Ihmiset lomalla, rotat töissä

Heinäkuu taitaa olla suosituin aika pitää kesälomia. Heurekan rottalassa kahdeksan pientä karvaista työntekijää eivät kuitenkaan lomaile, vaan hommat jatkuvat melko samanlaisina kuin muinakin vuodenaikoina. Onneksi työtahti ei kuitenkaan ole raskas, vaan tyttöjen tarvitsee työskennellä vain muutama minuutti päivässä.

Ihanat (tärähtäneet) naiset rannalla. Etualalla Elvi tai Estelle, vaikea sanoa kun neiti ei poseerannut paikallaan. Muut vasemmalta oikealle: Sofia, Minerva, Vanamo ja Minttu.

Uusimmat tulokkaat saivat facebookissa pidetyn äänestyksen tuloksena nimet Minttu ja Vanamo. Huhtikuun viimeisenä päivänä syntyneet siskokset ovat nyt harjoitelleet koripallonpeluuta noin kuukauden. Kummankin harjoitukset ovat sujuneet hyvin, mutta voiton vie Minttu. Yksiväristen joukkueen nuorin jäsen on oppinut kuukaudessa lähes ammatilaisen otteet. Kuljetus ja koritus onnistuvat hienosti, tosin kori saa olla vielä hieman matalammalla, että pikkuinen ylettää kunnolla nostamaan siihen pallon. Vastustajien kanssa pelaamistakin on jo harjoiteltu, ja Minttu on saanut esitellä taitojaan myös kesälomapäivää Heurekaan viettämään tulleelle yleisölle.

Elvi sukeltaa altaan pohjalta riisiä.

Elvi kahlaa.

Yleisöä onkin piisannut, sillä Heurekassa syyskuuhun asti esillä oleva Body Worlds -näyttely on ollut todella suosittu. Rottien peliareena on hieman syrjässä näyttelyalueen takana, joten rotat ovat saaneet olla rauhassa pahimmalta melulta. Joinain päivinä on ollut todella kuuma, ja vanhemmat rotat ovat maanneet litteinä kopissa odottelemassa illan viilenemistä. Onneksi rottalassa on kuitenkin ilmastointi, ja halutessaan pelaajat voivat vilvoitella myös kahlaamalla pöydällä olevassa vesialtaassa.

Siellä sitä mantelia olisi, katselevat Estelle ja Sofia.

Naama kastui Sofialta sukeltaessa.

Minerva, Estelle ja Sofia yrittävät kurottaa altaan pohjalle reunalta. Elviä sen sijaan ei haittaa jos tassut kastuvat.

Herkut syöty. Elvi varmistelee vielä ettei mitään jäänyt.

Juniorit ovat olleet innokkaita treenaamaan, ja harjoitusten välilläkin aktiivisia. Minttua ja Vanamoa kiinnostaa aina mitä kouluttaja tekee, ja esimerkiksi siivouspuuhissa ne haluavat olla mukana. Siivotessa paidan alla kiipeilevä tai jaloissa juokseva rotta voi kuitenkin olla tiellä ja vaarassa jäädä alle. Yleensä tytöt joutuvatkin siivouspäivänä olemaan häkissä sen aikaa, että painavimmat kuivikelaatikot saadaan pestyä.

Minervaa kiinnostaa kamera. Naamakarvoitus on vesipisaroiden peitossa.

Vink! Estelle syö taustalla pohjasta sukeltamaansa mantelinpalaa.

Kesäflunssa on iskenyt kirjavien joukkueessa pelaavaan Hilppaan. Se on aivastellut muutaman päivän, ja myös silmät ja nenä ovat vuotaneet. Eläinlääkäri määräsi Hilpalle onneksi puhelimessa antibioottikuurin, joten tällä kertaa ei tarvitse lähteä lääkärissä käymään. Katsotaan miten lääkkeet alkavat purra. Lisäpotkuksi tulehduksen nujertamiseen Hilppa saa valkosipuliuutteella ja puolukkajauheella maustettua puuroa. Nam!

Ruokabloggauskuva: Hilpan antibioottiannos murustettuna vasemmalla, ja kupissa kyytipojaksi tarjoiltua kissanruokaa ja riisiä

Om nom antibioottia...

...saako lisää...

...kaikki meni.

Leikki on lasten työtä

Heurekaan on saapunut kaksi uutta pientä tulevaa koristähteä. Ovat luonteeltaan hirveän reippaita, rohkeita ja uteliaita. Koko ajan kiipeävät koriskentälle innokkaina treenaamaan. Taitaa olla noiden eläintenkin kanssa, että paras on kun on leikki-ikäisillä leikki-ikäinen kaverina. Jos olisi vain yksi poikanen jolla ei olisi ikäistään seuraa, tulisiko siitäkin "pikkuvanha" kuten ihmislapsista usein puhutaan jos ei ole lapsella kuin aikuisia seuranaan?

    

Vauhtia ja vilskettä riittää rottalassa näinä päivinä

Lapselle leikki on tärkeää kehityksen kannalta. Leikin kautta opitaan niitä selviytymistaitoja, joita aikuisena tarvitaan. Csikszentmihalyi Mihalyn (1) mukaan leikki on tärkeää omyös aikuisille. Hän puhuu paljon "flow"-tunnetilasta; ihminen on onnellisimmillaan kun hän keskittyy täysillä siihen mitä tekee ja oppii uutta, oivaltaa. Työelämässäkin voi saavuttaa onnellisuuden tunteen, jos tehtävät ovat tarpeeksi haastavia "ahaa"- elämykseen. Raha tai ulkopuolisesti onnellisena näyttäytyvä elämä ei tuo onnea, vaan oppiminen ja oivallukset.

Pallon pyörittely ja koriskentällä leikkiminen kuuluvat ensimmäisiin harjoituksiin

Viikon harjoittelun jälkeen pikkurotat osaavat kumpikin jo nostaa palloa korirenkaaseen ja kuljettaakin lyhyitä matkoja. Menee vielä muutama viikko kun taitoja hiotaan ennen kuin pienet saavat siirtyä ammattilaisjoukkueisiin. Toisella on naamassa kuvio, hänestä tulee kirjavien joukkueen pelaaja ja toinen saa siirtyä yksiväristen joukkueen vahvistukseksi. Facebookissa on nimistä äänestys vielä käynnissä Heureka -ryhmässä. Nimivaihtoehdot saatiin Heureka Clubin jäsenillassa ja siellä on myös mukana täällä aiemmin joulukuussa kysyttyjä nimiehdotuksia, silloisen rotan nimeksi valittiin Hilppa.

Ensin opetellaan nostamaan palloa ilmaan ja pikkuhiljaa pitää nostot oppia tekemään korirenkaan sisään

Ihmisillä on oppimisessa herkkyyskaudet, ikä jolloin oppii tiettyjä asioita jos vain saa siihen sopivia virikkeitä. Esimerkiksi kielten oppimisessa tämä on huomattu. Aivot ovat vastaanottavaisimpia kielen omaksumiseen 0-6 -vuotiaana. Jos silloin ei kuule puhetta, voi kielen myöhemmin oppiminen olla hyvin hankalaa. Vieraan kielen opettamisessa paras tapa olisi leikin kautta erilaiset kielikylvyt jo päiväkoti-ikäisillä. Aloitetaanko kielten opiskelu suomalaisessa peruskoulussa herkkyyskauden kannalta liian myöhään kun ensimmäiset vieraat kielet tulevat ohjelmaan vasta kolmannella luokalla?

Eläimilläkin on oppimisessaan herkkyyskaudet. Vanha koira oppii kyllä uusia temppuja, mutta oppiminen on tehokkainta nuorilla yksilöillä. Oppimisessa aivot muokkaantuvat ja syntyy uusia hermosolujen yhteyksiä (2). Flow -kokemuksen myötä kuitenkin myös vanhat eläimet kokevat onnellisuutta, jos saavat opetella uusia temppuja. Eläimet ovat onnellisia kun saavat oppia uusia temppuja. Mitä temppuja teidän lemmikit ovat saaneet opetella?

Viitteet: 

1) Csikszentmihalyi, M. (1975). Beyond Boredom and Anxiety: Experiencing Flow in Work and Play, San Francisco: Jossey-Bass.

2) https://blogs.helsinki.fi/studiageneralia/2013/02/13/synnove-carlson-oppimisen-biologiaa-ja-kemiaa/

Rotan suuri suku

Mikä eläin on rotan läheisin sukulainen?

Kukaan ei tiedä!

Tutkitaan asiaa vähän lähemmin. Piirrellään muutama sukupuu ja katsotaan mitä rotan sukulaisista tähän mennessä tiedetään.

Lähdetään liikkeelle jäniseläimistä, esimerkiksi rusakosta. Se on vielä aika kaukainen sukulainen rotalle. Orava on vähän läheisempi. Orava on sentään rotan tavoin jyrsijä. Kotihiiri on sukupuussa vielä lähempänä rottaa kuin orava.

Kuva 1: Yhden jäniseläimen ja

kolmen jyrsijän sukupuu.

Sukupuuhun voisi tietysti lisätä muita jäniseläimiä ja jyrsijöissäkin riittäisi valinnanvaraa - noin kaksi viidesosaa maailman reilusti yli viidestä tuhannesta nisäkäslajista on jyrsijöitä! Keskitytään tässä kuitenkin tarkemmin rottien sukuhaaraan. Rotan (Rattus norvegicus) läheisimpiä sukulaisia ovat muut Rattus-suvun jyrsijät (jos eivät ole, niin niiden nimeämisessä on mennyt jokin pieleen).

Rotta on ihmisen jälkeen yksi perusteellisimmin tutkittuja nisäkkäitä, mutta sen läheisimmistä sukulaislajeista tiedetään yllättävän vähän. Vasta aivan viime vuosina on saatu hiukan enemmän selvyyttä siitä, että kuka kukin on rottien sukulaisista.

Tunnetuin lähisukulainen rotalle on mustarotta (Rattus rattus). Aasiassa ihmisille tuttu laji on myös polynesianrotta (Rattus exulans). Mainitut kolme rottalajia ovat ihmisen mukana laajoille alueille levittäytyneitä kosmopoliitteja.

Kuva 2: Mustarotta ja polynesianrotta ovat
rotalle yhä läheisiä sukulaisia.

Dna-vertailuista on ollut iso apu siihen, että vähän paremmin on opittu tunnistamaan, että mikä rotta on mitäkin lajia. Dna-vertailut ovat paljastaneet, että lajinmääritykset pelkän ulkonäön perusteella menevät parhailta asiantuntijoiltakin usein pieleen.

Rattus-sukuun luokitellaan tällä hetkellä 66 lajia. Tarkkaa lajimäärää ei tiedä kukaan (eikä koko lajin käsite ole välttämättä yksikäsitteinen kaikissa tapauksissa). Seuraavaan sukupuuhun on lisätty osa niistä Rattus-suvun lajeista, joista on tehty dna-vertailua. Rattus-suku on myös jaettu neljään pääryhmään, jotka sukupuussa on merkitty eri väreillä.

Kuva 3: Rotan sukulaislajeja sukupuussa. Rattus andamensiksella ei vielä ole suomenkielistä nimeä. R. sp. "diardi" on ulkonäöltään vaihteleva dna-tutkimuksissa paljastunut "kryptinen" laji, jota ei ole vielä tieteellisesti kuvattu.

Violetilla merkityn ryhmän lajit elävät Papua-Uuden-Guinean seuduilla ja Tyynenmeren kaukaisilla eristäytyneillä saarilla. Lajeja on paljon enemmän kuin sukupuussa mainitut, mutta ne ovat kaikki sukua enemmän toisilleen kuin muiden ryhmien rotille. Teknisellä termillä ilmaistuna lajiryhmä on monofyleettinen.

Ruskealla merkityssä polynesianrotan ryhmässä on ainakin tällä hetkellä vain yksi laji. Polynesianrotta ei ole erityisen läheistä sukua millekään muulle toistaiseksi tutkituille rottalajeille.

Vihreällä merkittyjen mustarotalle läheistä sukua olevien lajien kotiseutua ovat Kaakkois-Aasian rannikko ja seudun monet saaret. Lajeja on paljon ja monet ovat huonosti tunnettuja. Tilanteen tekee monimutkaisemmaksi se, että rottalajit ovat kulkeutuneet ihmisen mukana paikasta toiseen ja todennäköisesti myös risteytyneet. Esimerkiksi itse maailmanvalloittaja mustarotan alkuperäinen kotiseutu on hämärän peitossa.

Punaisella merkitystä rotan lähisukuisimmasta ryhmästä tunnetaan toistaiseksi vain kaksi lajia: rotta ja kaakkoisaasianrotta (Rattus nitidus). Kaakkoisaasianrotta onkin hyvä ehdokas rotan läheisimmäksi sukulaiseksi. Rotan ja kaakkoisaasianrotan sukulaisuutta tukee sekin, että molemmat ovat kotoisin samoilta seuduilta, Kaakkois-Aasian mantereen puolelta pohjoisemmasta kuin useimmat muut rottalajit (katso juttu rotan alkuperäisestä kotiseudusta). On kuitenkin täysin mahdollista, että tutkimattomista tai kokonaan tuntemattomista lajeista löytyy rotalle vielä kaakkoisaasianrottaa läheisempiä lajeja.

-Mikko 

Piirsin tämän jutun sukupuut TreeGraph2-nimisellä ohjelmalla. Sukupuissa esitetyt tiedot Rattus-suvun sukulaisuussuhteista on kerätty yhdistämällä alla lueteltujen julkaisujen tietoja. Jos tutkimusten tuloksissa on ollut ristiriitoja, olen pyrkinyt arvioimaan mikä tutkimuksista on luotettavin.

Lähteet:

Pagés, M. Chaval, Y. Herbreteau, V., Waengsothom, S., Cosson J. F., Hugot, J. P., Morand, S. ja Michaux, J. 2010: Revisiting the taxonomy of the Rattini tribe: a phylogeny-based delimitation of species boundaries. BMC Evol. Biol. 10: 184. (Tästä jutusta näkee, miten rottien lajinmäärittäminen ei aina ole ihan helppoa...) 

Robins, J. H., Mcllenachan P. A., Phillips, M. J., Craig, L., Ross, H. A. ja Matisoo-Smith, E. 2008: Dating of divergences within the Rattus genus phylogeny using whole mitochondrial genomes. Mol. Phylogen. Evol. 49: 460-466. (Laaja, koko mitokondrioperimään perustuva analyysi, mutta vain vähän lajeja tutkittu.) 

Rowe, K. C., Aplin, K. P., Baverstock, P. R. ja Moritz, C. 2011: Recent and rapid speciation with limited morphological disparity in the genus Rattus. Syst. Biol. 60: 188-203. (Iso ja luotettava tuman geeniaineistoon perustuva tutkimus Papua-Uuden-Guinean ja Tyynenmeren saarten Rattus-lajeista. Muista lajiryhmistä vain niukasti dataa. ) 

Verneau, O., Catzeflis, F. ja Furano, A. V. 1998: Determining and dating recent rodent speciation events by using L1 (LINE-1) retrotransposons. Proc. Nat. Acad. Sci. 95: 11284-11289. (Toisenlainen tapa selvittää sukulaisuussuhteita. Dna:n sekvenssivertailun sijaan tutkitaan perimän sisällä itseään kopioivien dna-pätkien retroransposonien läsnäoloa.)

Liian helppoa

Sofia oppi pelaamaan koripalloa 19.4.2013. Sillä oli ikää silloin 81 päivää ja se oli harjoitellut koripalloa 43 päivää. Näin siitä tuli yksi Heurekan nuorimpia koripalloammattilaisia kautta aikain ja Sofian loppukiri harjoituksissa oli taatusti paras ikinä.

Sofia oli harjoituksissaan näyttänyt alun nopean edistyksen jälkeen vähän jumittuneen korin korkeuksiin neljä tai viisi. Se ei näyttänyt ymmärtävän, että mitä pallolle oikein pitäisi tehdä. Korin päällä Sofia siirteli palloa edestakaisin ja sukelsi välillä itsekin koriin pallon kanssa ja veti sitten pallon takaisin ylös katsoen kysyvästi, että "näinkö?".

Vika oli siinä, että Sofialta vaaditut tehtävät olivat liian helppoja.

Yksi kouluttaja oli huomannut, että korittaminen sujui Sofialta paremmin, kun koria nostetaan korkeammalle. Koria nostettiin kahdessa päivässä viitosesta kahdeksikkoon.
 
Seuraavasta päivästä tuli sitten Sofian superpäivä. Päivän toinen peli oli käynnissä ja pelissä olivat mukana kirjavien joukkueen Asta ja yksiväristen joukkueen Minerva, Estelle ja Elvi.

Sofia tuli mukaan peliin hääräämään, niin kuin se oli monta kertaa aiemminkin tehnyt. On aina hyvä merkki, kun nuori rotta tulee rohkeasti pelikentälle, vaikka kirkkaat pelivalot palavat ja lasin takaa näkyy ja kuuluu peliyleisö.

Yksiväristen korilla oli pelissä kova kuhina. Sofia nappasi pallon porukan keskeltä, kuljetti sen koko kentän mitan omaan päätyynsä ja koritti! Korin korkeus oli 11...

Innoittajan selostuskin oli mennä tempauksesta sekaisin. Ei tuon tuollaista pitäisi osata... Se on niin pienikin, hädin tuskin ylettyy noin korkealla olevaan koriin... Kuljetuksiakin on tehty harjoituksissa vasta puolimatkasta kenttää...

Sofia todisti samassa pelissä vielä, että ensimmäinen kori ei ollut mikään vahinko; se teki vielä kolme hienoa koria lisää.

Vastustajan päässä Sofia huomasi ilmeisesti myös, että "onhan tuossa kori lähempänäkin" ja teki omankin korin (korkeudelle 12...). Mutta väärään päähän korittaminen on virhe, joka on helppo korjata.

Yritin vähän toppuutella innostusta. Mitään kiirettä ammattilaiskentille ei Sofialla tosiaankaan ollut. Rauhassa saisi harjoitella vielä pitkään.

Sofiaa ei kuitenkaan toppuuteltu. Harjoituksissa pelin jälkeen huomasin, että korittaminen korkeuteen 11 sujuu helpommin kuin korkeuteen kymmenen. Ilmeisesti syy on siinä, että pallosta on vaikeampi pitää enää kiinni niin korkealla, se on melkein pakko pudottaa koriin.

Harjoitusten jälkeen päästin Sofian vielä päivän kolmanteenkin peliin mukaan. Se paineli kentällä taas kuin elohopea ja teki viisi koria.

Nyt Sofia pelaa jo säännöllisesti koripallo-otteluita. Varmuuden vuoksi se saa vielä koritella ihan yksinkin, että varmasti tuntisi saavansa koritella tarpeeksi.

Välillä pelaamassa ovat olleet kaikki seitsemän rottaa yhtäaikaa ja Sofia on pärjännyt hienosti joukossa. Kaikki Heurekan tämän hetkiset rotat ovat onneksi luonteeltaan rauhaarakastavia eivätkä äksyile nuoremmilleen kentällä. On hauskan näköistä kun Sofia vilistää peleissä isompiensa seassa pienen rotan ehtymättömällä puhdilla.

Kun Sofia oppi pelaamaan se ohitti samalla taidoissa Hilpan, joka oli aloittanut harjoittelun kaksi kuukautta Sofiaa aiemmin. Hilpankin harjoitukset etenivät alkuun vauhdilla. Sitten tuli pulma, kun Hilppa oppi yhden asian väärin. Se siirsi palloa korirenkaan yli eikä renkaasta sisään. Jo opitusta poisoppiminen on yleensä vaikeampaa kuin uuden asian oppiminen.

Hilpan ihan ensimmäisiä koripalloharjoituksia.

Ehkä Hilpallekin tehtävä oli liian helppo. Sofian tavoin se ei millään malttaisi laskea pallosta irti. Hilppa tuntuu ajattelevan, että "eihän tämä näin yksinkertaista voi olla, että pudotan vain pallon koriin".

"Eihän täältä mahdu."

Toisin kuin Sofian kohdalla, korirenkaan nostaminen ei auttanut. Tällä hetkellä yritämme, että raaskisiko Hilppa päästää irti pallosta ajoittamalla naksautuksen tarkasti hetkeen kun pallo on korin päällä ja pitämällä palkkiokäden liikkumattomana ja piilossa kunnes pallo putoaa koriin.

Tänään Hilpan harjoitukset sujuivatkin oikein hyvin. Aivan pian sekin on varmasti oikea koripalloammattilainen.

-Mikko

Vauhtia ja vaaratilanteita

Heurekan rottalassa on panostettu valtavasti sen miettimiseen, että tila on turvallinen pikkuasukkaille. Kaikki sähköjohdot menevät suojassa kaappien sisällä. Kuitenkin jotenkin oli onnistunut pikku Elvi livahtamaan kaapin sisään ja käräyttämään viiksikarvansa. Kaapista löytyi nakerrettuna johtoa useammasta kohdasta. Huh, säikähdyksellä selvittiin ja vain viiksikarvat olivat hieman kihartuneet.

Elvin viiksiparat, kuvassa vasemmalla puolella viikset lyhentyneet hieman

Mikä ihme niissä sähköjohdoissa kiehtoo? Tuntuu, että monella pikkujyrsijällä on valtava himo nakerrella johtoja. Ostettuania kymmeniä laturinjohtoja kanien jäljiltä, totesin silloin, että kanienkin turvallisempi asustaa häkissä se aika kun isäntäväki ei ole paikalla. Voiko rotta aistia johdon sisällä kulkevan sähkön ja houkutteleeko se? Vai onko sähköjohtojen päällysteenä käytetty pehmeä muovi jotenkin ylitsepääsemättömän herkullista nakerrella? Virheestä viisastuneena laitetaan rottalan sähköjohtojen päälle vielä suojaputket.

Lemmikit eivät aina itse tiedä mikä olisi paras jättää syömättä. Sähköjohtoja ja muita kiellettyjä nakerreltavia voi yrittää suojata myös pahanmakuisilla chilikastikkeilla, valkosipulilla tai etikalla. Huvittuneena olen seurannut vierestä kun ystäväni kaataa litroittain etikkaa poninsa kuivikepellettien päälle. Silti ahne pikku poni on sitä mieltä, että olkipellejä on kivempi nakerrella kuin hyvää kuivaa heinää.

Rotat ovat tavattoman uteliaita pikku otuksia ja turvallisuuden kanssa ei voi olla ylivarovainen. Jotkut yksilöt oikein mestareita "Houdineita" keksimään vaikka häkin oven avaamiseen keinonsa. Heurekan Estelle on oppinut laskeutumaan häkistä jääkaapin kahvaa apuna käyttäen lattialle.

Oivalluksen iloa ja nautintoa oppimisesta

Pikku Hilpan koripallotreenit on sujuneet mallikkaasti. Alkuun oli hankaluuksia arkuuden kanssa. Hilppa tuntui jännittävän kentällä hirmuisesti. On aivan turha yrittää opettaa eläintä, joka pelkää. Koripallotreenit jätettiin suosiolla hetkeksi pois ja keskityttiin Hilpan rohkaisemiseen. Paljon sylittelyä, herkkuja kädeltä, hihoissa kiipeilyä..pari viikkoa saatuaan tottua ihmiseen, aloitettiin treenit taas, ja edistys onkin ollut huimaa!

Oppimiseen täytyy olla sopiva mielentila. Oppiminen itsessään tuottaa suunnattoman nautinnon kun tehtävä tempaa mukaansa, ulkopuolinen maailma unohtuu ja tehtävään keskittyy täydellisesti. Haasteen täytyy olla tarpeeksi suuri omiin kykyihin nähden. Suurin nautinto saavutetaan kun työskennellään omien rajojen ylärajoilla. Jos taas kohtaa haasteettomia tahtäviä ja tilanteita, seuraa ikävystyminen. Nämä pätevät myös ihmisillä opiskelussa ja työelämässä. Työskentely koko ajan omien kykyjen ylärajoilla johtaa helposti burn outiin. Omiin kykyihin nähden haasteettomat tehtävät taas johtavat ikävystymiseen. Uusien taitojen oppiminen tuottaa itsessään suurta tyydytystä, ilman ulkopuolista palkkiotakin.

Oman lemminkin virikkeellistämiseksi voi sille opettaa uusia taitoja ja temppuja. Usein myös kouluttaja saa kokea mielihyvää onnistuessan opettamaan eläimelle uuden tempun. Heurekan Iita rotalle on opetettu narun kiskomista.

Iita kiskoo narua ja Hilppa seurailee vieressä

Tässä linkki hauskan näköiseen temppuun. Lemmikkirotta on opetettu kiskomaan kori narusta luokseen ja korissa odottaa herkkupala:
http://www.youtube.com/watch?v=1nOv-tBqp94

Virikkeellistämiseksi voi myös panostaa lemmikkinsä häkin sisustukseen. Tässä linkissä värikkäästi sisustettu rottahäkki. Värit miellyttää lähinnä ihmissilmää, mutta monenlaiset tunnelit ja mökit miellyttävät varmasti myös häkkien asukkaita!

http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&NR=1&v=GK6-AluATr4