"Kesytä minut, jos kerran tahdot ystävän!
– Mitä minun tulee tehdä? Pikku prinssi kysyi.
– Sinun täytyy olla kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista.
Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi..."
Tämä katkelma Antoine de Saint-Exupéryn kirjasta Pikku prinssi tuli mieleen, kun eilen istuskelin koripallorottien huoneen lattialla ja yritin tehdä uudelleen tuttavuutta koulutettavan rottamme Minervan kanssa.
Aiemminkin tässä blogissa on mainittu, että arempien rottien koulutus on yleensä kestänyt kauemmin kuin rohkeampien. Minerva on taas yksi palloilija, jonka koulutus tuntuu etenevän hitaammin kuin yleensä. Alusta asti se on kyllä ollut rottien tapaan utelias, tutkinut ympäristöään ja myös kiipeilee mielellään ihmisten olkapäille, mutta koskaan se ei ole pitänyt siitä, että se nostetaan syliin. Minervan pitää saada tulla syliin vapaaehtoisesti.
Perjantaina Minerva oli säikähtänyt jotakin, mahdollisesti äkillistä ääntä, ja paennut lattialle sellaiseen nurkkaan, josta sitä ei saanut nostettua helposti pois. Minerva sai sitten jäädä yöksi seikkailemaan rottahuoneeseen vapaasti, kun muut pistettiin häkkiin yöpuulle. Aamulla se oli edelleen säikyn oloinen, ja säpsähteli koko päivän jos tein äkkinäisiä kädenliikkeitä tai yritin nostaa sitä.
En sitten edes yrittänyt pitää sille koripalloharjoituksia koko päivänä, vaan annoin sen ihmetellä rauhassa. Minervan koulutus on hieman jälkessä aikataulusta, eikä tekisi mieli jättää treenejä väliin yhtenäkään päivänä, koska haluaisi saada koulutuksen valmiiksi. Eläimen kouluttamista tai kesyttämistä ei kuitenkaan voi oikein kiirehtiä, vaan täytyisi jaksaa olla kärsivällinen. Vaikka tuntuu ettei olisi aikaa, on parempi kuitenkin antaa sitä eläimelle riittävästi. Loppujen lopuksi etenemällä riittävän rauhallisesti voi kokonaisuudessaan saada aikaa säästettyä.
"Kettu vaikeni ja katsoi kauan pikku prinssiä.
– Ole hyvä...kesytä minut! Se sanoi.
– Kyllähän minä mielelläni, pikku prinssi vastasi, mutta minulla ei ole paljon aikaa."
Urheilua harrastavat tietävät että lihaksille pitää antaa välillä palautumispäiviä. Ehkäpä aivotkin tarvitsevat joskus palautumista ja taukoa treenaamisesta? Välipäivä harjoittelussa voi antaa aivoille aikaa kypsytellä jo harjoiteltuja asioita. Tänään Minerva uskalsi taas jo kentälle saakka, ja muisti aiemmin oppimansa asiat oikein hyvin päivän treenitauosta huolimatta.
Rottien kouluttaminen opettaa varmasti kouluttajallekin jotakin. Ellei muuta, niin kärsivällisyyttä. Yritän sanoa itselleni, että aikaa kyllä on. Ei ole niin tärkeää, onko koulutus valmis ensiviikolla vai juhannuksena. Minervasta tulee joka tapauksessa vielä hieno pelaaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti