Ennätysrotta ja erilainen oppija

Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt jo tovi, sillä rottalassa on ollut kiireistä kouluttaessamme kahta uutta poikasta. Viimeistä edellisessä blogitekstissä esiteltiin uusi ruskea rotta Lempi, joka on nyt jo ehditty kouluttaa valmiiksi koripalloilijaksi. Lempi oppi pelaamaan ennätysajassa. Jo kolmen viikon jälkeen se oli oppinut sekä kuljettamaan pallon omalle korilleen että tekemään korin, ja oli siis valmis harjoittelemaan vastustajan kanssa. Tässä kuvassa taas kentällä nähdään Amalia, jolla harjoittelu ei lähtenyt käyntiin aivan yhtä vauhdikkaasti kuin Lempillä.


Lempi oli jo Heurekaan muuttaessaan erityisen kesy ja rohkea. Se tutustui reippaasti toisiin rottiin, kiipeili innokkaasti kouluttajan olkapäällä eikä pelännyt tutkia ympäristöään. Amalia taas oli varautuneempi, ja tuntui pelkäävän hieman varsinkin vanhempia rottia. Ihmisen käsittelyyn se oli tottunut ja kiipesi syliin mielellään, mutta suhtautui varovaisesti rottalassa liikkumiseen.

Lempin rohkeus nopeutti koulutuksen aloittamista. Kun koulutettava eläin on koulutustilanteessa rento, oppiminen onnistuu helpommin. Amalia pelkäsi aluksi avointa pelikenttää, eikä halunnut mielellään oleilla kentällä. Pelokas rotta jähmettyy paikalleen eikä suostu tekemään mitään, tai pakenee. Amalian täytyi ensin rohkaistua tulemaan kentälle ja huomata että kenttä on mukava ja turvallinen paikka, ennen kuin varsinaiset harjoitukset päästiin aloittamaan.

Kun Amalia oli tutustunut toisiin rottiin, se tuli kentälle mielellään toisten rottien kanssa. Aluksi se sai syödä palkintoja kentällä muiden seurassa, jolloin se oppi että kentälle kannattaa tulla. Vähitellen toisia rottia nostettiin kentältä pois, ja Amalia jäi aloittamaan harjoitukset yksin. Amaliaa ei pakotettu olemaan kentällä, vaan se sai poistua jos alkoi pelottaa, ja tulla itse takaisin hakemaan nameja.


Yllä olevassa kuvassa on lavastettu koulutustilanne. Toimiva, mutta ei optimaalinen tapa opettaa rotta laittamaan pallo koriin.

Monia kiinnostaa koripallorottien koulutuksessa se, miten rotta saadaan tekemään ensimmäinen kori. Olemme kokeilleet useita tapoja, ja kuva esittää yhtä niistä. Usein rotta on ensin opetettu tarttumaan kouluttajan kädessä olevaan palloon ja vetämään pallo itselleen. Olemme pitäneet palloa korin takana, ja rotta on saanut pallon koriin vetämällä sen kouluttajan kädestä.

Tällä tavalla kouluttaessa on saattanut olla vaikeaa "vieroittaa" rotta kentällä olevasta kädestä. Kun rotta on tottunut ottamaan pallon kädestä, voikin olla vaikeaa saada se tarttumaan kentällä olevaan palloon.

Yritämme kouluttaa rottia noudattaen tiettyjä oppimisteoriaan perustuvia periaatteita. Aina koulutus ei suju kaikkien sääntöjen mukaan, koska emme ehkä ole keksineet miten koulutus olisi paras toteuttaa, tai meiltä puuttuu esimerkiksi kärsivällisyyttä. :) Periaatteessa olisi parasta, että eläintä ei houkuteltaisi tekemään haluttua suoritusta, vaan palkittaisiin eläimen itse tarjoamasta käytöksestä. Toisaalta haluttu käytös pitäisi tehdä koulutettavalle eläimelle mahdollisimman helpoksi. Joskus on vaikeaa keksiä, miten tekisin vaikkapa siitä ensimmäisestä korista riittävän helppoa ilman houkuttelua.

Lempin koulutuksessa lähdettiin siitä, että pallosta ei pidetä kiinni. Lempiä palkittiin ensin pallon koskettamisesta, sitten palloon tarttumisesta. Sen jälkeen Lempi sai palkkion pallon nostamisesta, ja sitten takaisin kentän pinnalle laskemisesta. Koska maltoimme olla tässä koulutuksen alkuvaiheessa ohjailematta Lempiä kädellä, ja annoimme sen itse tarjota erilaisia käytöksiä, se oppi kokeilemaan millä tavalla palkkion saisi. Mihinkään koulutusvaiheeseen ei jääty liian pitkäksi aikaa, vaan Lempin opittua yhden vaiheen, siirryttiin pian palkitsemaan vaikeammasta suorituksesta. Korin tekoa harjoitellessa Lempi oppi nostamaan pallon itse kentältä korin vierestä, ja siirtämään sen korirenkaan päälle.

Alla toinen lavastettu koulutustilanne Amalian kanssa. Näin se kuuluisi tehdä. :)


Lempin koulutuksen nopeus johtui varmaankin useasta eri tekijästä. Rotan reipas luonne varmasti nopeutti koulutusta. Koulutus toteutui melko hyvin oppimisteoriaan perustuvien periaatteiden mukaisesti. Kärsivällisyys koulutuksen alussa palkittiin, kun rotta oppi oikean "opiskelutekniikan". Juuri Lempin kohdalla vaihdoimme myös käyttämämme äänimerkin piippaavasta summerista koirien koulutuksessa käytettävään naksuttimeen. Tämä saattoi myös vaikuttaa koulutuksen nopeuteen, sillä naksuttimen ääni on hyvin lyhyt, ja sillä voidaan siis palkinto ajoittaa tarkemmin kuin summerilla. Lempiä koulutti ensimmäisen kolmen viikon aikana yksi kouluttaja noin puolet ajasta. Kouluttajan vaihtumisen päivästä toiseen on huomattu hidastavan koulutusta, joten luultavasti myös siitä oli hyötyä että pääasiassa vain yksi ihminen koulutti Lempiä.

Nämä kaikki ovat tietenkin vain arvauksia, yhden koulutuskokemuksen perusteella on vaikea sanoa mitkä kaikki tekijät koulutuksen nopeuteen vaikuttavat ja missä määrin. Heurekassa on koulutettu vuosien varrella yhteensä yli kuusikymmentä rottaa pelaamaan koripalloa. Vanhoja koulutuspäiväkirjoja tutkimalla voidaan vertailla erilaisia tekijöitä, joiden arvelemme vaikuttaneen koulutusaikaan. Kuutisenkymmentä tapausta ei vielä ehkä ole tilastollisesti ajateltuna kovin suuri otos. Jos kuitenkin saamme kaikki koulutusmuistiinpanot käytyä läpi ja koottua niistä jonkinlaisen vertailun, on meillä nykyistä perustellumpaa tietoa siitä, mitkä tekijät eniten ovat vaikuttaneen Heurekan rottien oppimiseen.


Tässä viimeisessä kuvassa Amalia on saanut pallon koriin ihan itse. Palkkiokin on jo syöty, ja juniori valmiina uusiin seikkailuihin.

Rottakoripalloblogin "julkistaminen"

Tänään lähti facebookin kautta mainos blogistamme sekä sähköpostitse tieto Heurekan henkilökunnalle siitä mihin olemme ryhtyneet. Jännittää, sillä en ole aikaisemmin pitänyt edes yksityistä blogia ja sitten kertarysäyksellä kirjoitan blogia sekä omana itsenäni että työpaikan puolesta. Tällä hetkellä arvostukseni kaikkia lehtien bloggaajia kohtaan on huipussaan!!!
Onneksi kuitenkin jännitykseeni on sekoittuneena aimo annos innostusta ( tässä kohden on varmaan viimeistään hyvä mainita bloggaavamme vapaaehtoispohjalta), tätä blogia on suunniteltu ja odotettu ties kuinka monta vuotta. Meillä on vihdoin tilaisuus kertoa kunnolla eläinystävällisestä tavasta kouluttaa ja avata koulutuksen takana olevaa tiedettä. Samalla (salaa ?) toivoen, että saisimme lukijoilta lisää tietoa aiheesta kommenttien ja linkkien muodossa. Ja jos voimme jotenkin edistää sitä, että kuka tahansa lemmikinomistaja innoittuu palkitsemalla opettamaan lemmikkiään, olemme saavuttaneet mielestäni paljon. Olen nähnyt elämäni aikana aivan liian monta rankaisemalla koulutettua eläintä sekä kuullut tarinoita eläimistä, jotka "ilkeyttään" eivät tee jotain.
Nyt vain lukemaan ja bongaamaan mielenkiintoisia artikkeleita, joista raportoida blogiin ja tehtävälistalla ovat myös kuvat ja tiedot tämän hetken rotistamme:D!

Tunne-ehdollistuminen

Eläinten kanssa toimittaessa on aina tärkeää ottaa huomioon sen tunnetila. Eläin oppii nimittäin yhdistämään tietyn mielentilan oppimaansa ärsykkeeseen, kuten opeteltuun liikkeeseen, ääneen tai tilanteeseen. Eläintä pitäisikin aina kouluttaa sen ollessa rauhallinen ja levollinen, sillä silloin se useimmiten oppii parhaiten, ja kouluttamista voi pitää eettisesti hyväksyttävänä.

Mikäli katsoo kouluratsastusrataa suorittavaa hevosta, on mahdollista että hevonen heilauttaa häntäänsä hermostuneesti jokaisella askelella, jonka tietty liike kestää. Kun liike loppuu, myös hännänheiluttelu loppuu. Tästä voi usein päätellä sen, että eläin on ollut tietyssä mielentilassa sitä koulutettaessa, ja se on oppinut yhdistämään opetetun asian hermostuneisuuteen. Eläimet oppivatkin usein sellaisia asioita, joita kouluttaja ei ole tarkoittanut opettaa. Eläimen kouluttaja voi esimerkiksi opettaa eläimen jännittymään tietystä merkistä (ratsastajan pohjeapu tai äänimerkki), vaikka tarkoittaisi aivan päinvastaista. Mikäli koirankouluttaja johdonmukaisesti rauhoittelee koiraansa tietyllä tavalla aina sen arastellessa jotakin asiaa, koira saattaa epäonnisessa tapauksessa oppia yhdistämään rauhoittelevan puheen epämiellyttävään tunteeseen, ja alkaa pelätä kyseistä asiaa tai esinettä. Näin toiminut kouluttaja saattaa siis saada kotona rauhallisesti torkkuvan koiran pelokkaaksi vain lausumalla tietyllä äänenpainolla sanan ”rauhoitu”.

Myös Heurekan koripallorottien koulutuksessa käytetään hyväksi tätä tunne-ehdollistumista, ja pyrimme nimenomaan positiivisten tunteiden vahvistamiseen. Rotanpoikasen annetaan koulutuksen alkuvaiheessa tutustua koripallokenttään aikuisten rottien kanssa herkkuja syöden. Vastaisuudessa poikasen kanssa harjoitellaan silloin, kun se itse tulee kentälle ja tuntee olonsa turvalliseksi. Rottia ei siis pakoteta pelaamaan, mikäli ne eivät halua. Rotta saa myös halutessaan poistua peliareenalta vaikka kesken harjoitusten.

Rottien koripallokoulu

Perustietoja Heurekan koripalloilijoista:

Heurekan koripallorotat ovat kesyrottia, jotka on jalostettu isorotasta (Rattus norvegicus ). Kerrallaan Heurekassa asuu 6-9 naarasrottaa, jotka pelaavat kahdessa eri joukkueessa, yksivärisissä ja kirjavissa. Rotat saavat päivän aikana liikuskella vapaana Rottakopiksi kutsutussa suuressa lasihuoneessa, jossa niillä on virikkeinä häkkejä, tikkaita ja riippumattoja. Kesyrotta elää noin 2-3 vuotta. Heurekan koripallotähdet ostetaan poikasina kesyrottakasvattajilta, ja ne elävät koko elämänsä Heurekassa naaraslaumassa.

Kesyrottatietoa tarjoaa myös Suomen Kesyrottayhdistys

Eniten asiakkaiden kysymyksiä kirvoittaa kuitenkin rottien koulutus, siis tässä koulutus pähkinänkuoressa:

Koripallorottien koulutuksessa hyödynnetään eläinten oppimista ehdollistumalla. Rottia koulutettaessa niille alun perin merkityksetön ärsyke (äänimerkki) muuttuu niille merkitykselliseksi, koska rotta saa ruokapalkkion aina kuullessaan äänimerkin. Heurekan koripallovalmentajat käyttävät merkinantovälineenä summeria, josta kuuluu vaimea piippausääni. Ruokapalkkio on rottien erikoisherkkua, riisiä, jota ne saavat vain koripallokentällä. Muutoin niillä on aina vapaasti saatavilla vihanneksia, hedelmiä ja pelleteiksi puristettua jyrsijöiden kuivamuonaa.

Rotanpoikasen koulutus aloitetaan, kun se on noin seitsemän viikon ikäinen. Aluksi se saa tutustua rottien omaan, erityismitoitettuun koripallokenttään ja koripalloon. Pallona Heurekassa käytetään roll-on- deodoranttipullosta otettua kuulaa, johon on porattu pieniä reikiä, jotta rottien olisi helppo käsitellä sitä.

Rotalle opetetaan, että aina kun se kuulee summerin äänimerkin, se saa riisinjyvän palkinnoksi. Tätä ehdollistumista hyödyntämällä rottaa opetetaan tarttumaan koripalloon. Toimimme seuraavasti: aina kun rotta lähestyy palloa, haistelee sitä tai tarttuu siihen, kouluttaja painaa summeria ja antaa herkkupalan. Varsin nopeasti rotta oppii, että se saa ruokapalkkion kiinnittämällä huomionsa palloon. Kun poikanen osaa tämän tehtävän, suoritusta vaikeutetaan. Kouluttaja ei enää painakaan summeria pelkästä pallon haistelemisesta, vaan odottaa mitä käytöstä rotta tarjoaa. Näin eläin saa itse keksiä, mitä siltä halutaan. Useimmiten koulutettaville rotille tulee mieleen tarttua palloon hampaillaan, jolloin summeria taas soitetaan ja herkkupala annetaan. Tällä tavalla poikanen oppii vähitellen, minkälaista käytöstä siltä toivotaan.

Mihin äänimerkkiä sitten tarvitaan?

Äänimerkki on oivallinen apuväline koulutuksessa siksi, että kouluttaja pystyy sen avulla osoittamaan eläimelle täsmälleen sen hetken, jona se on toiminut oikein. ’Oikein’ toimiminen tarkoittaa tässä tapauksessa siis kouluttajan haluamaa toimintaa kuten pallon viemistä korirenkaan lävitse.