Naksutinkoulutusta alettiin soveltaa koirien koulutuksessa 1990 -luvulla. Pääpioneereina olivat delfiininkouluttaja, biologi Karen Pryor sekä Bob Bailey. Naksutinkoulutuksessa pääidea on se, että eläintä ei houkutella tekemään oikein. Eläimen täytyy tarjota toimintaa oma-aloitteisesti ja toiminta palkitaan. Kouluttajan täytyisi sisäistää, että palkitseminen on eri asia kuin lahjominen.
Palkkio voi olla mitä vaan mistä eläin pitää. Palkkion täytyy olla eläimen mielestä tarpeeksi hyvä, jotta se motivoi yrittämään. Käytännöllisistä syistä ruoka on helppo palkkio esimerkiksi rotilla. Rotat ovat myös melko ahneita ja persoja herkuille, joten tarpeeksi herkullinen ruokapalkkio on helppo keksiä. Heurekan rottia kouluttaessa saatttaa kuitenkin huomata, että jollekin rotalle keitetty riisi on tarpeeksi suuri palkkio, toiselle täytyy olla maistuvampaa pähkinää tai raejuustoa.
Koripallorotan uralla ensimmäinen tehtävä on oppia luottamaan ihmiseen |
Osa vanhemmista palkitsee lapsiaan hyvistä koulunumeroista rahallisesti. Kokeista voi olla helppoa oppia pänttäämällä ulkoa saamaan hyviä numeroita. Jokainen tentissä tai kokeessa käynyt tietää, kuinka oppi unohtuu saman tien tenttisalin oven takanaan sulkiessaan. Tuleeko palkkio oikeasta asiasta? Tulisiko palkita ennemmin heti ahkeran luku-urakan jälkeen? Minkälainen palkkio jättäisi nuorelle positiivisen muistijäljen ja iloisen onnistumisentunteen? Koulutuksen lopettaminen oikealla hetkellä, juuri silloin kun eläin onnistuu jättää eläimen odottamaan innolla seuraavaa harjoituskertaa.
Hyvä kirjoitus! Kommentoisin kuitenkin tuota hevoskohtaa: tieto ei pidä paikkaansa. On yleinen uskomus, että makupalojen antaminen kädestä kategorisesti johtaisi näykkimiseen, mutta tästä ei ole mitään todistetta käyttäytymistutkimuksissa. Se on urbaani legenda.
VastaaPoistaUseimmiten makupalojen VÄÄRÄNLAINEN käyttö saattaa johtaa näykkimiseen (esim. jos hevonen opetetaan siihen, että makupaloja löytyy taskusta hamuamalla). Esimerkki tehtävästä, jolla hevosen voi kouluttaa makupalojen siistiin odottamiseen on nk. "luopumisen" harjoittelu: hevonen saa herkun heti kun se "luopuu" sen tavoittelemisesta eli katsoo pois päin tms. Lisäksi hevosia koulutetaan naksuttimella siinä missä muitakin eläimiä, ja tämä vaatii aina palkinnon.
Hei!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Olenkin pohtinut tuota asiaa, miten opettaa hevonen olemaan näykkimättä, jos haluaa palkita makupaloilla? Monet hevoskouluttajat kuitenkin ovat sitä mieltä, että hevosia ei kannata missään nimessä palkita makupaloilla (esim. Monty Roberts, hevoskuiskaajaksi tituleerattu lännenratsastuskouluttaja).
Tuosta olisikin kiva kuulla lisää, kuinka hevonen opetetaan oikealla tavalla makupaloilla palkitsemiseen, onko linkki-ideoita?
Hevoselle palkkio voi olla ruuan sijasta myös esim. heinien tuominen lähemmäs tai karsinan oven avaaminen ks. http://www.tuirekaimio.com/hevosenkanssa/lisa/operanttia.html
Hei! Monet guruinakin pidetyt hevoskouluttajat ovat sitä mieltä, ettei kädestä saisi antaa herkkuja. Roberts on kuitenkin modernien eläintenkäyttäytymistieteilijöiden keskuudessa hyvin kritisoitu, enkä itsekään arvosta häntä järin korkealle. Mm. pyöröaitaustyöskentely on tuomittu hevosille haitallisena tai vähintäänkin hyödyttömänä metodina, ks. esim. http://www.brisbanetimes.com.au/environment/animals/science-takes-on-the-man-who-listens-to-horses-20120713-2219x.html
VastaaPoistaHevosten naksutinkoulutuksesta on paljon YouTubessa, myös selästä käsin voi naksuttaa ja antaa makupaloja:
http://www.youtube.com/watch?v=NeUPW6S5hyI
http://www.youtube.com/watch?v=dbzVNS2F1ls
Vielä kädestä syöttämisestä:
http://elainkoulutus.wordpress.com/2010/10/06/kadesta-syottamisella-ja-naykkimisella-ei-yhteytta
Totta on, että näykkimistä tulee opettaneeksi vahingossa, jos ei ole tarkkana!
Kiitos vastauksesta, hyvää uutta vuotta Heurekaan ja rotille! :=)