Mitäköhän kaikkia eläimiä voi naksutinkoulutuksella opettaa?
Onko olemassa temppua mitä ei voisi opettaa nisäkkäälle?
Tässä linkki kuinka miniponeja opetetaan naksuttimen avulla sokeiden oppaiksi.
http://www.theclickercenter.com/ThePandaProject.html
Minkälaisia kokemuksia rottien tai muiden eläinten koulutuksesta sinulla on?
lauantai 25. elokuuta 2012
torstai 23. elokuuta 2012
Rottien kasvaimet
Rotille ilmestyy harmittavan usein kasvaimia niiden vanhetessa. Kasvain voidaan eläinlääkärin toimesta leikata, mutta leikkauksen "kannattavuus" täytyy harkita tarkkaan. Haittaako kasvain eläintä, onko se paikassa, missä eläimen liikkuminen hankaloituu? Mikä on rotan ikä, leikkauksesta selviämisen todennäköisyys, kasvaimen uusimismahdollisuuden todennäköisyys? Vaikeita ratkaisuja rakkaan lemmikin puolesta. Usein eläinlääkäri osaa auttaa arvioinnissa.
Etenkin synnyttämättömille naarasrotille ilmaantuu usein hyvänlaatuisia nisäkasvaimia. Irtonaisena pallukkana tuntuvat kasvaimet ovat yleensä hyvälatuisia nisäkasvaimia kun taas jämäkämmin rotan ruumiissa tuntuvat pahkurat saattavat olla syöpäkasvaimia. Vain koepaloilla voisi kasvaimen laadun selvittää, mutta niitä harvoin otetaan.
Tässä kertomus rotan leikkauksen sujumisesta valokuvineeen. Ei heikkohermoisille, sisältää kuvia rotan leikkauksesta! Onneksi usein rotat paranevat leikkauksista nopeasti.
http://www.kanashow.com/lemmikit/leikkaus
Miksi rotille tulee helposti kasvaimia? Tähän kysymykseen ollaan usein törmätty Heurekassakin asiakkaiden kanssa keskustellessa. Mielenkiintoinen kysymys. On epäilty saattaisiko se johtua perinnöllisestä taipumuksesta rottakannassa, kesyrotat kun ovat lähtöisin laboratoriorotista. Tätä selitystä todennäköisempänä pidän itse ajatusta, että rotan elimistö vain ei ole tarkoitettu elämään kovin vanhaksi. Luonnossa villirotat tuskin elävät vuodenkaan ikäisiksi, rotan elimistöön ei ehkä ole kehittynyt mekanismeja suojaamaan vanhenemiselta? Rotta pystyy jatkaamaan sukuaan hyvinkin nuorena, viisiviikkoiset rotanrääpäleet ovat jo sukukypsiä.
Miten ehkäistä kasvainten tuloa? Terveellinen ravinto auttaa tässäkin. Olen kuullut, että soijapavut saattaisivat suojata nisäkasvaimilta. Eläimet elävät pidempään tutkimusten mukaan, jos joutuvat ajoittain olemaan niukemmalla ravinnolla, eli liikasyöttämistä tulisi välttää. Samoin pitäisi välttää suolaisten, sokeristen ja muiden epäterveellisten herkkupalojen syöttämistä, roskaruoka ei ole hyväksi rotillekaan! Useimmiten rottien ruokinnassa pääsee helpolla, jos muistaa mikä on terveellistä ihmiselle, on usein myös terveellistä rotalle, kaikkiruokaisia eläimiä kun olemme kummatkin.
Toisaalta mielestäni täytyy myös muistaa, että rotallekin herkut saattaa olla kulinaristinen nautinto! Silloin tällöin saadut herkut ehkä parantavat elämänlaatua niin meillä ihmisilläkin kuin rotilla. Kohtuus mielessä! Mitä monipuolisempi ruokavalio, sen parempi. Ja silloin tällöin herkuttelukin sallitua!
Etenkin synnyttämättömille naarasrotille ilmaantuu usein hyvänlaatuisia nisäkasvaimia. Irtonaisena pallukkana tuntuvat kasvaimet ovat yleensä hyvälatuisia nisäkasvaimia kun taas jämäkämmin rotan ruumiissa tuntuvat pahkurat saattavat olla syöpäkasvaimia. Vain koepaloilla voisi kasvaimen laadun selvittää, mutta niitä harvoin otetaan.
Tässä kertomus rotan leikkauksen sujumisesta valokuvineeen. Ei heikkohermoisille, sisältää kuvia rotan leikkauksesta! Onneksi usein rotat paranevat leikkauksista nopeasti.
http://www.kanashow.com/lemmikit/leikkaus
Miksi rotille tulee helposti kasvaimia? Tähän kysymykseen ollaan usein törmätty Heurekassakin asiakkaiden kanssa keskustellessa. Mielenkiintoinen kysymys. On epäilty saattaisiko se johtua perinnöllisestä taipumuksesta rottakannassa, kesyrotat kun ovat lähtöisin laboratoriorotista. Tätä selitystä todennäköisempänä pidän itse ajatusta, että rotan elimistö vain ei ole tarkoitettu elämään kovin vanhaksi. Luonnossa villirotat tuskin elävät vuodenkaan ikäisiksi, rotan elimistöön ei ehkä ole kehittynyt mekanismeja suojaamaan vanhenemiselta? Rotta pystyy jatkaamaan sukuaan hyvinkin nuorena, viisiviikkoiset rotanrääpäleet ovat jo sukukypsiä.
Miten ehkäistä kasvainten tuloa? Terveellinen ravinto auttaa tässäkin. Olen kuullut, että soijapavut saattaisivat suojata nisäkasvaimilta. Eläimet elävät pidempään tutkimusten mukaan, jos joutuvat ajoittain olemaan niukemmalla ravinnolla, eli liikasyöttämistä tulisi välttää. Samoin pitäisi välttää suolaisten, sokeristen ja muiden epäterveellisten herkkupalojen syöttämistä, roskaruoka ei ole hyväksi rotillekaan! Useimmiten rottien ruokinnassa pääsee helpolla, jos muistaa mikä on terveellistä ihmiselle, on usein myös terveellistä rotalle, kaikkiruokaisia eläimiä kun olemme kummatkin.
Toisaalta mielestäni täytyy myös muistaa, että rotallekin herkut saattaa olla kulinaristinen nautinto! Silloin tällöin saadut herkut ehkä parantavat elämänlaatua niin meillä ihmisilläkin kuin rotilla. Kohtuus mielessä! Mitä monipuolisempi ruokavalio, sen parempi. Ja silloin tällöin herkuttelukin sallitua!
keskiviikko 22. elokuuta 2012
Merisaukkojen purkkitemppu
Merisaukko on erittäin uhanalainen näätäeläin. Takajaloissa sillä on räpylät varpaiden välissä uimista varten, mutta etutassujen sormet sopivat hyvin tarttumiseen. Ruokavalioon kuuluu muun muassa rapuja, kotiloita ja simpukoita, jotka saukko osaa avata tassuissaan vatsansa päällä käyttäen työkaluina kiviä. Ehkäpä tuosta luontaisesta simpukoidenavaustaidosta on ollut hyötyä, kun amerikkalaisen eläintarhan työntekijät opettivat Nellie-saukolleen tämän hauskan purkkien pinoamis tempun.
keskiviikko 15. elokuuta 2012
Ehdota nimeä poikaselle !
| Ratazana`s Endive |
Pitkästä aikaa yksiväristen joukkue on saanut aidon punäpään! Tulokkaan kasvaessa tulee väritys todennäköisesti muuttumaan vielä enemmän punertavaan suuntaan. Kuvassa poikanen on vielä alaikäinen eli hieman ulkonäkö on jo muuttunut. Kasvattajan omassa blogissa poikasen nimeksi äänestettiin Ratazana`s Endive, mutta nyt tarvitsemme Heurekaa varten poikaselle vielä toisenkin nimen.
Perinteisesti rottiemme nimet ovat olleen suomalaisia naistennimiä ja tällä hetkellä Rottalassamme asustaa Lempi, Tilda, Iita, Manta, Amalia, Estelle, Minerva ja Asta.
Odotamme innolla ehdotuksianne!!!
maanantai 30. heinäkuuta 2012
Estelle ja Minerva
![]() |
| Estelle 6kk (ylempänä), Minerva 7kk (alempana). |
Vaaleanruskea Estelle syntyi tammikuussa, ja sai nimensä Ruotsin pikkuprinsessan mukaan.
Minervan koulutus alkoi helmikuun alkupuolella ja Estellen helmikuun lopussa. Estellen treenit sujuivat vauhdikkaammin, ja se ohittikin Minervan nopeasti. Estellen koulutus saatin valmiiksi huhtikuussa, eli sen koulutus kesti alle kaksi kuukautta.
Minervan koulutus alkaa olla vasta nyt loppusuoralla. Muuten Minerva pelaisi jo oikein hyvin, mutta Minervan mielestä kentällä ei saisi olla vastustajaa. Vastustajan ilmaantuessa kentälle Minerva helposti nappaa pallon ja kiipeää kentältä ulos. Minervaa on siis koulutettu kohta puoli vuotta.
Rottien koulutusajat vaihtelevat siis todella paljon, vaikka kaikki rotat kyllä lopulta oppivat. Tuorein lisäyksemme Asta, jonka kuva löytyy pari päivitystä aiempaa, on harjoitellut noin kuukauden ja on melkeinpä jo Minervaa parempi.
maanantai 16. heinäkuuta 2012
Uusia temppuja vanhalle rotalle
![]() |
| Iita tietää mistä narusta vetää. |
sunnuntai 8. heinäkuuta 2012
Ihmiskokeita
Päänäyttelyssämme on näyttelykohde, joka demonstroi sääolosuhteiden vaikutusta liikenteeseen. Kohteen pöydässä on näyttö, jossa pyörii animaatio, johon voi vaikuttaa muuttamalla sen säätä. Käyttöliittymä on yksinkertainen, mutta sen toiminta täytyy itse hoksata: pöydässä olevat kolot tunnistavat sinne laitetut säätilojen symbolit, ja käyttäjä siis saa animaatiossa aikaan esimerkiksi aurinkoisen sään laittamalla aurinkosymbolin pöydässä olevaan rakoon.
Tänään lounasaikaan satuin istumaan ravintolassa niin että näin kohteen, ja tein huomioita siitä miten ihmiset oppivat käyttämään sitä. Rottien kouluttajaa tietysti kiinnostaa myös se, miten ihmiset oppivat.
Kun kävijä tuli kohteelle, useimmiten hän oletti että näyttöruutu on kosketusnäyttö. Teknologinen kehitys on ollut viime vuosina nopeaa, ja kosketusnäytöt ovat nykyään niin tuttuja ihmisille esimerkiksi puhelimista, että useimmat yrittivät käyttää kohdetta aluksi koskettamalla ruutua. Näyttelyssämme jo pitkään palvellut kohde ei kuitenkaan reagoi ruudun naputteluun sormella. Yleisin tapa yrittää käyttää kohdetta näytti olevan se, että säämerkkejä aseteltiin näytön päälle. Eräiden pikkupoikien ensimmäinen intuitio oli pitää aurinkoa ja pilveä korkealla pöydän yläpuolella, eli siis pöydässä olevan näytön "taivaalla". Täysin looginen paikka, mutta tämäkään lähestymistapa ei tuottanut tulosta.
Näyttelykohteen käyttö on helppoa kun sen osaa, mutta haastavaa siitä tekee se, ettei kukaan kävijöistä osaa sitä valmiiksi. Kun totumme käyttämään laitteita arkipäivässämme tietyillä tutuilla tavoilla, hämmennymme, kun kohtaamme laitteen, josta emme tiedä, miten se toimii. Uuden laitteen käyttäminen vaatii oppimista. Mitä sen oppiminen sitten vaatii?
Lounaani aikana kohteen luona ehti käydä useampi ryhmä eri ikäisiä ihmisiä. Yksikään ei näyttänyt ennestään tuntevan kohdetta, vaan kaikki olivat samanlaisen uuden tilanteen edessä. Aloitusstrategiat näyttivän olevan melko samanlaisia, mutta vaikka melkein kaikki aloittivat kohteen käyttämisen samalla tavalla "väärin", osa oppi käyttämään kohdetta, osa ei. Jotkut onnistujista keksivät jujun nopeammin, toiset viettivät hieman enemmän aikaa yrittäen ja kokeillen eri asioita. Kaksi tyttöä yirttivät ensin yhtä tapaa, poistuivat hetkeksi, palasivat sitten takaisin yrittämään uudelleen ja onnistuivat. Onnistuneita oppimistuloksia yhdisti se, että oppijat eivät siis luovuttaneet heti kun ensimmäinen mieleen tullut asia ei toiminutkaan.
Otokseni oli melko pieni, mutta alustavasti näyttää siltä, että nuoremmat henkilöt olivat oppimisessa parempia. Siis toisinsanoen sinnikkäämpiä. Kaikki, jotka eivät keksineet miten laitetta käytetään, olivat aikuisia. Syytä tähän osaan vain arvailla. Ehkäpä aikuiset eivät olleet yhtä motivoituneita käyttämään näyttelykohdetta kuin lapset? Nuoremmat kävijät halusivat enemmän tietää, mitä laite tekee. Aikuiset eivät ehkä olleet enää niin kiinnostuneita että olisivat jaksaneet nähdä vaivaa.
Aikuiset saattoivat ehkä herkemmin tulla nopeasti siihen tulokseen, että laite ei toimi, jos sitä ei saa toimimaan nopeasti ja ensimmäisellä mieleen tulevalla tavalla. Lapsilla on ehkä enemmän tuoreita kokemuksia siitä, että kaikkea ei aina osaa heti. Ehkäpä aikuista useammin kuin lasta nolottaa se, ettei osaa jotain valmiiksi vaan joutuu opettelemaan? Lapsille uuden opettelu on arkipäivää.
Yrittämisen ja erehtymisen kautta oppimisen suurin este näyttää tämän pienen havainnointitutkimuksen perusteella olevan se, ettei yritä uudelleen. Eikä uuden asian opettelun ainoa hyöty ole se asia mikä opittiin, vaan myös se, että uuden opettelu pitää aivot vetreinä myös tulevia oppimiskokemuksia varten.
Tänään lounasaikaan satuin istumaan ravintolassa niin että näin kohteen, ja tein huomioita siitä miten ihmiset oppivat käyttämään sitä. Rottien kouluttajaa tietysti kiinnostaa myös se, miten ihmiset oppivat.
Kun kävijä tuli kohteelle, useimmiten hän oletti että näyttöruutu on kosketusnäyttö. Teknologinen kehitys on ollut viime vuosina nopeaa, ja kosketusnäytöt ovat nykyään niin tuttuja ihmisille esimerkiksi puhelimista, että useimmat yrittivät käyttää kohdetta aluksi koskettamalla ruutua. Näyttelyssämme jo pitkään palvellut kohde ei kuitenkaan reagoi ruudun naputteluun sormella. Yleisin tapa yrittää käyttää kohdetta näytti olevan se, että säämerkkejä aseteltiin näytön päälle. Eräiden pikkupoikien ensimmäinen intuitio oli pitää aurinkoa ja pilveä korkealla pöydän yläpuolella, eli siis pöydässä olevan näytön "taivaalla". Täysin looginen paikka, mutta tämäkään lähestymistapa ei tuottanut tulosta.
Näyttelykohteen käyttö on helppoa kun sen osaa, mutta haastavaa siitä tekee se, ettei kukaan kävijöistä osaa sitä valmiiksi. Kun totumme käyttämään laitteita arkipäivässämme tietyillä tutuilla tavoilla, hämmennymme, kun kohtaamme laitteen, josta emme tiedä, miten se toimii. Uuden laitteen käyttäminen vaatii oppimista. Mitä sen oppiminen sitten vaatii?
Lounaani aikana kohteen luona ehti käydä useampi ryhmä eri ikäisiä ihmisiä. Yksikään ei näyttänyt ennestään tuntevan kohdetta, vaan kaikki olivat samanlaisen uuden tilanteen edessä. Aloitusstrategiat näyttivän olevan melko samanlaisia, mutta vaikka melkein kaikki aloittivat kohteen käyttämisen samalla tavalla "väärin", osa oppi käyttämään kohdetta, osa ei. Jotkut onnistujista keksivät jujun nopeammin, toiset viettivät hieman enemmän aikaa yrittäen ja kokeillen eri asioita. Kaksi tyttöä yirttivät ensin yhtä tapaa, poistuivat hetkeksi, palasivat sitten takaisin yrittämään uudelleen ja onnistuivat. Onnistuneita oppimistuloksia yhdisti se, että oppijat eivät siis luovuttaneet heti kun ensimmäinen mieleen tullut asia ei toiminutkaan.
Otokseni oli melko pieni, mutta alustavasti näyttää siltä, että nuoremmat henkilöt olivat oppimisessa parempia. Siis toisinsanoen sinnikkäämpiä. Kaikki, jotka eivät keksineet miten laitetta käytetään, olivat aikuisia. Syytä tähän osaan vain arvailla. Ehkäpä aikuiset eivät olleet yhtä motivoituneita käyttämään näyttelykohdetta kuin lapset? Nuoremmat kävijät halusivat enemmän tietää, mitä laite tekee. Aikuiset eivät ehkä olleet enää niin kiinnostuneita että olisivat jaksaneet nähdä vaivaa.
Aikuiset saattoivat ehkä herkemmin tulla nopeasti siihen tulokseen, että laite ei toimi, jos sitä ei saa toimimaan nopeasti ja ensimmäisellä mieleen tulevalla tavalla. Lapsilla on ehkä enemmän tuoreita kokemuksia siitä, että kaikkea ei aina osaa heti. Ehkäpä aikuista useammin kuin lasta nolottaa se, ettei osaa jotain valmiiksi vaan joutuu opettelemaan? Lapsille uuden opettelu on arkipäivää.
Yrittämisen ja erehtymisen kautta oppimisen suurin este näyttää tämän pienen havainnointitutkimuksen perusteella olevan se, ettei yritä uudelleen. Eikä uuden asian opettelun ainoa hyöty ole se asia mikä opittiin, vaan myös se, että uuden opettelu pitää aivot vetreinä myös tulevia oppimiskokemuksia varten.
torstai 5. heinäkuuta 2012
Poikasen kuulumisia
![]() |
| Asta noin 8 viikon ikäisenä |
maanantai 18. kesäkuuta 2012
Nimiäiset
Kiitos tuhannesti kaikista nimiehdotuksista!!! Tämän viikon aikana päätämme henkilökunnan kesken millä nimellä alamme uutta lasta kutsumaan arkielämässä. Virallisena nimenä hänellä on Ratsian No Limits.
Alkujärkytyksestä toivuttuaan poikanen on iloisesti kiipeillyt hoitajan käsivarrelle ja tullut hakemaan makupaloja kädeltä. Muut rotat ovat vastaanottaneet uuden laumanjäsenen varsin hyvin, ainoastaan Iitan täytyy välillä varmistaa poikasen tietävän kuka laumassa oikein määrää. Iitan rehentelyyn poikanen vastaa asiaan kuuluvalla tavalla; heittäytymällä selälleen merkiksi alistumisesta:). Poikasen alistuminen isommilleen ja rohkeus hoitajaa kohtaan, povaavat oikein hyvää tulevaisuutta Heurekan koripallojoukkueen jäsenenä!
| Ratsian No Limits noin 6 viikkoa vanhana |
Alkujärkytyksestä toivuttuaan poikanen on iloisesti kiipeillyt hoitajan käsivarrelle ja tullut hakemaan makupaloja kädeltä. Muut rotat ovat vastaanottaneet uuden laumanjäsenen varsin hyvin, ainoastaan Iitan täytyy välillä varmistaa poikasen tietävän kuka laumassa oikein määrää. Iitan rehentelyyn poikanen vastaa asiaan kuuluvalla tavalla; heittäytymällä selälleen merkiksi alistumisesta:). Poikasen alistuminen isommilleen ja rohkeus hoitajaa kohtaan, povaavat oikein hyvää tulevaisuutta Heurekan koripallojoukkueen jäsenenä!
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Uusi pelaajakiinnitys
Tämä kaveri ei vielä tiedä sitä itse, mutta sitä odottaa ura ammattimaisena urheilijana. Pari viikkoa joudutaan vielä odottelemaan, ennen kuin tyypillä on riittävästi ikää muuttaa pois äidin luota. Kesäkuun puolessavälissä kuitenkin jäävät taakse emo ja sisarukset, ja tilalle astuu kahdeksan Heurekan mimmiliigan pelaajaa, jotka ottavat tulokkaan hellään huomaansa.
Uusi juniori otetaan jengiin mahdollisimman nuorena, jotta se sopeutuisi hyvin seuran tavoille. Yleensä osa vanhemmista pelaajista tulee välittömästi tulokkaan kanssa paremmin juttuun, ja alkaa tämän suojelijoiksi. Jotkut ammattilaiset taas saattavat olla niin diivoja, etteivät heti suvaitse nuorta tulokasta, vaan äksyilevät sille. Perinteisiin kuuluu, että uuden valmennettavan kanssa otetaan muutama painimatsi, jotka tulokkaan on paremi hävitä suosiolla. Näin se osoittaa haluavansa olla porukan jäsen.
Treeniohjelma uudelle juniorille tulee sisältämään aluksi vain näitä tutustumisleikkejä muiden pelaajien ja valmentajien kanssa. Varsinainen tavoitteellinen harjoittelu aloitetaan vasta sitten, kun tulokas on riittävästi kotiutunut. Juniorin dieetti tulee tähtäämään massan kasvattamiseen, ja siihen lisätään hieman enemmän proteiinia kuin aktiiviurheilijoiden kasvispainotteisessa ruokavaliossa yleensä on.
Uuden vahvistuksen nimi ei vielä ole tiedossa, ja tämän tekstin kommentteihin voikin jättää nimiehdotuksia. Tämänhetkiset muut pelaajat ovat nimeltään Onerva, Tilda, Iita, Manta, Lempi, Amalia, Minerva ja tuoreimpana tietenkin Estelle. Minkä nimiseltä kuvassa oleva junnu näyttää?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


