
Etelä-Suomessa on edelleen pimeää ja sateista. Parasta on silloin ottaa kainaloon hyvä kirja (tai lemmikkirotta) ja ottaa rennosti. Onerva näyttää ihmiskollegoilleen mallia...
Englannista tuli myös oletettavasti maailman ensimmäinen rottakasvattaja Jack Black, joka pyydysti erikoisen värisiä villirottia, onnistui jalostamaan niitä ja myi kehittämiään valkoisia värimuunnoksia erikoisiksi lemmikeiksi yläluokan rouville. Valkoista värimuunnosta pidettiin ’puhtaampana’ kuin tavallista ruskeaa rotan turkin väriä.
(Kuvassa Black Jack, "Hänen Majesteettinsa rotanpyydystäjä". Lähde: Mayhew, H. 1851. 'London Labour and the London poor', Volumne 3, pg. 11, Wikipedia Creative Commons-lisenssillä)
Sen jälkeen rotta on esitetty populaarikulttuurissa kaksijakoisesti: toisaalta hellyttävänä karvapallona, toisaalta pelottavana tuhoeläimenä.
(Kuva: Disneyn ja Pixarin elokuvasta Your Friend the Rat, jonka pohjalta Rottatouille tehtiin. Wikipedian Creative Commons-lisenssillä)
Useinkaan populaarikuvastossa ei ole otettu huomioon eläinten käyttäytymistieteilijöiden havaintoja siitä, että rotat ovat yhtä leikkisiä kuin koirat ja yhtä siistejä kuin kissat (kirjoittaja huomauttaa myös, että vaikka pulut ovatkin ihmisille rauhan symboleja, ne eivät ole erityisen rauhaa rakastavia lintuja - eivätkä pöllöt ole olennaisesti muita lintuja viisaampia!). Niille on siis annettu inhottavan leima kulttuurisista syistä, jotka eivät liity mitenkään niiden ’luonnolliseen’ puhtauteen.
Edelman sanoo, että nykyisin lemmikkieläimiin suhtaudutaan yhä useammin ’luonnollisesti’. Rotanomistajat ymmärtävät nykyisin paremmin kuin 1800-luvulla, että heidän lemmikkinsä ovat eläimiä, joilla on eläinten tarpeet, eivätkä ne ole pelkkiä kodin koristuksia tai leluja.
Artikkeli:
Edelman, Birgitta 2002: 'Rats Are People, too!' Rat-Human Relations Re-Rated. Anthropology Today 3 (Vol. 18): 3-8.
![]() |
| Lempi ystävällisesti pitämässä seuraa hoitajalle |
![]() |
| Amalian vatsa, sillä Lempistä ei ole "häkkikuvaa" |


Koiria käytetään tunnetusti erilaisissa tehtävissä ihmisen apuna niiden erittäin tarkan hajuaistin takia. Myös rottien hajuaisti on ilmiömäisen tarkka. Maamiinojen etsimisessä rotat ovat erityisen hyviä siksi että ovat niin kevyitä, etteivät ne räjäytä miinaa painollaan.
Miinanraivaajarottia koulutetaan samalla naksutinkoulutusmenetelmällä kuin Heurekan rottia. Rotta opetetaan yhdistämään naksautusääni herkkupalaan kuten pähkinään tai banaaniin. Samaa ääntä käytetään koulutuksessa apuna myöhemmin kun rottaa opetetaan etsimään TNT-räjähdysaineen haju. Ainetta laitetaan teen siivilöimiseen tarkoitetun pallon sisälle, ja rotta harjoittelee teepallojen etsimistä ennen kuin se päästetään itse miinakentälle.
(Kuva: Wikipedian Creative-Commons-lisenssillä)
Suurin osa muistakin eläinkouluttajista käyttää naksutinkoulutusmenetelmää. Opettele sinäkin!
Pääset CNN-kanavan englanninkieliseen uutiseen tästä.
Eläinten älykkyys on mielenkiintoinen aihe. Olen Heurekan rottia hoidellessani kuitenkin epäillyt, voidaanko ihmisten älykkyys-käsitettä ulottaa koskemaan eläinkuntaan. Jos asiaa tarkastelee lajin menestyvyyden kannalta, niin jyrsijöillä on ainakin erinomainen selviytymisstrategia. Ne ovat levittäytyneet kaikille mantereille ja menestyvät mitä erilaisimmissa olosuhteissa. Sopeutumiskykyisiä ne siis ainakin ovat, ja oppivat nopeasti.
Muitankin syitä rottien suosioon lemmikkinä on. Ensinnäkin ihmiset tuppaavat pitämään lemmikkeinään laumaeläimiä. Esimerkiksi koirat, hiiret ja rotat ovat sosiaalisia eläimiä (kuten ihminenkin on), joiden käyttäytymistä ihminen osaa tulkita. Esimerkiksi matelijan tunnetilaa on minusta huomattavasti vaikeampi tulkita. Useimmat ovatkin taipuvaisia pitämään matelijoita vähemmän älykkäinä kuin vaikkapa koiria. Liittyisivätkö nämä kaksi asiaa toisiinsa?
(Kuva: Wikipedia, Creative Commons-lisenssillä)
Ihmiset saattavat arvottaa eri eläinlajeja sen mukaan, kuinka paljon ne muistuttavat ihmistä. Ymmärtävätkö nisäkkäät paremmin toisiaan? Linnut ovat sopeutuneet lentämään, jolloin ihminen saattaisi niiden näkökulmasta katsottuna näyttää kömpelöltä maalla tallustajalta.
Näiden ei kovinkaan vakavamielisten pohdintojeni päätteeksi totean: eri lajeja ei voi suoraan verrata toisiinsa, vaan jokaista on tarkasteltava niiden lajille tyypillisestä näkökulmasta. Tietysti voidaan myös vertailla eri eläinlajien hermostorakenteen monimutkaisuutta, mutta se on jo toisen postauksen aihe.
Mitä mieltä ovat lukijat?
Terv. Karoliina