lauantai 22. lokakuuta 2011

”Ne on hirmu älykkäitä!”

Monet kävijät ovat hämmästyneet rottakoripalloa katsoessaan rottien kyvyistä. Usein asiakkaiden kanssa keskustellessa tulemme siihen tulokseen, että ovat ne rotat älykkäitä eläimiä.

Eläinten älykkyys on mielenkiintoinen aihe. Olen Heurekan rottia hoidellessani kuitenkin epäillyt, voidaanko ihmisten älykkyys-käsitettä ulottaa koskemaan eläinkuntaan. Jos asiaa tarkastelee lajin menestyvyyden kannalta, niin jyrsijöillä on ainakin erinomainen selviytymisstrategia. Ne ovat levittäytyneet kaikille mantereille ja menestyvät mitä erilaisimmissa olosuhteissa. Sopeutumiskykyisiä ne siis ainakin ovat, ja oppivat nopeasti.

Muitankin syitä rottien suosioon lemmikkinä on. Ensinnäkin ihmiset tuppaavat pitämään lemmikkeinään laumaeläimiä. Esimerkiksi koirat, hiiret ja rotat ovat sosiaalisia eläimiä (kuten ihminenkin on), joiden käyttäytymistä ihminen osaa tulkita. Esimerkiksi matelijan tunnetilaa on minusta huomattavasti vaikeampi tulkita. Useimmat ovatkin taipuvaisia pitämään matelijoita vähemmän älykkäinä kuin vaikkapa koiria. Liittyisivätkö nämä kaksi asiaa toisiinsa?

(Kuva: Wikipedia, Creative Commons-lisenssillä)

Ihmiset saattavat arvottaa eri eläinlajeja sen mukaan, kuinka paljon ne muistuttavat ihmistä. Ymmärtävätkö nisäkkäät paremmin toisiaan? Linnut ovat sopeutuneet lentämään, jolloin ihminen saattaisi niiden näkökulmasta katsottuna näyttää kömpelöltä maalla tallustajalta.

Näiden ei kovinkaan vakavamielisten pohdintojeni päätteeksi totean: eri lajeja ei voi suoraan verrata toisiinsa, vaan jokaista on tarkasteltava niiden lajille tyypillisestä näkökulmasta. Tietysti voidaan myös vertailla eri eläinlajien hermostorakenteen monimutkaisuutta, mutta se on jo toisen postauksen aihe.

Mitä mieltä ovat lukijat?

Terv. Karoliina

maanantai 26. syyskuuta 2011

Onnettarena toimimisesta

Rottaneitomme osallistuivat siis viime perjantaina lottonumeroiden arpomiseen, kuten edellisen postauksen linkistä käy ilmi. Toisin kuten kuvausryhmä oli pelännyt, pallot kiinnostivat rottiamme kovastikin. Syynä on pingispallon koripalloa muistuttava ulkonäkö. Iltalehden videolla näkee, kuinka Tilda-rotta yrittää kuljettaa palloa omaan korituspäätyynsä, mutta hampaiden ote lipeää, ja toimittaja nostaa pallon turvaan.

(Normaalisi käyttämissämme deodoranttipullon palloissa on nimittäin pienellä poralla porattuja reikiä, jolloin niistä saa hampailla ja käpälillä hyvän otteen!)



Eläinten koulutuksessa hyödynnetään usein eläinten kykyä rinnastaa samankaltaiset esineet toisiinsa. Esimerkiksi hevosia, jotka pelkäävät sateenvarjoa, voidaan totuttaa esimerkiksi kävelykeppiin. Kun pelkkä keppi ei enää pelota, siihen voidaan teipata 'lisäsiivekkeitä', joihin eläimen annetaan kaikessa rauhassa totutella. Lopulta varsinainen sateenvarjokaan ei enää kauhistuta.

Onnettarena pääsääntöisesti toiminut Tilda ei ollut tehtävästään ihmeissään.

Päivän kysymys: lottosiko joku rottiemme arpomilla numeroilla?

perjantai 23. syyskuuta 2011

Amalia, Iita ja Tilda arpomassa lottoriviä!!!

http://www.iltalehti.fi/nettitv/?32009859

Käy katsomassa iltalehden sivuilta kun meidän tytöt arpovat tämän viikon lottoarvonnan "oikean" rivin !



Tilda valitsemassa seuraavaa numeroa


Videosta näkyy kuinka Iita ja Amalia viskovat palloja pois tieltä kun taas Tilda metsästää juuri tietyn pallon...;)

"Onko ne vapaana?"


Moni Heurekan kävijöistä on ihmetellyt, kun kesken koripallo-ottelun jokin rotista kiipeilee häkin verkko-ovea pitkin sen päälle keikkumaan. Moni kävijä huomauttaa aivan asiallisesti, että valmentajan täytyy varoa, etteivät valmennettavat karkaa. Kuten aiemmissa postauksissa sanottiin, eräs lauman nuorimmista jäsenistä, Lempi-rotta kurkkii ovensuussa varsin usein uteliaan näköisenä, kun Rottalan ovi avataan.



Vastaus kävijöiden kysymykseen siis on "kyllä, ne ovat vapaana". Rotat saavat toki liikkua vain Rottalan lasihuoneen sisällä, ja yöajaksi ne laitetaan häkkiin varmuuden vuoksi. Koko lauma nukkuu samassa suuressa häkissä, joten rottia ei siis suljeta häkkeihin yksinään. Laumaeläiminä ne kerääntyvät useimmiten myös saman "mökin" sisälle yhdeksi suureksi röykkiöksi. Päivän ajaksi niille laitetaan tikapuita ja siltoja, joita pitkin niillä on vapaa pääsy pelikentälle, muihin häkkeihin ja lattialle juoksentelemaan. Tällä tavoin runsas liikunta pitää eläimet hyväkuntoisina ja tyytyväisinä.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Mantan koulutuksesta

Manta menossa kentälle


Manta on urheilullinen nuori nainen, joka opiskelee Heurekan koripalloakatemiassa toista kuukautta.Valmentajan mukaan Manta on erittäin motivoitunut ja innokas opettelemaan, mutta ei vieläkään täysin ymmärrä pallon kuuluvan koriin. Mantan kanssa samaan aikaan akatemian aloittanut Iita pelaa jo ammattilaispeleissä menestyneesti.

Mantan kori ja treenipallo

Iitaa hitaampaan valmistumiseen valmentaja ei pidä syynä Mantaa itseään. Päinvastoin; Mantalla on kaikki edellytykset ammattilaiseksi eikä hän ole lainkaan "tyhmempi" tai "laiskempi" kuin Iita. Mistä sitten kiikastaa? Kysytäänpä valmentajalta. "Syitä Mantan opintojen venymiseen on monia ja todennäköisesti emme valmentajatiimissämme edes huomaa niitä kaikkia. Analysoituani Mantan oppimispäiväkirjaa voisin nostaa esille seuraavia mahdollisia syitä hitaampaan menestymiseen. Ensinnäkin me valmentajat; olemmeko olleet riittävän yhdenmukaisia tavoitteissamme? Koska emme voi kommunikoida valmennettavan kanssa samalla kielellä, on meidän valmentajien oltava yhdenmukaisia vaatimuksissamme. Palkitaanko valmennettava palloon tarttumisesta vai pallosta irrottamisesta. Ristiriitaiset vaatimukset sekoittavat valmennettavaa ja voivat viedä jopa treenihalun." selventää valmentaja.

Keskeiset koulutusvälineet: naksutin ja keitetty riisi

Entä sitten Mantan älykkyys? Miten niin älykkyys ei vaikuta, jos toinen kerran oppii ja toinen ei? " Valmentajana olen kokenut älykkyyttä tärkeämmiksi tekijöiksi valmennettavan persouden ruualle (ahneus), rohkeuden avoimille paikoille (koripallokenttä on pelottava) sekä sattuman."  Valmentaja kertoo kuinka palkkiona jokaisesta "oikein tehdystä" asiasta hän antaa Mantalle keitettyä riisiä. Näin Manta haluaa tehdä saman asian uudestaan palkkion toivossa. Joskus sattumalta valmennettava tekee heti jotain mitä valmentaja on salaa toivonut, jolloin koulutuksessa saatetaan mennä aimo harppaus eteenpäin. Mikäli valmennettava on taas kovin ahne, tekee hän helpommin makupalojen toivossa saman asian uudestaan ja uudestaan, jolloin jälleen mennään koulutuksessa eteenpäin. Avoin koripallokenttä voi puolestaan aluksi olla valmennettavalle kovin pelottava, jolloin kestää ennen kuin valmennuksessa päästään ns. itse asiaan.

Yleensä riisikuppu ei ole kentällä...


Valmistuuko Manta ikinä ja miten valmentajatiimi aikoo jatkaa tästä eteenpäin? " Aivan varmasti valmistuu!" vastaa valmentaja hymyillen, "Tähän mennessä vain yksi noin viidestäkymmenestä valmennettavasta ei ole valmistunut. Tarkennamme vaatimuksiamme entisestään valmentajien kesken, jotta emme sekoittaisi Mantaa enempää. Mantalle tullaan antamaan palloa vuorotellen helpommasta ja vaikeammasta paikasta kenttää. Helpommasta paikasta Manta saa pallon koriin ja vaikeammasta ei. Näin vaikka pallo ei vaikeammasta paikasta menisikään korista läpi, saa manta onnistumisen ja palkkion sitten heti perään helpommasta paikasta." Vuorottelemalla näitä "vaikeampia" ja "helpompia" paikkoja, saa Manta vähitellen pallon koriin myös vaikeammasta paikasta. Vähitellen Manta huomaa, että sama missä pallo on, tulee se aina laittaa koriin eli renkaan läpi.
Toivotamme siis onnea ja kärsivällisyyttä Mantalle ja valmentajille koulutukseen ja jäämme odottamaan innolla Mantan debyyttia ammattilaisareenoilla!

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Koripalloa neitokakadulle

Youtubesta löytyi video, jolla koripalloa opetetaan linnulle. Käykääpä katsomassa! Kouluttaja käyttää samaa naksutinkoulutus-tekniikkaa kuin mekin käytämme rottien koulutuksessa. Mielestäni on hyvä idea aluksi pitää koria kädessä, koritus on varmasti helpompi oppia noin kuin kiinteän korin kanssa. Ideaa voisi ehkä hyödyntää rottienkin kanssa. :)

http://www.youtube.com/watch?v=IbiPl1e8t9Y&feature=youtu.be

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Poikasten nimiäänestys

Kirjavien rottien joukkueeseen on rekrytoitu kaksi uutta lupaavaa junioria. Molemmat vähän yli kuukauden ikäiset nuoret ovat reippaita ja sopeutuneet nopeasti Heurekan rottaporukkaan. Kenttääkin poikaset ovat jo käyneet tutkimassa ja ovat muutenkin uteliaita uuden ympäristönsä suhteen.

Poikasilta puuttuu vielä nimet, ja tällä kertaa nimivalintaan on mahdollista vaikuttaa äänestämällä! Viisi nimiparia on valittu äänestykseen, joka on käynnissä nyt Heurekan facebooksivulla. Jos sinulla on siis facebookissa käyttäjätili, äänestä suosikkiasi uusien pelaajien nimivaihtoehdoista. Sivulta löytyy myös lisää kuvia poikasista. Vasta muutamia ääniä on annettu, joten mikä tahansa vaihtoehto voi vielä tulla valituksi! Poikaset nimetään tiistaina.

Kurkkiiko täältä Rhea, Deborah, Magdaleena, Riina vai Iita?

Nuuhkiiko kameraa tässä Mimosa, Mylene, Meeri, Marja vai Manta?

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Rotilla kevättä rinnassa

Ihan kuin kevään eteneminen vaikuttaisi koripallorottiinkin, vaikka ne elävätkin sisätiloissa eivätkä auringonvalon lisääntymisestä tiedä. Viime aikoina varsinkin nuoremmat rotat ovat olleet todella aktiivisia ja liikkuneet innoissaan pitkin rottalaa. Tytöt kiipeilevät farkunlahkeita pitkin hoitajan syliin ja yrittävät päästä kaikkiin kaappeihin.

Silloin tällöin meiltä kysytään, onko yksikään rotta ikinä karannut rottalasta. Vastaus on että ei, sillä rotat kokevat huoneensa turvalliseksi ympäristöksi eivätkä yleensä edes yritä poistua sieltä. Nyt kuitenkin Lempi on alkanut tulla ovelle vastaan, jos tulen rottalaan sen ollessa lattialla. On alettava todella varoa, ettei se pääse luikahtamaan ovenraosta näyttelyhallin puolelle!

Tässä Lempi haistelee rottalan ovenraosta ulkopuolista maailmaa, tällä kertaa pöydänreunalta kurkotellen.

Tarinan mukaan kerran on kuitenkin käynyt niin, että Heurekan rotta on joutunut vahingossa rottalan ulkopuolelle. Koripallovalmentajalla oli päällään niin leveälahkeiset housut, että rotta oli kiivennyt housun lahkeeseen valmentajan huomaamatta. Kun valmentaja astui ovesta ulos, putosi rotta lahkeesta lattialle.

Sillä kertaa pelaaja ei kuitenkaan päässyt karkuun, sillä se oli itsekin tapahtuneesta niin hämmentynyt, että istui vain paikallaan kunnes se nostettiin takaisin rottahuoneen sisäpuolelle.

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Uniasiaa

Näin pääsiäisen aikaan suurin osa ihmisistä viettää pidennettyä viikonloppua, kun sekä perjantai että maanantai ovat useimmilla vapaapäiviä. Lomalla kannattaa levätä. Arkena uni saattaa jäädä vähäiseksi, ja monet maksavat univelkaa nukkumalla viikonloppuina ja lomapäivinä pitkään.

Rotat nukkuvat mielellään sekä yksin...


...kaksin...


...että isommallakin porukalla.



Vaikka tilapäistä univajetta voikin korjata nukkumalla puoleenpäivään, olisi tärkeää myös nukkua säännöllisesti riittävästi. Miksi tarvitsemme unta? Asiaa on selvitetty muun muassa rotilla tehdyillä eläinkokeilla, mutta unitutkimusta on tehty myös ihmisillä.

Rottakokeissa on tutkittu valvomisen seurauksia sekä estämällä rottia nukkumasta kokonaan, rajoittamalla unen määrää että estämällä tärkeä REM-univaihe. Kaikissa kokeissa todettiin uni tärkeäksi sekä aivoille että koko elimistölle. Koerotat menehtyivät noin kuukaudessa kehon lämmönsäätelyjärjestelmän tai immuunipuolustuksen pettäessä. Uni on todellakin välttämätöntä ainakin kaikille nisäkkäille ja linnuille, ja jopa kärpästen on todettu nukkuvan.

Alla olevan porukan unta on juuri hieman häiritty nostamalla valokuvaa varten päältä koppi, jossa olivat päikkäreillä Myy, Onerva, Amalia, Inkeri ja Tilda.



Nukkumattomuus häiritsee energia-aineenvaihduntaa heikentämällä glukoosin käyttöä. Valvominen nostaa veressä tulehdusarvoja sekä stressihormonitasoa. Vasta-aineiden tuotanto ja imusolujen määrä vähenee. Sairastuessamme tarvitsemme enemmän unta, ja lastenlaulussakin tiedettiin että ”uni paras lääke on”. Unen aikana aivomme myös työstävät päivän kokemuksia, ja riittävä uni auttaa meitä oppimaan.

Lahjakas nukkuja voi harrastaa sensomotorisia suorituksia parantavaa toimintaa vaikkapa pelien välissä koripallokentän nurkassa:



Rottien unentarve on hieman suurempi kuin ihmisen, rotat nukkuvat noin kolmetoista tuntia vuorokaudessa. Rotat eivät nuku tuota aikaa yhteen pötköön, vaan ottavat torkkuja pitkin päivää. Heurekan koripallorotat heräilevät aamulla yleensä kymmenen maissa kun Heureka avataan yleisölle ja rottien kouluttaja tulee paikalle. Aamupäivällä touhuillaan jonkun verran, ja välillä taas otetaan päiväunia. Iltapäivisin rotat ovat yleensä unisempia.

Leppoisia vapaapäiviä ja hyviä unia kaikille lukijoillemme! Alla vielä rottalan seniori Inkeri näyttää antaumuksellisen uinumisen mallia.

torstai 3. maaliskuuta 2011

Ennätysrotta ja erilainen oppija

Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt jo tovi, sillä rottalassa on ollut kiireistä kouluttaessamme kahta uutta poikasta. Viimeistä edellisessä blogitekstissä esiteltiin uusi ruskea rotta Lempi, joka on nyt jo ehditty kouluttaa valmiiksi koripalloilijaksi. Lempi oppi pelaamaan ennätysajassa. Jo kolmen viikon jälkeen se oli oppinut sekä kuljettamaan pallon omalle korilleen että tekemään korin, ja oli siis valmis harjoittelemaan vastustajan kanssa. Tässä kuvassa taas kentällä nähdään Amalia, jolla harjoittelu ei lähtenyt käyntiin aivan yhtä vauhdikkaasti kuin Lempillä.


Lempi oli jo Heurekaan muuttaessaan erityisen kesy ja rohkea. Se tutustui reippaasti toisiin rottiin, kiipeili innokkaasti kouluttajan olkapäällä eikä pelännyt tutkia ympäristöään. Amalia taas oli varautuneempi, ja tuntui pelkäävän hieman varsinkin vanhempia rottia. Ihmisen käsittelyyn se oli tottunut ja kiipesi syliin mielellään, mutta suhtautui varovaisesti rottalassa liikkumiseen.

Lempin rohkeus nopeutti koulutuksen aloittamista. Kun koulutettava eläin on koulutustilanteessa rento, oppiminen onnistuu helpommin. Amalia pelkäsi aluksi avointa pelikenttää, eikä halunnut mielellään oleilla kentällä. Pelokas rotta jähmettyy paikalleen eikä suostu tekemään mitään, tai pakenee. Amalian täytyi ensin rohkaistua tulemaan kentälle ja huomata että kenttä on mukava ja turvallinen paikka, ennen kuin varsinaiset harjoitukset päästiin aloittamaan.

Kun Amalia oli tutustunut toisiin rottiin, se tuli kentälle mielellään toisten rottien kanssa. Aluksi se sai syödä palkintoja kentällä muiden seurassa, jolloin se oppi että kentälle kannattaa tulla. Vähitellen toisia rottia nostettiin kentältä pois, ja Amalia jäi aloittamaan harjoitukset yksin. Amaliaa ei pakotettu olemaan kentällä, vaan se sai poistua jos alkoi pelottaa, ja tulla itse takaisin hakemaan nameja.


Yllä olevassa kuvassa on lavastettu koulutustilanne. Toimiva, mutta ei optimaalinen tapa opettaa rotta laittamaan pallo koriin.

Monia kiinnostaa koripallorottien koulutuksessa se, miten rotta saadaan tekemään ensimmäinen kori. Olemme kokeilleet useita tapoja, ja kuva esittää yhtä niistä. Usein rotta on ensin opetettu tarttumaan kouluttajan kädessä olevaan palloon ja vetämään pallo itselleen. Olemme pitäneet palloa korin takana, ja rotta on saanut pallon koriin vetämällä sen kouluttajan kädestä.

Tällä tavalla kouluttaessa on saattanut olla vaikeaa "vieroittaa" rotta kentällä olevasta kädestä. Kun rotta on tottunut ottamaan pallon kädestä, voikin olla vaikeaa saada se tarttumaan kentällä olevaan palloon.

Yritämme kouluttaa rottia noudattaen tiettyjä oppimisteoriaan perustuvia periaatteita. Aina koulutus ei suju kaikkien sääntöjen mukaan, koska emme ehkä ole keksineet miten koulutus olisi paras toteuttaa, tai meiltä puuttuu esimerkiksi kärsivällisyyttä. :) Periaatteessa olisi parasta, että eläintä ei houkuteltaisi tekemään haluttua suoritusta, vaan palkittaisiin eläimen itse tarjoamasta käytöksestä. Toisaalta haluttu käytös pitäisi tehdä koulutettavalle eläimelle mahdollisimman helpoksi. Joskus on vaikeaa keksiä, miten tekisin vaikkapa siitä ensimmäisestä korista riittävän helppoa ilman houkuttelua.

Lempin koulutuksessa lähdettiin siitä, että pallosta ei pidetä kiinni. Lempiä palkittiin ensin pallon koskettamisesta, sitten palloon tarttumisesta. Sen jälkeen Lempi sai palkkion pallon nostamisesta, ja sitten takaisin kentän pinnalle laskemisesta. Koska maltoimme olla tässä koulutuksen alkuvaiheessa ohjailematta Lempiä kädellä, ja annoimme sen itse tarjota erilaisia käytöksiä, se oppi kokeilemaan millä tavalla palkkion saisi. Mihinkään koulutusvaiheeseen ei jääty liian pitkäksi aikaa, vaan Lempin opittua yhden vaiheen, siirryttiin pian palkitsemaan vaikeammasta suorituksesta. Korin tekoa harjoitellessa Lempi oppi nostamaan pallon itse kentältä korin vierestä, ja siirtämään sen korirenkaan päälle.

Alla toinen lavastettu koulutustilanne Amalian kanssa. Näin se kuuluisi tehdä. :)


Lempin koulutuksen nopeus johtui varmaankin useasta eri tekijästä. Rotan reipas luonne varmasti nopeutti koulutusta. Koulutus toteutui melko hyvin oppimisteoriaan perustuvien periaatteiden mukaisesti. Kärsivällisyys koulutuksen alussa palkittiin, kun rotta oppi oikean "opiskelutekniikan". Juuri Lempin kohdalla vaihdoimme myös käyttämämme äänimerkin piippaavasta summerista koirien koulutuksessa käytettävään naksuttimeen. Tämä saattoi myös vaikuttaa koulutuksen nopeuteen, sillä naksuttimen ääni on hyvin lyhyt, ja sillä voidaan siis palkinto ajoittaa tarkemmin kuin summerilla. Lempiä koulutti ensimmäisen kolmen viikon aikana yksi kouluttaja noin puolet ajasta. Kouluttajan vaihtumisen päivästä toiseen on huomattu hidastavan koulutusta, joten luultavasti myös siitä oli hyötyä että pääasiassa vain yksi ihminen koulutti Lempiä.

Nämä kaikki ovat tietenkin vain arvauksia, yhden koulutuskokemuksen perusteella on vaikea sanoa mitkä kaikki tekijät koulutuksen nopeuteen vaikuttavat ja missä määrin. Heurekassa on koulutettu vuosien varrella yhteensä yli kuusikymmentä rottaa pelaamaan koripalloa. Vanhoja koulutuspäiväkirjoja tutkimalla voidaan vertailla erilaisia tekijöitä, joiden arvelemme vaikuttaneen koulutusaikaan. Kuutisenkymmentä tapausta ei vielä ehkä ole tilastollisesti ajateltuna kovin suuri otos. Jos kuitenkin saamme kaikki koulutusmuistiinpanot käytyä läpi ja koottua niistä jonkinlaisen vertailun, on meillä nykyistä perustellumpaa tietoa siitä, mitkä tekijät eniten ovat vaikuttaneen Heurekan rottien oppimiseen.


Tässä viimeisessä kuvassa Amalia on saanut pallon koriin ihan itse. Palkkiokin on jo syöty, ja juniori valmiina uusiin seikkailuihin.