Blogille uusi osoite

Heurekan koripallorotilla on nyt uusi ja uljaampi blogi! Blogista löytyy muun muassa karvaisen edustusjoukkueen pelaajaesittelyt ja tuore kirjoitus siitä, miten kesyrottien hyvinvointi otetaan huomioon Heurekassa. Käy tutustumassa uuteen blogiin ja seuraa meitä: https://rottakoripallo.wordpress.com/

Tähän blogiin ei ilmesty enää uusia päivityksia, mutta vanhat tekstit jäävät kaikille luettavaksi.

Koripallosääntöjen kertaus

Kesyrotat pelaavat koripalloa hieman yksinkertaistetuilla säännöillä. Ottelun erotuomari ei laske pelaajien askeleita ja joskus pelaaja saattaa röyhkeästi napata pallon juuri kun se on jo tippumassa korirenkaaseen toisen pelaajan toimesta. Yhdestä säännöstä olemme kuitenkin pitäneet tiukasti kiinni. Nimittäin pallon pitää pysyä kentällä. Pelaaja voi milloin tahansa pelin aikana siirtyä vaihtopenkille tai halutessaan jopa suoraan pukuhuoneeseen mutta sen tulee jättää pallo muille pelattavaksi. Aina silloin tällöin pelaajat kuitenkin koittavat onneaan ja valmentajan huomion herpaantuessa hyppäävät kentän laidan yli pallo mukanaan.

Miksi pelaajat innostuvat viemään pallon pois koripallokentältä? Syitä on monia ja olen jakanut tähänastiset havaintoni kolmeen kategoriaan. Lista ei ole tyhjentävä.

1) Turhautuminen: juniori voi turhautua koulutustuokion aikana, jos esim. kouluttajan kriteeri on liian korkea ja onnistuminen jää liian pieneksi mutta myös ammattilaispelaaja voi turhautua pelissä, jos se ei saa tehtyä tarpeeksi koreja kun on useampi pelaaja kentällä tai jos tulee kiistapallo ja vastustaja voittaa sen. Mikä on tarpeeksi määrä onnistumisia vaihtelee yksittäisen pelaajan mukaan. Tämän takia erotuomari pitää myös ammattilaistasolla silmällä ketkä osallistuvat peliin ja tarvittaessa siirtää pelaajan vaihtopenkille. Kouluttajan tehtävä on luoda edellytykset onnistumiselle sekä treenien että pelien aikana.

2) Mielentila: välillä saattaa käydä niin, että pelaaja tai juniori tulee kentälle mutta ei ole oikeassa mielentilassa, jotta kunnolla pystyisi keskittymään peliin/harjoitukseen. Sitä saattaa esim. kiinnostaa muiden rottien puuhat enemmän kuin pallon nostaminen koriin.

3) Häiriötekijä: pelaajat reagoivat eri tavalla häiriötekijöihin. Siinä missä toinen pelaaja jouhevasti siirtyy treenikentältä ammattilaiskentän parrasvaloihin, toisen pelaajan kanssa pitää kiinnnittää enemmän huomiota häiriötekijöiden asteittaiseen harjoitteluun. Häiritötekijöillä viittaan tähän esim. yleisöön katsomossa, toisten rottien kiipeily mukaan kentälle, toinen rotta rikkoo sääntöjä ja vie pallon pois kentältä tai esim. toisen rotan läsnäolo oman korin luona.


Miten toimitaan jos pelaaja kuitenkin onnistuu viemään pallon, siitä enemmän ensi viikolla.

Mimmin ja Vilijonkan kahdeksikko - opinnäytetyö Heurekassa

Aloitin syksyllä 2015 opiskelemaan eläintenkouluttajaksi, ja olen saanut olla Heurekan Rottalassa työharjoittelussa viime keväänä, ja nyt tänä syksynä. Sain kunnian tehdä tämän syksyn Heurekan Rottalan työharjoittelun aikana opinnäytetyöni kahden kesyrotan kanssa. Tähän opinnäytetyöhön kuuluvat essee valitusta eläinlajista, sen lajityypillisestä käyttäytymisestä, terveydestä, hoidosta, ja miten nämä edellä mainitut asiat tulee huomioida kyseistä eläinlajia kouluttaessa. Lisäksi opinnäytetyöhön kuuluu itse kouluttaminen; kahdelle saman eläinlajin edustajalle opetetaan sama käytös, ja mahdollisimman samalla menetelmällä. Koulutuksesta raportoidaan jatkuvasti, ja myös videointi on iso osa koulutusta. Ennen kuin voi aloittaa varsinaisen koulutuksen, tulee molempiin koulutettaviin eläimiin tutustua ja miettiä, millaisen käytöksen niille haluaa kouluttaa ja millainen koulutusmenetelmä voisi olla siihen paras.

Päädyin kouluttajien kanssa siihen, että opetan tempun, jossa eläin kiertää kahta tötsää muodostaen kahdeksikon. Tavoitteena oli että tötsät kierretään kokonaan, alkaen lähtöpisteeltä, edeten sinisen tötsän oikealta sivulta vihreän tötsän vasemmalle sivulle, ja sieltä vihreän tötsän ympäri kierron jälkeen sinisen tötsän vasemman sivun kautta takaisin lähtöpisteelle. Palkkio vasta kun koulutettava on takaisin lähtöpisteellä. Mikäli aikaa on, niin kivaa olisi saada liitettyä käytökseen vihjesana ja tehtävän kestoa voisi pidentää (eli esimerkiksi vihjesanan ”kierrä” kuullessaan koulutettava kiertää tötsät kahdeksikon tehden 2 kertaa peräkkäin, ja vasta tämän toisen kierroksen päätyttyä, lähtöpisteelle palattuaan naksautus ja palkkio). Tehtävään koulutettaviksi valikoitui kaksi konkarikoripallopelaajaa, Mimmi ja Vilijonkka.

Mimmi on 10 kuukautinen, hyvin päättäväinen ja tomera neiti, joka tekee kaikkensa että saa juuri sen mitä sillä hetkellä haluaa. Mimmi pitää kovasti koulutustuokioista ja kaikenlaisesta tekemisestä, josta voi saada herkkuja. Myöskin päivittäiset päiväunet ovat Mimmille kovin tärkeät.

Vilijonkka on hieman Mimmiä vanhempi, 1 vuoden ja 2 kuukauden ikäinen. Luonteeltaan on hyvin reipas ja sosiaalinen. Vilijonkka tykkää tulla hupparin sisälle välillä hengailemaan. Vilijonkka pitää myös kovasti koulutustuokioista, ja sitten kun oikein innostuu, ei hän malttaisi millään pitää taukoja.

Alkuvalmistelut: 

Kun koulutussuunnitelmat, koulutukseen vaadittavat välineet sekä itse koulutettavat kesyrotat ja koulutettava käytös olivat päätetty, lähdettiin aloittamaan itse kouluttamista. Ensin ihan vain tutustuin rauhassa uudelleen molempiin koulutettaviin. Molemmat taisivat minut muistaa hyvin keväältä, sillä ottivat minut nopeasti vastaan ja uskalsivat kiivetä syliinikin.

Koska tiesin jo etukäteen, mitkä asiat ovat toimineet koulutettaville hyvinä palkintoina koulutustilanteissa, ei sitä sen enempää tarvinnut miettiä. On nimittäin tärkeää, että eläin saa sellaisen palkinnon, mikä siitä itsestä siltä oikeasti tuntuu, eikä palkinnoksi anneta jotakin sellaista, minkä ihminen vain haluaa palkinnoksi antaa, ilman että eläin sitä sellaiseksi kokee. Hyvänä palkintona on toiminut ruoka; keitetty riisi, ja välillä myös on saatettu sekoittaa riisiiin juokkoon esimerkiksi pähkinärouhetta. 

Jos jommallekummalle koulutettavista ei olisi naksutin ollut tuttu juttu, olisimme lähteneet tämän tutustumisvaiheen jälkeen opettelemaan sen merkitystä. Naksutin on siis pieni laite, mutta erittäin hyvä apuväline kouluttamiseen. Mikäli kouluttaja on kuivaharjoitellut paljon naksuttimen käyttöä ja refleksit ovat hyvät, saadaan naksuttimen avulla kerrottua koulutettavalle eläimelle selkeämmin, mitä siltä halutaan. Naksuttimella saadaan palkitsemisen ajoitus paremmin  kohdalleen ja näin vahvistettua juuri sitä käytöstä, mitä alun perin halusimmekin vahvistaa. Tietysti ennen kuin tämä on mahdollista, tulee eläimelle opettaa naksuttimen äänen merkitys.

Tässä on naksutin, jota käytin koulutuksessa, mutta naksuttimia löytyy paljon erilaisia, niin ulkonäkönsä kuin äänenvoimakkuutensa puolesta

Itse tempun kouluttamisesta:

Kerron tässä koko koulutuksesta vain pääpiirteet ja vaiheet, sillä muuten tästä blogitekstistä tulisi paljon pidempi, ja alkaisi mennä kirjoitus novellin puolelle. :) 

Ensin Mimmi ja Vilijonkka tutustutettiin tötsiin, joista toinen on sininen ja toinen vihreä. Valitsin tarkoituksella kyseiset värit, sillä halusin koulutettavien hahmottavan tötsät hyvin, ja erottavan ne toisistaan. Kesyrotat näkevät nimittäin ultravioletin sävyjä, vihreää ja sinistä. 

Molemmat tötsät laitettiin Rottalassa esille, ja kaikki rotat saivat käydä niihin rauhassa tutustumassa. Välillä tötsät olivat pöydällä, ja välillä lattialla. Kun Mimmi ja Vilijonkka olivat saaneet  tutustua niihin rauhassa muiden rottien kanssa, aseteltiin tötsät pöydälle kuten ne itse koulutuksessa tulisivat olemaan ja niiden ympärille ripoteltiin riisiä. Sitten nostettiin yksitellen molemmat koulutettavat pöydälle ja annettiin rauhassa mennä syömään riisiä tötsien luota, kun siltä tuntui, ja aina naksautettiin kun rotta otti riisin suuhun. Tätä tehtiin muutaman kerran.

Tässä  kaavakuvina tötsien kiertosuunta, ja sijainnit pöydällä.

Tässä näkyy koulutusympäristö, tötsien ja kuvausvalineiden yms. sijainnit pöydällä.

Sitten siirryttiin seuraavaan vaiheeseen, kouluttamaan sinisen tötsän kiertoa, mikä koulutettavassa käytöksessä on ensimmäinen kierrettävä tötsä ja jonka luona on ns. lähtöpiste, mistä koko käytös aloitetaan ja minne se päättyy. Ennen kuin koulutettavan annettiin tulla pöydälle, tehtiin esivalmistelut: sininen tötsä oikeaan paikkaan, koppi pöydälle, palkinnot ja naksutin esille ja kuvauslaite sopivaan paikkaan koulutusta kuvaamaan. Kun esivalmistelut oli tehty, sai koulutettava tulla pöydälle ja koulutus saattoi alkaa; Vilijonkka oli ensimmäinen jonka kanssa aloitettiin, ja huomasin jo heti sen kanssa asian, mitä olisi hyvä muuttaa. Sen vuoksi Mimmillä ja Vilijonkalla oli hieman erilaiset aloitukset. Molemmilla oli ensimmäisenä kriteerinä sinistä tötsää kohti lähestyminen mutta erona oli se, mitä kouluttaja teki: 

Vilijonkka sai tulla kouluttajan käsivartta pitkin pöydälle ihan mistä vaan suunnasta pöytää, ja sitä ohjattiin käden avulla kohti tötsän lähtöpistettä. En kokenut tätä  hyväksi menetelmäksi, vaan olisi parempi, jos rotta tulisi alun perin mahdollisimman lähelle tötsän lähtöpistettä, jotta saataisiin sitä paremmin vahvistettua ja koulutuskin pääsisi etenemään nopeammmin. 

Mimmin kanssa taas tehtiin niin, että Mimmi tuli kouluttajan olkapäälle ja kouluttaja ojensi käsivarren pöydän siihen reunaan, jossa oli lähtöpiste ja Mimmi pääsi käsivartta pitkin pöydälle. Erona tässä ja Vilijonkan kanssa käytetyssä tavassa oli se, että Mimmin kanssa päästiin suoraan vahvistamaan lähtöpisteelle tuloa. Vilijonkan kanssa taas ensin vahvistettiin sinistä tötsää kohti lähestymistä ja käden ohjausta, jota en lopulliseen käytökseen halunnut. 

Kun lähtöpisteestä oli saatu molemmille tuttu, nostettiin kriteeriä. Seuraavana kriteerinä oli, että rotta tuli lähtöpisteestä sinisen tötsän oikean sivun kautta sen yläsivulle. Muutaman koulutuspäivän jälkeen molemmat kiersivät 1-2 naksautuksella sinisen tötsän, joten otettiin vihreä tötsä mukaan. Alun perin oli tarkoituksena opettaa vihreän tötsän kierto  erikseen (sillä nämä molemmat tötsät kierretään eri suunnista), mutta mietin, että aika ei tule välttämättä riittämään siihen. Ensimmäisissä sarjoissa palkitsin tiheästi niin sinisen kuin vihreän tötsän ympäri kulkemisesta. Kun vihreästä tötsästä oli saatu hieman tutumpi ja myös näin miten  koulutettavat lähtivät itse tarjoamaan käytöksiä, nostettiin kriteeriä. Ensin naksautus lähtöpisteellä, sitten vasta vihreän tötsän vasemman sivun alun edessä. Sitten tulikin mutkia matkaan, sillä molemmilla alkoi esiintyä ylimääräistä kouluttajaa kohti kuikuilua, joten keskityttiin kitkemään se pois. Se tarkoitti vielä tiheämpää palkitsemista, jottei koulutettava ehtisi alkaa kuikuilemaan. Kun kuikuilua oli saatu vähennettyä ja alettiin taas keskittyä itse tötsien kiertämiseen, huomasin että molempien kanssa olisi hyvä kuitenkin harjoitella pelkän vihreän tötsän kiertoa, vaikka aika olikin kortilla. Molemmille rotille vihreän tötsän kierrossa oli yksi haastava kohta. Nimittäin tötsän sivu, jossa kouluttaja jää niiden selän taakse. Vilijonkalle pelkän vihreän tötsän kierron treenaaminen oli haastavampaa kuin Mimmille, sillä Vilijonkkaa hämmensi kovasti sinisen tötsän puuttuminen ja aluksi se lähti kovasti tarjoamaan sinisen tötsän suuntaista kiertoa. Mimmi taas ei tästä väliaikaismuutoksesta juurikaan hämmentynyt. 

Sitten otettiin taas sininen tötsä harjoituksiin mukaan ja alettiin palkita tiheällä tahdilla tötsien kierrosta ja lähtöpisteen merkitystä muistuteltiin molemmille uudelleen. Tämän jälkeen kriteeriä pikkuhiljaa nostettiin, vähentämällä kierroksen aikana tulevia naksautuksia. Sen jälkeen tehtiin yksi tai kaksi sarjaa, joissa vain katsottiin, mitä koulutettava tekee, mitä se on oikeasti oppinut. Sen jälkeen mietittiin uudet kriteerit ja jatkosuunnitelma. Vilijonkka ja Mimmi olivat molemmat aika samassa vaiheessa,  mutta Vilijonkan suunnitelmaan kriteerit laitettiin kuitenkin pykälän korkeammalle kuin Mimmille. 

Lopputulos: 

Tavoitteenani oli siis se, että molemmat kiertäisivät tötsät, kahdeksikon muodostaen, yhden kerran, yhdellä naksautuksella, joka annettaisin vasta kun rotta palaa lähtöpisteelle kokonaisen kierroksen tehtyään. Ihan emme saaneet Mimmin ja Vilijonkan kanssa käytöksiä koulutettua loppuun asti, mutta kuitenkin hyvään vaiheeseen. Molemmat pystyvät parhaimmillaan kiertämään tötsät kahden naksautuksen avulla. Palkkiokäden poistumissuunnalla voidaan vielä ohjata, mihin suuntaan rotan seuraavaksi kannattaisi mennä.

Tässä pieni videopätkä Mimmin koulutuksen loppuvaiheesta:

Loppusanat: 

Mimmin ja Vilijonkan kouluttaminen oli todella antoisaa ja opettavaista. Tämä oli hyvin ainutlaatuinen kokemus ja olen iloinen siitä, että sain tehdä opinnäytetyön Heurekan kesyrottien parissa. Kesyrotat ovat todella nopeita oppimaan, mutta myös hyvin nopeita liikkeissään, joten kouluttajan tulee olla hyvin tarkkaavainen. Kesyrotat ovat todella hyviä kouluttajia. Suuret kiitokset Mimmille ja Vilijonkalle sekä Heurekalle.

Talvi tutustumassa koripallokenttään

Talvi 

Uusista poikasista Talvi on erittäin rohkea ja hänen kanssaan pelikenttään tutustuminen on alkanut hyvin. Aikaisemmista postauksista (täällä ja täällä) olemme esitelleet uusia poikasiamme sekä rentoutumisen tärkeyttä pelikentällä ennen koripalloon tutustumisen aloittamista. Kenttään tutustuminen aloitetaan vähitellen, kun poikanen on tottunut uuteen laumaansa. Koska pelikentän laidat ovat korkeat, avaamme pelikentän siten, ettei poikasten tarvitse kiivetä kentälle.

Kirjavien joukkue kentällä

Talvin kentälle houkutteluun käytettiin vanhempia konkareita. Kun muu lauma ryntää kentälle kouluttajan kutsuäänen kuullessaan, haluaa poikanen yleensä seurata muuta laumaa. Kentällä poikaselle tarjoillaan palkkioksi rohkeudesta pieniä makupaloja. Tässä kohtaa makupaloilla on kaksi tehtävää: niiden on tarkoitus toimia sekä palkkioina kentälle tulosta että rentouttaa Talvia. Vanhemmat rotat viestittävät Talville, että pelikentällä on turvallista olla, jolloin Talvikin vähitellen rentoutuu. Kun Talvi lisäksi syö samaan aikaan, yhdistyy pelikenttä rentoutumisen lisäksi myös ruokaan.

Aada näyttää mallia, miten pelikentällä voi olla myös yksin

Koulutuksen edetessä pikkurotta uskaltaa piipahtaa pelikentällä myös yksinään, jolloin häntä tietenkin jälleen palkitaan ylimääräisillä makupaloilla. Vähitellen muiden rottien läsnäoloa kentällä ei tarvita. Tällöin poikasen kanssa voidaan alkaa harjoittelemaan naksuttimen yhdistämistä makupaloihin myös pelikentällä ja koripallo voidaan ottaa mukaan harjoitteluun.

Koripallokoulun aloitus

Heurekassa rottien koripallokoulu ei koskaan ala suoraan koripalloon ja naksuttimeen tutustumisesta. Koulutuksen onnistumisen kannalta keskeistä on se, että oppilaat saadaan mahdollisimman rentoutuneiksi pöytätasolla, jolla pelikenttä sijaitsee. Tästä kerroimme hieman jo edellisessä postauksessa. Saaliseläiminä rotat suhtautuvat ymmärrettävästi avoimiin tiloihin varautuneesti, sillä ilman suojapaikkoja rotalla on riski tulla syödyksi. Kesyrotille avoimet paikat ovat aivan yhtä jännittäviä kuin villeille sukulaisilleen, vaikka syödyksi tulemisen riski ei enää olekaan todellinen. Tämän vuoksi uusien poikasten kanssa käytetään paljon aikaa siihen, että he oppisivat pöytätason ja pelikentän olevan riittävän turvallisia liikkumiseen ja pelaamiseen. Tässä tärkeänä apuna ovat lauman vanhemmat jäsenet sekä kaikenlainen puuhailu ja herkuttelu pöytätasolla.

Yksi rottien suosima "leikki" pöytätasolla on makupalojen metsästys vesialtaasta. Kun vanhemmat rotat istuskelevat altaassa, uskaltaa jopa arempi poikanen Kanerva kiivetä altaan reunalle.

Elli, Säde ja Kanerva herkuttelemassa uima-altaalla

Halla on sen verran rohkeampi, että häneltä onnistuu jopa yksinään altaassa oleskeleminen. Muut laumanjäsenet ovat kuitenkin vain pienen välimatkan päässä Hallasta.

Halla 

Rottien halukkuus kastautua veteen vaihtelee. Osa istuu mieluiten altaan reunalla ja yrittää sieltä käsin saada herkkuja käpäliinsä. Jotkut taas upottavat mieluusti koko päänsä veteen. Uusista Heurekan poikasista Halla on innokkain sukeltelija. Alla Hallan tyylinäyte.

Uusia poikasia Heurekassa

Heurekaan muutti heinäkuun lopussa kolme uutta rotanpoikasta. Poikasista Kanerva ja Talvi  tulevat pelaamaan aikanaan kirjavien joukkueessa ja Halla on saanut sopimuksen yksiväristen joukkueeseen. Uusista tulokkaista Kanerva ja Talvi ovat keskenään sisaruksia.

Kanerva

Elokuu on sujunut poikasten totuttamisessa muuhun laumaan, uuteen ympäristöön sekä kouluttajiin. Koulutuksen kannalta on tärkeää, että poikaset tuntevat olonsa rentoutuneeksi myös pelikentällä ja uskaltavat liikkua rohkeasti uudessa kodissaan, Rottalassa. Jännittynyttä eläintä ei saisi kouluttaa, jotta ei tulla vahingossa vahvistaneeksi myös eläimen jännitystilaa. Toisin sanoen jännittyneen rotan kouluttaminen tuottaa myös varuillaan olevan koripallonpelaajan, mikä ei ole tavoitteemme. Tämän takia kouluttajamme ovat käyttäneet paljon aikaa poikasten kanssa seurusteluun ja niiden rentouttamiseen eri tavoin. Koska kesyrotat ovat lauamaeläimiä, ovat aikuiset rotat toimineet korvaamattomana apuna poikasten rohkaisemisessa.

Halla

Poikasista Halla ja Talvi ovat erityisen rohkeita ja uteliaita. Kanerva on tarvinnut enemmän aikaa ja tukea kouluttajiltaan. Koulutuksessa on tärkeää edetä sen mukaan, mihin koulutettava eläin on valmis. Kouluttajan tulee tarkkailla koulutettavan elekieltä ja Heurekassa myös rotanpoikasen tunteminen mahdollisimman hyvin auttaa asettamaan kyseiselle poikaselle sopivia tavoitteita.

Talvi

Kanervan kanssa vietetty aika ja hidas eteneminen on jo tuottanut edistysaskelia. Nyt poikanen uskaltaa kiipeillä muiden rottien mukana kouluttajan päällä ja alkuviikosta Kanerva uskaltautui jopa pelikentälle kesken Rottakoripallo-ottelun. 

Rotat harjoittelevat esteitä

Viime kesästä lähtien Heurekan kesyrotat ovat kouluttajien johdolla harjoitelleet ahkerasti putkesta ja naruesteestä koostuvaa pientä esterataa. Rotat ovat jo viime syksystä lähtien ajoittain esitelleet uusia taitojaan yleisöpelien yhteydessä ja olemme myös pitäneet avoimia koulutustuokioita, missä kävijät ovat päässeet tutustumaan koulutukseen ja näkemään sen eri vaiheet. Ajatuksenamme on jatkossa säännöllisemmin sisällyttää esteradan suorittamista yleisöesitykseen. 

 

Esteiden lopullinen sijainti.

Koske emme ole aikaisemmin systemaattisesti kouluttaneet rotillemme tämän tyyppistä esteiden suorittamista, on koulutusprosessi ollut mielenkiintoinen, vaiherikas ja ”pähkäilyä” sisältävä. Myös tavoitteet ovat eläneet prosessin aikana. Esimerkkinä kerrottakoon, että aloitimme koko koulutusprosessin antamalla jokaisen koulutettavan valita itse mihin suuntaan he haluavat esteitä lähteä suorittamaan (myötä- vai vastapäivään). Koulutus sujui oikein hyvin kunnes tajusimme, että on järkevämpää kouluttaa kaikki rotat ylittämään esteitä saman suuntaisesti vastapäivään. Yhteisen kiertosuunnan päättäminen ylhäältä päin vähensikin esteillä tapahtuvaa törmäilyä huomattavasti ;) . Onneksi joukossa viisaus tiivistyy ja ongelmat ratkeavat kun niitä pohtii muiden kouluttajien kanssa ääneen. Myös koulutuskertojen tallentaminen videoimalla on helpottanut työtämme. Omaa suoritusta kouluttajana on voinut analysoida ikään kuin ulkopuolelta, ja huomata mitä oikeasti tapahtui yhden koulutuskerran aikana. Kouluttajien on myös helpompi tehdä yhteistyötä, kun ennen omaa koulutuskertaansa voi katsoa tallenteelta mitä edellisen päivän kouluttaja on rottien kanssa harjoitellut. 

Mimmi tulossa alas köysiesteeltä.

Olemme liittäneet esteradan suorittamiseen äänimerkin (summeri), merkiksi mahdollisuudesta siirtyä koripallokentältä esteiden luokse ja saada palkkioita. Toisin sanoen summerin ääni toimii vihjeenä. Se miten summerin merkityksen rotille opetamme, on koko ajan tarkentunut ja osa koulutettavistamme on jo ymmärtänyt summeri-äänen merkityksen. Summerin koulutuksesta ja ylipäänsä vihjeistä on tulossa oma teksti piakkoin. Haastavinta on ollut painella yhden harjoittelukerran aikana kahta eri laitetta tuottaaksemme koulutuksessa tarvittavat äänet: summeria ja naksutinta. Naksuttimesta lähtevän äänen avulla kerromme rotille heidän tekevän jotain oikein ja ruokapalkkion olevan tuloillaan. Summeri-äänen avulla annamme rotille luvan harjoittelulle.

Palkitsevinta uuden asian kouluttamisessa on ollut huomata se, kuinka innoissaan vanhatkin rotat ovat olleet uuden asian harjoittelusta. Jälleen kerran on kumottu sitkeä uskomus siitä, ettei vanha koira oppisi uusia temppuja. Kyllä oppii ja vielä samalla nauttiikin oppimisesta (sekä palkkioista)!

Fanipostia

Heurekan koripallorotilla on suuri kannatusjoukko ja välillä kouluttajien ja pelaajien iloksi rottalaan saapuu fanipostia.

Hyvää juhannusta!

Heurekan rotat viettävät juhannuksensa hyvässä seurassa toistensa kanssa sekä esiintymällä yleisölle tavalliseen tapaansa. Heurekan aukioloajat juhannuksena sekä rottien esiintymisajat löydät täältä. Tämän hetken "koripallokoululaisemme" ovat Elli, Aliisa sekä Mimmi, ja mikäli koululaisemme ovat halukkaita esiintymään, saattaa heidän harjoitteluaan päästä juhannuksenakin seuraamaan klo 12.45 pidettävässä esityksessä! 

Kaikille ihanaa juhannusta toivottavat Heurekan koripallorotat sekä heidän kouluttajansa!

Hauskaa vappua!

Vappu sujui rottalassa rennosti. Rotat saivat vapun kunniaksi myös hieman herkutella. Tarjolla oli jyrsijöille tarkoitettuja maissinaksuja, mansikoita ja banaanilastuja. Alla olevassa videossa näkyy kun rotat etsiskelevät vielä viimeisiä muruja.

Toivotamme kaikille blogin lukijoille oikein aurinkoista kevättä!