille, joten tarpeeksi herkullinen ruokapalkkio on helppo keksiä. Heurekan rottia kouluttaessa saatttaa kuitenkin huomata, että jollekin rotalle keitetty riisi on tarpeeksi suuri palkkio, toiselle täytyy olla maistuvampaa pähkinää tai raejuustoa.

Koripallorotan uralla ensimmäinen tehtävä on oppia luottamaan ihmiseen
Eläinlajista riippuen palkkio voi olla jotain muutakin kuin ruoka. Leikkisällä koiralla palkkio voi olla leikkiminen. Hevosilla makupaloja ei yleensä kannata tarjota kädestä, koska se johtaa helposti näykkimiseen. Palkkiona hevoselle usein riittää työskentelyn lopettaminen, pitkät ohjat ja kentältä talliin. Voisimmeko soveltaa eläimistä saatuja koulutuskokemusta myös eläimeen nimeltä ihminen? Miten voisimme palkita ihmisiä? Työelämässä usein palkannostolla tai muulla rahallisella palkitsemisella on hyvin lyhyt vaikutus motivaatioon. Sen sijaan työn mielekkyyden parantaminen johtaa usein myös tuottavuuden paranemiseen ja taloudellisestikin mittavissa olevaan tuottoon. Kasvatustieteen professori Kari Uusikylä osaa kiteyttää hyvin kolumnissaan Työelämän kehittämisen erikoislehdessä (3/ 2012): "Elämän mielekkyyden lisääntyminen ei ole työntekijöille aivan vähäinen bonus".

Osa vanhemmista palkitsee lapsiaan hyvistä koulunumeroista rahallisesti. Kokeista voi olla helppoa oppia pänttäämällä ulkoa saamaan hyviä numeroita. Jokainen tentissä tai kokeessa käynyt tietää, kuinka oppi unohtuu saman tien tenttisalin oven takanaan sulkiessaan. Tuleeko palkkio oikeasta asiasta? Tulisiko palkita ennemmin heti ahkeran luku-urakan jälkeen? Minkälainen palkkio jättäisi nuorelle positiivisen muistijäljen ja iloisen onnistumisentunteen? Koulutuksen lopettaminen oikealla hetkellä, juuri silloin kun eläin onnistuu jättää eläimen odottamaan innolla seuraavaa harjoituskertaa.

     


sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Mitä eroa on rotalla



Rotan tieteellinen nimi on Rattus norvegicus. Rattus-suvusta löytyvät kaikki rotan läheisimmät sukulaiset, jos eivät löydy, jokin on luokittelussa jokin pielessä. Kukaan ei tarkkaan tiedä kuinka paljon Rattus-lajeja on, kymmenittäin joka tapauksessa (tällä hetkellä 66). Esimerkiksi Papua-Uuden-Guinean alueella vähän joka saarella saattaa olla omat rottalajinsa.

Rotiksi kutsutaan myös monia muita jyrsijöitä, jotka eivät välttämättä ole läheistä sukua Rattuksille. Nisäkkäiden uudet nimiehdotukset ovat osittain parantaneet nimeämisen logiikkaa, osittain sekoittaneet sitä entisestään.

Yksi selitys Rattus-suvun lajimäärän epäselvyydelle on, että monien suvun lajien biologiasta ei tiedetä oikein yhtään mitään, lajin nimi voi perustua vain johonkin vanhaan museonäytteeseen. Toinen selitys on, että ei ole mitenkään helppoa eikä yksikäsitteistä määritellä mikä on laji, mikään määritelmä ei sovellu kaikkiin eliöihin. Ihmisen mukana rottalajit ovat päässeet seilaamaan saarilta toisille ja risteytymään, mikä sekoittaa tilannetta entisestään.

Kesyrotta polveutuu rotasta, tai tarkemmin sanottuna rotta ja kesyrotta polveutuvat samasta kantamuodosta: siitä lähtien kun kesyjen ja villien rottien tiet erkanivat niiden perimällä on ollut aikaa muuttua tasan yhtä kauan. Rottaa ja kesyrottaa pidetään vielä samana lajina, mutta voidaan perustellusti ajatella, että lajiutuminen on rotan ja kesyrotan välillä jo vähintäänkin hyvässä vauhdissa. Koirat polveutuvat sudesta ja ne luokitellaan yleensä eri lajiin. Erona on vain, että koira ja susi ovat olleet pidempään enemmän tai vähemmän erossa toisistaan kuin rotta ja kesyrotta. 

Rotta ja kesyrotta risteytyvät silloin tällöin keskenään, ne eivät ole perinnöllisesti täysin eristäytyneitä toisistaan, samoin risteytyvät koira ja susi välillä ikävin seurauksin. Chihuahua ja bernhardilainen tuskin lisääntyvät keskenään, mutta ne luokitellaan silti samaan lajiin. Leijona ja tiikerikin risteytyvät poikkeusoloissa eläintarhoissa keskenään ja jälkeläiset voivat jopa olla lisääntymiskykyisiä (liikereitä tai teijonia riippuen siitä kumpi on isä ja kumpi äiti), mutta ne ovat varmasti kaikkien mielestä eri lajia, joten liian tiukkaa keskinäisen lisääntymättömyyden vaatimusta ei kannata lajin määritelmäänsä tehdä.

Liikereitä (kuva: Wikipedia)

perjantai 2. marraskuuta 2012

Syyskuulumisia rottalasta

On se uskottava että kesä on tältä vuodelta ohi. Ulkona on kylmä, maassa on näkynyt jo luntakin, ja viimeistään kellojen siirtäminen talviaikaan teki illoista niin pimeitä että alkaa tuntua todella syksyiseltä. Jo toista kesää Heurekan tiedepuistossa asustaneet dinosauruksetkin ovat muuttaneet etelään jo kuukausi takaperin.

Heurekan rottien elämässä vuodenaikojen vaihtelu ei juuri näy muuten kuin yleisömäärissä. Koulujen alkaessa täällä oli hetken hiljaisempaa, kunnes syyslomien aikaan saatiin taas katsomot täyteen kannustajia. Rottala sijaitsee sisätiloissa minne auringonvalo ei yllä, eikä kellojen siirtely pelaajiamme hetkauta, ne elävät oman sisäisen kellonsa mukaan.

Hyppäisikö tutkimaan lattiaa, pohtii Lempi.
Yksi rottiin talvella vaikuttava asia muuttuu sisälläkin, nimittäin ilmankosteus. Ihminenkin alkaa jo huomata ilman kuivumisen halkeilevista huulista. Rotille sopivin ilmankosteus on 40-60 prosenttia, mihin harvoin Suomessa päästään kesälläkään. Talvinen huoneilma on rotille yleensä aivan liian kuivaa.

Iita juo suoraan hanasta.

Ilmankosteus nousee hetkellisesti, jos lotraa juoksevan veden kanssa, kuten Iita yllä olevassa kuvassa. Tiskaaminen nostaa kosteusprosenttia kuitenkin vain vähäksi aikaa. Siksi meillä on rottalassa ilmankostutin, johon laitetaan vettä pari kertaa päivässä, ja laite pyörittää vettä niin, että sitä haihtuu tasaisesti ympäri vuorokauden. Ilmankostutin täytyy muistaa puhdistaa usein, ettei vedessä ala kasvaa bakteereja. Kotona voi yrittää huoneilman kosteutta nostaa myös jättämällä kosteat pyykit kuivaustelineelle kuivumaan.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Maailman suosituinta koripalloa

Yli tuhat koripallopeliä vuodessa seitsemäntoista vuoden ajan... Heurekan koripalloliigan ottelutahti on varmasti maailman tihein.

Tyhjäksi rottakoripallon katsomo ei jää juuri koskaan, vaan joka peliin riittää yleisöä ja sesonkiaikoihin katsomo on revetä liitoksistaan kolmesti päivässä.

Kuten Heurekassa koripalloa seuranneet tietävät, rotat eivät pelaa täällä missään suljetussa akvaariossa, mistä ne eivät pääsisi aina halutessaan loikkaamaan pois. Vastaavasti kentän ulkopuolelta pöydältä on helppo hypätä mukaan peliin.

Yleensä ongelma ei ole, että yksikään rotta ei haluaisi pelata, vaan päinvastoin kentälle loikkii liikaakin innokkaita pelaajia; ei ole harvinaista, että kaikki rotat (tällä hetkellä yhdeksän) haluaisivat pelata yhtä aikaa.

Liian vilkkaassa pelissä varsinkin juuri pelaamaan oppineet junioripelaajat ja muita vähän hitaammat konkaritkin voivat jäädä kentän tehopakkausten jalkoihin ja turhautua, kun eivät pääse korittamaan. Erotuomari voi rauhoittaa peliä siirtämällä osan pelaajista sivuun lattialle, missä tosin voi käydä niin, että yritteliäimmät rotat löytävät erotuomarin housunlahkeen tai jonkin muun ovelan reitin, mistä pääsee kiipeämään takaisin pelikentälle.

Tehopakkaus: Iitan määrätietoista ja vauhdikasta hyökkäystyyliä











Silloin kun rotat eivät halua pelata, syynä on yleensä jokin ulkopuolinen häiriö kuten remontin tai vastaavan aiheuttamat oudot äänet ja hajut, jotka saavat rotat olemaan varuillaan. Häiriötön ja rauhallinen asuintila onkin menestyksekkään rottakoripalloliigan elinehto.

lauantai 25. elokuuta 2012

naksutinkoulutus

Mitäköhän kaikkia eläimiä voi naksutinkoulutuksella opettaa?
Onko olemassa temppua mitä ei voisi opettaa nisäkkäälle?
Tässä linkki kuinka miniponeja opetetaan naksuttimen avulla sokeiden oppaiksi.

http://www.theclickercenter.com/ThePandaProject.html

Minkälaisia kokemuksia rottien tai muiden eläinten koulutuksesta sinulla on?

torstai 23. elokuuta 2012

Rottien kasvaimet

Rotille ilmestyy harmittavan usein kasvaimia niiden vanhetessa. Kasvain voidaan eläinlääkärin toimesta leikata, mutta leikkauksen "kannattavuus" täytyy harkita tarkkaan. Haittaako kasvain eläintä, onko se paikassa, missä eläimen liikkuminen hankaloituu? Mikä on rotan ikä, leikkauksesta selviämisen todennäköisyys, kasvaimen uusimismahdollisuuden todennäköisyys? Vaikeita ratkaisuja rakkaan lemmikin puolesta. Usein eläinlääkäri osaa auttaa arvioinnissa.
Etenkin synnyttämättömille naarasrotille ilmaantuu usein hyvänlaatuisia nisäkasvaimia. Irtonaisena pallukkana tuntuvat kasvaimet ovat yleensä hyvälatuisia nisäkasvaimia kun taas jämäkämmin rotan ruumiissa tuntuvat pahkurat saattavat olla syöpäkasvaimia. Vain koepaloilla voisi kasvaimen laadun selvittää, mutta niitä harvoin otetaan.
Tässä kertomus rotan leikkauksen sujumisesta valokuvineeen. Ei heikkohermoisille, sisältää kuvia rotan leikkauksesta! Onneksi usein rotat paranevat leikkauksista nopeasti.

http://www.kanashow.com/lemmikit/leikkaus

Miksi rotille tulee helposti kasvaimia? Tähän kysymykseen ollaan usein törmätty Heurekassakin asiakkaiden kanssa keskustellessa. Mielenkiintoinen kysymys. On epäilty saattaisiko se johtua perinnöllisestä taipumuksesta rottakannassa, kesyrotat kun ovat lähtöisin laboratoriorotista. Tätä selitystä todennäköisempänä pidän itse ajatusta, että rotan elimistö vain ei ole tarkoitettu elämään kovin vanhaksi. Luonnossa villirotat tuskin elävät vuodenkaan ikäisiksi, rotan elimistöön ei ehkä ole kehittynyt mekanismeja suojaamaan vanhenemiselta? Rotta pystyy jatkaamaan sukuaan hyvinkin nuorena, viisiviikkoiset rotanrääpäleet ovat jo sukukypsiä.

Miten ehkäistä kasvainten tuloa? Terveellinen ravinto auttaa tässäkin. Olen kuullut, että soijapavut saattaisivat suojata nisäkasvaimilta. Eläimet elävät pidempään tutkimusten mukaan, jos joutuvat ajoittain olemaan niukemmalla ravinnolla, eli liikasyöttämistä tulisi välttää. Samoin pitäisi välttää suolaisten, sokeristen ja muiden epäterveellisten herkkupalojen syöttämistä, roskaruoka ei ole hyväksi rotillekaan! Useimmiten rottien ruokinnassa pääsee helpolla, jos muistaa mikä on terveellistä ihmiselle, on usein myös terveellistä rotalle, kaikkiruokaisia eläimiä kun olemme kummatkin.

Toisaalta mielestäni täytyy myös muistaa, että rotallekin herkut saattaa olla kulinaristinen nautinto! Silloin tällöin saadut herkut ehkä parantavat elämänlaatua niin meillä ihmisilläkin kuin rotilla. Kohtuus mielessä! Mitä monipuolisempi ruokavalio, sen parempi. Ja silloin tällöin herkuttelukin sallitua!

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Merisaukkojen purkkitemppu


Merisaukko on erittäin uhanalainen näätäeläin. Takajaloissa sillä on räpylät varpaiden välissä uimista varten, mutta etutassujen sormet sopivat hyvin tarttumiseen. Ruokavalioon kuuluu muun muassa rapuja, kotiloita ja simpukoita, jotka saukko osaa avata tassuissaan vatsansa päällä käyttäen työkaluina kiviä. Ehkäpä tuosta luontaisesta simpukoidenavaustaidosta on ollut hyötyä, kun amerikkalaisen eläintarhan työntekijät opettivat Nellie-saukolleen tämän hauskan purkkien pinoamis tempun.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Ehdota nimeä poikaselle !

Ratazana`s Endive












Pitkästä aikaa yksiväristen joukkue on saanut aidon punäpään! Tulokkaan kasvaessa tulee väritys todennäköisesti muuttumaan vielä enemmän punertavaan suuntaan. Kuvassa poikanen on vielä alaikäinen eli hieman ulkonäkö on jo muuttunut. Kasvattajan omassa blogissa poikasen nimeksi äänestettiin Ratazana`s Endive, mutta nyt tarvitsemme Heurekaa varten poikaselle vielä toisenkin nimen.
Perinteisesti rottiemme nimet ovat olleen suomalaisia naistennimiä ja tällä hetkellä Rottalassamme asustaa Lempi, Tilda, Iita, Manta, Amalia, Estelle, Minerva ja Asta.
Odotamme innolla ehdotuksianne!!!

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Estelle ja Minerva

Estelle 6kk (ylempänä), Minerva 7kk (alempana).
Kuvassa olevat kaverukset tulivat Heurekaan vuoden alkupuolella. Harmaa Minerva on syntynyt joulukuussa, ja nimettiin Minervaksi, kun tiedeteatterimme nimi vaihtui Minervasta Agaksi sponsorisopimuksen takia.

Vaaleanruskea Estelle syntyi tammikuussa, ja sai nimensä Ruotsin pikkuprinsessan mukaan.

Minervan koulutus alkoi helmikuun alkupuolella ja Estellen helmikuun lopussa. Estellen treenit sujuivat vauhdikkaammin, ja se ohittikin Minervan nopeasti. Estellen koulutus saatin valmiiksi huhtikuussa, eli sen koulutus kesti alle kaksi kuukautta.

Minervan koulutus alkaa olla vasta nyt loppusuoralla. Muuten Minerva pelaisi jo oikein hyvin, mutta Minervan mielestä kentällä ei saisi olla vastustajaa. Vastustajan ilmaantuessa kentälle Minerva helposti nappaa pallon ja kiipeää kentältä ulos. Minervaa on siis koulutettu kohta puoli vuotta.

Rottien koulutusajat vaihtelevat siis todella paljon, vaikka kaikki rotat kyllä lopulta oppivat. Tuorein lisäyksemme Asta, jonka kuva löytyy pari päivitystä aiempaa, on harjoitellut noin kuukauden ja on melkeinpä jo Minervaa parempi.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Uusia temppuja vanhalle rotalle

Iita tietää mistä narusta vetää.
Yleensä koulutamme Heurekan rottia vain pelaamaan koripalloa, mutta joskus on hauskaa opettaa rotille muitakin temppuja huvin vuoksi. Rotat tarttuvat mielellään naruihin ja ketjuihin, joten niille on helppo opettaa narusta vetämistä. Iitan kanssa ollaan harjoiteltu toistaiseksi nimikylttien metalliketjujen kiskomista. Rottien köydenvetoinnostusta voi hyödyntää erilaisissa tempuissa: rotan voi opettaa vaikkapa vetämään pienen lipun salkoon tai narun päässä olevan pienen herkkukorin korkealle hyllylle. Erilaisten temppujen tai temppuyhdistelmien keksimisessä vain mielikuvitus on rajana, ja tietenkin se, millaisia asioita rotta helposti oppii.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Ihmiskokeita

Päänäyttelyssämme on näyttelykohde, joka demonstroi sääolosuhteiden vaikutusta liikenteeseen. Kohteen pöydässä on näyttö, jossa pyörii animaatio, johon voi vaikuttaa muuttamalla sen säätä. Käyttöliittymä on yksinkertainen, mutta sen toiminta täytyy itse hoksata: pöydässä olevat kolot tunnistavat sinne laitetut säätilojen symbolit, ja käyttäjä siis saa animaatiossa aikaan esimerkiksi aurinkoisen sään laittamalla aurinkosymbolin pöydässä olevaan rakoon.

Tänään lounasaikaan satuin istumaan ravintolassa niin että näin kohteen, ja tein huomioita siitä miten ihmiset oppivat käyttämään sitä. Rottien kouluttajaa tietysti kiinnostaa myös se, miten ihmiset oppivat.

Kun kävijä tuli kohteelle, useimmiten hän oletti että näyttöruutu on kosketusnäyttö. Teknologinen kehitys on ollut viime vuosina nopeaa, ja kosketusnäytöt ovat nykyään niin tuttuja ihmisille esimerkiksi puhelimista, että useimmat yrittivät käyttää kohdetta aluksi koskettamalla ruutua. Näyttelyssämme jo pitkään palvellut kohde ei kuitenkaan reagoi ruudun naputteluun sormella. Yleisin tapa yrittää käyttää kohdetta näytti olevan se, että säämerkkejä aseteltiin näytön päälle. Eräiden pikkupoikien ensimmäinen intuitio oli pitää aurinkoa ja pilveä korkealla pöydän yläpuolella, eli siis pöydässä olevan näytön "taivaalla". Täysin looginen paikka, mutta tämäkään lähestymistapa ei tuottanut tulosta.

Näyttelykohteen käyttö on helppoa kun sen osaa, mutta haastavaa siitä tekee se, ettei kukaan kävijöistä osaa sitä valmiiksi. Kun totumme käyttämään laitteita arkipäivässämme tietyillä tutuilla tavoilla, hämmennymme, kun kohtaamme laitteen, josta emme tiedä, miten se toimii. Uuden laitteen käyttäminen vaatii oppimista. Mitä sen oppiminen sitten vaatii?

Lounaani aikana kohteen luona ehti käydä useampi ryhmä eri ikäisiä ihmisiä. Yksikään ei näyttänyt ennestään tuntevan kohdetta, vaan kaikki olivat samanlaisen uuden tilanteen edessä. Aloitusstrategiat näyttivän olevan melko samanlaisia, mutta vaikka melkein kaikki aloittivat kohteen käyttämisen samalla tavalla "väärin", osa oppi käyttämään kohdetta, osa ei. Jotkut onnistujista keksivät jujun nopeammin, toiset viettivät hieman enemmän aikaa yrittäen ja kokeillen eri asioita. Kaksi tyttöä yirttivät ensin yhtä tapaa, poistuivat hetkeksi, palasivat sitten takaisin yrittämään uudelleen ja onnistuivat. Onnistuneita oppimistuloksia yhdisti se, että oppijat eivät siis luovuttaneet heti kun ensimmäinen mieleen tullut asia ei toiminutkaan.

Otokseni oli melko pieni, mutta alustavasti näyttää siltä, että nuoremmat henkilöt olivat oppimisessa parempia. Siis toisinsanoen sinnikkäämpiä. Kaikki, jotka eivät keksineet miten laitetta käytetään, olivat aikuisia. Syytä tähän osaan vain arvailla. Ehkäpä aikuiset eivät olleet yhtä motivoituneita käyttämään näyttelykohdetta kuin lapset? Nuoremmat kävijät halusivat enemmän tietää, mitä laite tekee. Aikuiset eivät ehkä olleet enää niin kiinnostuneita että olisivat jaksaneet nähdä vaivaa.

Aikuiset saattoivat ehkä herkemmin tulla nopeasti siihen tulokseen, että laite ei toimi, jos sitä ei saa toimimaan nopeasti ja ensimmäisellä mieleen tulevalla tavalla. Lapsilla on ehkä enemmän tuoreita kokemuksia siitä, että kaikkea ei aina osaa heti. Ehkäpä aikuista useammin kuin lasta nolottaa se, ettei osaa jotain valmiiksi vaan joutuu opettelemaan? Lapsille uuden opettelu on arkipäivää.

Yrittämisen ja erehtymisen kautta oppimisen suurin este näyttää tämän pienen havainnointitutkimuksen perusteella olevan se, ettei yritä uudelleen. Eikä uuden asian opettelun ainoa hyöty ole se asia mikä opittiin, vaan myös se, että uuden opettelu pitää aivot vetreinä myös tulevia oppimiskokemuksia varten.


torstai 5. heinäkuuta 2012

Poikasen kuulumisia

Asta noin 8 viikon ikäisenä
Heurekan henkilökunnan äänestyksen myötä poikasen nimeksi tuli Asta! Koripallokoulun hän aloitti reilu viikko sitten ja haluaisi jo kovasti osallistua ammattilaispeleihin. Toistaiseksi Astan taidot kuitenkin riittävät vain pallon kuljettamiseen pelin aikana, mitä hän sitten harrastaakin aina kun vain saa pallon siepattua isommiltaan. Erikoista kyllä, Asta aluksi sitkeästi kuljetti pallon aina väärään päätyyn eli "omalle korille". Tapa oli erittäin sitkeässä ja koska kuljetus oli aivan täydellinen, oli kouluttajilla suuri kiusaus antaa Astan loikata yksiväristen rottien joukkueeseen... Kuljetuksen suunta saatiin onneksi vaihtumaan palkitsemalla pienestäkin liikkeestä oikeaan suuntaan ja tällä hetkellä työnalla on jo pallon saaminen koriin.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Nimiäiset

Kiitos tuhannesti kaikista nimiehdotuksista!!! Tämän viikon aikana päätämme henkilökunnan kesken millä nimellä alamme uutta lasta kutsumaan arkielämässä. Virallisena nimenä hänellä on Ratsian No Limits.
Ratsian No Limits noin 6 viikkoa vanhana






















Alkujärkytyksestä toivuttuaan poikanen on iloisesti kiipeillyt hoitajan käsivarrelle ja tullut hakemaan makupaloja kädeltä. Muut rotat ovat vastaanottaneet uuden laumanjäsenen varsin hyvin, ainoastaan Iitan täytyy välillä varmistaa poikasen tietävän kuka laumassa oikein määrää. Iitan rehentelyyn poikanen vastaa asiaan kuuluvalla tavalla; heittäytymällä selälleen merkiksi alistumisesta:). Poikasen alistuminen isommilleen ja rohkeus hoitajaa kohtaan, povaavat oikein hyvää tulevaisuutta Heurekan koripallojoukkueen jäsenenä!

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Uusi pelaajakiinnitys


Tämä kaveri ei vielä tiedä sitä itse, mutta sitä odottaa ura ammattimaisena urheilijana. Pari viikkoa joudutaan vielä odottelemaan, ennen kuin tyypillä on riittävästi ikää muuttaa pois äidin luota. Kesäkuun puolessavälissä kuitenkin jäävät taakse emo ja sisarukset, ja tilalle astuu kahdeksan Heurekan mimmiliigan pelaajaa, jotka ottavat tulokkaan hellään huomaansa.





Uusi juniori otetaan jengiin mahdollisimman nuorena, jotta se sopeutuisi hyvin seuran tavoille. Yleensä osa vanhemmista pelaajista tulee välittömästi tulokkaan kanssa paremmin juttuun, ja alkaa tämän suojelijoiksi. Jotkut ammattilaiset taas saattavat olla niin diivoja, etteivät heti suvaitse nuorta tulokasta, vaan äksyilevät sille. Perinteisiin kuuluu, että uuden valmennettavan kanssa otetaan muutama painimatsi, jotka tulokkaan on paremi hävitä suosiolla. Näin se osoittaa haluavansa olla porukan jäsen.

Treeniohjelma uudelle juniorille tulee sisältämään aluksi vain näitä tutustumisleikkejä muiden pelaajien ja valmentajien kanssa. Varsinainen tavoitteellinen harjoittelu aloitetaan vasta sitten, kun tulokas on riittävästi kotiutunut. Juniorin dieetti tulee tähtäämään massan kasvattamiseen, ja siihen lisätään hieman enemmän proteiinia kuin aktiiviurheilijoiden kasvispainotteisessa ruokavaliossa yleensä on.

Uuden vahvistuksen nimi ei vielä ole tiedossa, ja tämän tekstin kommentteihin voikin jättää nimiehdotuksia. Tämänhetkiset muut pelaajat ovat nimeltään Onerva, Tilda, Iita, Manta, Lempi, Amalia, Minerva ja tuoreimpana tietenkin Estelle. Minkä nimiseltä kuvassa oleva junnu näyttää?

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Hiljaa kiirehtien

"Kesytä minut, jos kerran tahdot ystävän!
– Mitä minun tulee tehdä? Pikku prinssi kysyi.
– Sinun täytyy olla kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. 
Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi..."

Tämä katkelma Antoine de Saint-Exupéryn kirjasta Pikku prinssi tuli mieleen, kun eilen istuskelin koripallorottien huoneen lattialla ja yritin tehdä uudelleen tuttavuutta koulutettavan rottamme Minervan kanssa.

Aiemminkin tässä blogissa on mainittu, että arempien rottien koulutus on yleensä kestänyt kauemmin kuin rohkeampien. Minerva on taas yksi palloilija, jonka koulutus tuntuu etenevän hitaammin kuin yleensä. Alusta asti se on kyllä ollut rottien tapaan utelias, tutkinut ympäristöään ja myös kiipeilee mielellään ihmisten olkapäille, mutta koskaan se ei ole pitänyt siitä, että se nostetaan syliin. Minervan pitää saada tulla syliin vapaaehtoisesti.

Perjantaina Minerva oli säikähtänyt jotakin, mahdollisesti äkillistä ääntä, ja paennut lattialle sellaiseen nurkkaan, josta sitä ei saanut nostettua helposti pois. Minerva sai sitten jäädä yöksi seikkailemaan rottahuoneeseen vapaasti, kun muut pistettiin häkkiin yöpuulle. Aamulla se oli edelleen säikyn oloinen, ja säpsähteli koko päivän jos tein äkkinäisiä kädenliikkeitä tai yritin nostaa sitä.

 En sitten edes yrittänyt pitää sille koripalloharjoituksia koko päivänä, vaan annoin sen ihmetellä rauhassa. Minervan koulutus on hieman jälkessä aikataulusta, eikä tekisi mieli jättää treenejä väliin yhtenäkään päivänä, koska haluaisi saada koulutuksen valmiiksi. Eläimen kouluttamista tai kesyttämistä ei kuitenkaan voi oikein kiirehtiä, vaan täytyisi jaksaa olla kärsivällinen. Vaikka tuntuu ettei olisi aikaa, on parempi kuitenkin antaa sitä eläimelle riittävästi. Loppujen lopuksi etenemällä riittävän rauhallisesti voi kokonaisuudessaan saada aikaa säästettyä.

"Kettu vaikeni ja katsoi kauan pikku prinssiä.
– Ole hyvä...kesytä minut! Se sanoi.
– Kyllähän minä mielelläni, pikku prinssi vastasi, mutta minulla ei ole paljon aikaa."

Urheilua harrastavat tietävät että lihaksille pitää antaa välillä palautumispäiviä. Ehkäpä aivotkin tarvitsevat joskus palautumista ja taukoa treenaamisesta? Välipäivä harjoittelussa voi antaa aivoille aikaa kypsytellä jo harjoiteltuja asioita. Tänään Minerva uskalsi taas jo kentälle saakka, ja muisti aiemmin oppimansa asiat oikein hyvin päivän treenitauosta huolimatta.

Rottien kouluttaminen opettaa varmasti kouluttajallekin jotakin. Ellei muuta, niin kärsivällisyyttä. Yritän sanoa itselleni, että aikaa kyllä on. Ei ole niin tärkeää, onko koulutus valmis ensiviikolla vai juhannuksena. Minervasta tulee joka tapauksessa vielä hieno pelaaja.




torstai 26. huhtikuuta 2012

Ehdollistuminen luonnossa

Taannoisessa Kiehtova maailma: Ihmisen planeetta -ohjelmasarjassa esiteltiin mielenkiintoinen hunajaopas-lintu. Hunajaoppaisiin kuuluu useita lajeja, joista yksi (Greater Honeyguide, suomeksi pelkästään hunajalintu) on mielenkiintoisessa mutualistisessa (molempia osapuolia hyödyttävässä) suhteessa ihmisen kanssa.

Kuva Wikipediasta
Kyseinen Itä-Afrikkalainen lintulaji nimensä mukaisesti opastaa paikallisia ihmisiä hunajan luokse. Se houkuttelee ihmisiä tietyllä äänellä, jota Ihmisen planeetta-ohjelman mukaan se käyttää vain ihmisten kanssa viestintään. Eräillä heimoilla on myös linnun houkuttelemiseksi oma vislaus. Kun hunajaopas on löytänyt ihmisen, se lähtee johdattamaan tätä mehiläispesän luokse. Perillä ihminen saa hunajan ja linnulle annetaan palkkioksi mehiläisen toukkia. Tosin osa heimoista ei erikseen palkitse lintua vaan lintu saa palkkionsa jäädessään tonkimaan ihmisten ryöstämää mehiläispesää. Erään heimoista legenda kertoo, että palkkiotta jäänyt hunajalintu opastaa seuraavalla kerralla hunajaa halajavan ihmisen leijonien luokse.

On selvää, että tästä suhteesta molemmat osapuolet hyötyvät. Mielenkiintoista kuitenkin olisi tietää miten yhteistyö on saanut alkunsa. Wikipedian mukaan hunajalinnuilla saattaisi olla samantapaista kanssakäymistä paviaanien kanssa. Mikäli näin olisi, on mahdollsta, että hunajan luokse opastamistapa olisi alunperin kehittynyt suhteessa johonkin toiseen eläinlajiin ja myöhemmin siirtynyt ihmisen ja hunajalinnun väliseksi suhteeksi. African wildlife foundation väittää Hunajalinnun (nimenomaan Greater Honeyguide lajin) olevan mutualistisessa suhteessa myös mesimäyrän kanssa.

Loppuun vielä linkki BBC dokumentinpätkään aiheesta
Hunajalintu


sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Rotta potilaana

Lemmikinomistajat varmaankin tietävät, miten hankalaa on syöttää vaikkapa matolääkekuuri koiralle tai kissalle. Tapoja lääkkeen antamiseen on monia. Jotkut piilottavat pillerin herkun sisään, tai murskaavat sen ja sekoittavat ruokaan. Monilla lemmikeillä on kuitenkin tarkka nenä, joten herkku syödään ja pilleri sylkäistään ulos. Kissa ei ehkä suostu syömään ruokaa johon lääke on sekoitettu, koska se tuoksuu ja maistuu oudolta.


Toisinaan joudumme antamaan rotille lääkkeitä. Antibiootteja määrätään rotille useimmiten hengitystietulehdusten takia. Lääkkeet eivät yleensä ole hyvän makuisia, eivätkä rottammekaan haluaisi ollenkaan syödä pillereitään, vaikka eläinlääkäri olisi ne niille määrännyt. Vaikkapa puuro, johon on sekoitettu jauhettu antibiootti, ei rotalle yleensä maistu.


Tällä hetkellä yksi rotistamme on lääkekuurilla, ja keksin mielestäni puuroon sekoittamista paremman tavan antaa lääke. Murskaan pillerin veitsellä muutamaksi muruksi, mutta en jauha sitä. Dippaan murut hunajaan, ja ahne rotta syö ne sormista niin nopeasti, ettei ehdi pahaa lääkettä juuri edes maistaa.

Myös lääkkeiden syömiseen voi eläimiä myös kouluttaa. Jos esimerkiksi kissan tai koiran on jo etukäteen opettanut siihen, että se syö käskystä jonkin pienen asian (joka siis harjoitellessa voi olla jotakin neutraalin makuista, ei välttämättä pahaa) ja saa siitä palkkion, on lääkkeiden antaminen tosipaikan tullen huomattavasti miellyttävämpää.

Millaisia konsteja olette keksineet lemmikkienne lääkitsemiseen?

torstai 29. maaliskuuta 2012

Koulutuskuulumisia

Estelle korittamassa
Molemmat Heurekan poikaset, Estelle ja Minerva, ovat työllistäneet tehokkaasti kouluttajiemme päivät. Koulutus ei ole sujunut aivan suunnitelmien mukaan ja takapakkeja on tullut. Etenkin Minerva tuntuu olevan erittäin herkkä koulutustilanteen muutoksille, joita väistämättä syntyy kun kouluttajia on useita. Koulutuksen apukeinoina on tällä viikolla onneksemme ollut harjoittelija, joka on sekä kuvannut koulutusta että laskenut poikasten onnistumisia ja epäonnistumisia. Ihmisen huomiokyky kun tunnetusti on rajoittunut, voi videoklipistä analysoida jälkikäteen omia virheitään. Itse esimerkiksi huomasin vasta videolta antavani koulutuksessa käytettävän äänimerkin (koirien koulutuksesta tuttu naksutin) liian myöhään.

Minerva

Nyrkkisääntö eläintenkoulutuksessa on, että onnistumisia tulisi aina olla n. 80% yrityksistä. Mikäli onnistumisia on vähemmän, tulee kriteeriä (mitä eläimeltä vaaditaan) laskea. Epäonnistumisia ei myöskään saisi tulla montaa peräkkäin. Itse väittäisin, että rotalla jo kaksi epäonnistumista peräkkäin laskee treeni-innokkuutta. Meillä viime syksynä näyttötyönsä tehnyt eläintenkouluttaja koki rottien kestävän epäonnistumisia huonommin kuin koirien. Syytä tähän koirien suurempaan kärsivällisyyteen en tiedä.

Manta houkutuslintuna Estellelle
Jos epäonnistumisia tulee liikaa ja treeni-into laskee, olemme käyttäneet aikuisia rottia houkutuslintuina. Rotat eivät voi oppia toiselta rotalta suoraan, mutta kokenut rotta saa poikasen innostumaan koripallokentälle/treenipaikalle tulosta. Kun poikanen kiipeää kentälle, hänelle annetaan palkkio, mutta ei välttämättä kouluteta.
Treenausinnon nostattamiseksi Estelle ja Minerva ovat olleet kentän lähettyvillä myös yleisölle pidettävien koripallopelien aikana. Kun poikanen on kiivennyt kentälle menoon mukaan, hänet  palkitaan ja nostetaan pois kentältä. Poikanen voi saapua kentälle useitakin kertoja aikuisten rottien pelin aikana ja kun peli on vihdoin ohi, on poikanenkin halukas treenaamaan. Vaarana tässä houkutuslintutekniikassa on ainoastaan se, että poikanen tulee leikkineeksi pallolla pelin aikana ilman palkkiota. Pallon kanssa leikkiminen voi sekoittaa poikasta; hän ei tiedä enää mitä pallon kanssa oikeastaan pitäisi tehdä.


Lopuksi vielä totean, että hyvissä treeneissä tapahtuu epäonnistumisia. Mikäli epäonnistumisia ei tule lainkaan, on kriteerikin liian matala (lue: vaaditaan liian vähän). Mitä kauemmin eläin suorittaa tiettyä kriteeriä (pallon laittaminen koriin tietystä asennosta), sen paremmin suoritus jää eläimen mieleen. Tämä on ongelma, mikäli kriteeriä halutaan nostaa (pallo annetaan rotalle uudesta paikasta). Eläimen on vaikea muuttaa enää oppimaansa suoritusta, mistä seuraa liian suuri määrä epäonnistumisia.
Käytännössä eläinten koulutuksen voisikin sanoa tähtäävän epäonnistumisten tuottamiseen sopivassa suhteessa.