Rotan suuri suku

Mikä eläin on rotan läheisin sukulainen?

Kukaan ei tiedä!

Tutkitaan asiaa vähän lähemmin. Piirrellään muutama sukupuu ja katsotaan mitä rotan sukulaisista tähän mennessä tiedetään.

Lähdetään liikkeelle jäniseläimistä, esimerkiksi rusakosta. Se on vielä aika kaukainen sukulainen rotalle. Orava on vähän läheisempi. Orava on sentään rotan tavoin jyrsijä. Kotihiiri on sukupuussa vielä lähempänä rottaa kuin orava.

Kuva 1: Yhden jäniseläimen ja

kolmen jyrsijän sukupuu.

Sukupuuhun voisi tietysti lisätä muita jäniseläimiä ja jyrsijöissäkin riittäisi valinnanvaraa - noin kaksi viidesosaa maailman reilusti yli viidestä tuhannesta nisäkäslajista on jyrsijöitä! Keskitytään tässä kuitenkin tarkemmin rottien sukuhaaraan. Rotan (Rattus norvegicus) läheisimpiä sukulaisia ovat muut Rattus-suvun jyrsijät (jos eivät ole, niin niiden nimeämisessä on mennyt jokin pieleen).

Rotta on ihmisen jälkeen yksi perusteellisimmin tutkittuja nisäkkäitä, mutta sen läheisimmistä sukulaislajeista tiedetään yllättävän vähän. Vasta aivan viime vuosina on saatu hiukan enemmän selvyyttä siitä, että kuka kukin on rottien sukulaisista.

Tunnetuin lähisukulainen rotalle on mustarotta (Rattus rattus). Aasiassa ihmisille tuttu laji on myös polynesianrotta (Rattus exulans). Mainitut kolme rottalajia ovat ihmisen mukana laajoille alueille levittäytyneitä kosmopoliitteja.

Kuva 2: Mustarotta ja polynesianrotta ovat
rotalle yhä läheisiä sukulaisia.

Dna-vertailuista on ollut iso apu siihen, että vähän paremmin on opittu tunnistamaan, että mikä rotta on mitäkin lajia. Dna-vertailut ovat paljastaneet, että lajinmääritykset pelkän ulkonäön perusteella menevät parhailta asiantuntijoiltakin usein pieleen.

Rattus-sukuun luokitellaan tällä hetkellä 66 lajia. Tarkkaa lajimäärää ei tiedä kukaan (eikä koko lajin käsite ole välttämättä yksikäsitteinen kaikissa tapauksissa). Seuraavaan sukupuuhun on lisätty osa niistä Rattus-suvun lajeista, joista on tehty dna-vertailua. Rattus-suku on myös jaettu neljään pääryhmään, jotka sukupuussa on merkitty eri väreillä.

Kuva 3: Rotan sukulaislajeja sukupuussa. Rattus andamensiksella ei vielä ole suomenkielistä nimeä. R. sp. "diardi" on ulkonäöltään vaihteleva dna-tutkimuksissa paljastunut "kryptinen" laji, jota ei ole vielä tieteellisesti kuvattu.

Violetilla merkityn ryhmän lajit elävät Papua-Uuden-Guinean seuduilla ja Tyynenmeren kaukaisilla eristäytyneillä saarilla. Lajeja on paljon enemmän kuin sukupuussa mainitut, mutta ne ovat kaikki sukua enemmän toisilleen kuin muiden ryhmien rotille. Teknisellä termillä ilmaistuna lajiryhmä on monofyleettinen.

Ruskealla merkityssä polynesianrotan ryhmässä on ainakin tällä hetkellä vain yksi laji. Polynesianrotta ei ole erityisen läheistä sukua millekään muulle toistaiseksi tutkituille rottalajeille.

Vihreällä merkittyjen mustarotalle läheistä sukua olevien lajien kotiseutua ovat Kaakkois-Aasian rannikko ja seudun monet saaret. Lajeja on paljon ja monet ovat huonosti tunnettuja. Tilanteen tekee monimutkaisemmaksi se, että rottalajit ovat kulkeutuneet ihmisen mukana paikasta toiseen ja todennäköisesti myös risteytyneet. Esimerkiksi itse maailmanvalloittaja mustarotan alkuperäinen kotiseutu on hämärän peitossa.

Punaisella merkitystä rotan lähisukuisimmasta ryhmästä tunnetaan toistaiseksi vain kaksi lajia: rotta ja kaakkoisaasianrotta (Rattus nitidus). Kaakkoisaasianrotta onkin hyvä ehdokas rotan läheisimmäksi sukulaiseksi. Rotan ja kaakkoisaasianrotan sukulaisuutta tukee sekin, että molemmat ovat kotoisin samoilta seuduilta, Kaakkois-Aasian mantereen puolelta pohjoisemmasta kuin useimmat muut rottalajit (katso juttu rotan alkuperäisestä kotiseudusta). On kuitenkin täysin mahdollista, että tutkimattomista tai kokonaan tuntemattomista lajeista löytyy rotalle vielä kaakkoisaasianrottaa läheisempiä lajeja.

-Mikko 

Piirsin tämän jutun sukupuut TreeGraph2-nimisellä ohjelmalla. Sukupuissa esitetyt tiedot Rattus-suvun sukulaisuussuhteista on kerätty yhdistämällä alla lueteltujen julkaisujen tietoja. Jos tutkimusten tuloksissa on ollut ristiriitoja, olen pyrkinyt arvioimaan mikä tutkimuksista on luotettavin.

Lähteet:

Pagés, M. Chaval, Y. Herbreteau, V., Waengsothom, S., Cosson J. F., Hugot, J. P., Morand, S. ja Michaux, J. 2010: Revisiting the taxonomy of the Rattini tribe: a phylogeny-based delimitation of species boundaries. BMC Evol. Biol. 10: 184. (Tästä jutusta näkee, miten rottien lajinmäärittäminen ei aina ole ihan helppoa...) 

Robins, J. H., Mcllenachan P. A., Phillips, M. J., Craig, L., Ross, H. A. ja Matisoo-Smith, E. 2008: Dating of divergences within the Rattus genus phylogeny using whole mitochondrial genomes. Mol. Phylogen. Evol. 49: 460-466. (Laaja, koko mitokondrioperimään perustuva analyysi, mutta vain vähän lajeja tutkittu.) 

Rowe, K. C., Aplin, K. P., Baverstock, P. R. ja Moritz, C. 2011: Recent and rapid speciation with limited morphological disparity in the genus Rattus. Syst. Biol. 60: 188-203. (Iso ja luotettava tuman geeniaineistoon perustuva tutkimus Papua-Uuden-Guinean ja Tyynenmeren saarten Rattus-lajeista. Muista lajiryhmistä vain niukasti dataa. ) 

Verneau, O., Catzeflis, F. ja Furano, A. V. 1998: Determining and dating recent rodent speciation events by using L1 (LINE-1) retrotransposons. Proc. Nat. Acad. Sci. 95: 11284-11289. (Toisenlainen tapa selvittää sukulaisuussuhteita. Dna:n sekvenssivertailun sijaan tutkitaan perimän sisällä itseään kopioivien dna-pätkien retroransposonien läsnäoloa.)