keskiviikko 17. elokuuta 2011
Koripalloa neitokakadulle
http://www.youtube.com/watch?v=IbiPl1e8t9Y&feature=youtu.be
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
Poikasten nimiäänestys
Poikasilta puuttuu vielä nimet, ja tällä kertaa nimivalintaan on mahdollista vaikuttaa äänestämällä! Viisi nimiparia on valittu äänestykseen, joka on käynnissä nyt Heurekan facebooksivulla. Jos sinulla on siis facebookissa käyttäjätili, äänestä suosikkiasi uusien pelaajien nimivaihtoehdoista. Sivulta löytyy myös lisää kuvia poikasista. Vasta muutamia ääniä on annettu, joten mikä tahansa vaihtoehto voi vielä tulla valituksi! Poikaset nimetään tiistaina.
Kurkkiiko täältä Rhea, Deborah, Magdaleena, Riina vai Iita?
Nuuhkiiko kameraa tässä Mimosa, Mylene, Meeri, Marja vai Manta?
keskiviikko 4. toukokuuta 2011
Rotilla kevättä rinnassa
Silloin tällöin meiltä kysytään, onko yksikään rotta ikinä karannut rottalasta. Vastaus on että ei, sillä rotat kokevat huoneensa turvalliseksi ympäristöksi eivätkä yleensä edes yritä poistua sieltä. Nyt kuitenkin Lempi on alkanut tulla ovelle vastaan, jos tulen rottalaan sen ollessa lattialla. On alettava todella varoa, ettei se pääse luikahtamaan ovenraosta näyttelyhallin puolelle!
Tarinan mukaan kerran on kuitenkin käynyt niin, että Heurekan rotta on joutunut vahingossa rottalan ulkopuolelle. Koripallovalmentajalla oli päällään niin leveälahkeiset housut, että rotta oli kiivennyt housun lahkeeseen valmentajan huomaamatta. Kun valmentaja astui ovesta ulos, putosi rotta lahkeesta lattialle.
Sillä kertaa pelaaja ei kuitenkaan päässyt karkuun, sillä se oli itsekin tapahtuneesta niin hämmentynyt, että istui vain paikallaan kunnes se nostettiin takaisin rottahuoneen sisäpuolelle.
lauantai 23. huhtikuuta 2011
Uniasiaa
Rotat nukkuvat mielellään sekä yksin...
...kaksin...
...että isommallakin porukalla.
Vaikka tilapäistä univajetta voikin korjata nukkumalla puoleenpäivään, olisi tärkeää myös nukkua säännöllisesti riittävästi. Miksi tarvitsemme unta? Asiaa on selvitetty muun muassa rotilla tehdyillä eläinkokeilla, mutta unitutkimusta on tehty myös ihmisillä.
Rottakokeissa on tutkittu valvomisen seurauksia sekä estämällä rottia nukkumasta kokonaan, rajoittamalla unen määrää että estämällä tärkeä REM-univaihe. Kaikissa kokeissa todettiin uni tärkeäksi sekä aivoille että koko elimistölle. Koerotat menehtyivät noin kuukaudessa kehon lämmönsäätelyjärjestelmän tai immuunipuolustuksen pettäessä. Uni on todellakin välttämätöntä ainakin kaikille nisäkkäille ja linnuille, ja jopa kärpästen on todettu nukkuvan.
Alla olevan porukan unta on juuri hieman häiritty nostamalla valokuvaa varten päältä koppi, jossa olivat päikkäreillä Myy, Onerva, Amalia, Inkeri ja Tilda.
Nukkumattomuus häiritsee energia-aineenvaihduntaa heikentämällä glukoosin käyttöä. Valvominen nostaa veressä tulehdusarvoja sekä stressihormonitasoa. Vasta-aineiden tuotanto ja imusolujen määrä vähenee. Sairastuessamme tarvitsemme enemmän unta, ja lastenlaulussakin tiedettiin että ”uni paras lääke on”. Unen aikana aivomme myös työstävät päivän kokemuksia, ja riittävä uni auttaa meitä oppimaan.
Lahjakas nukkuja voi harrastaa sensomotorisia suorituksia parantavaa toimintaa vaikkapa pelien välissä koripallokentän nurkassa:
Rottien unentarve on hieman suurempi kuin ihmisen, rotat nukkuvat noin kolmetoista tuntia vuorokaudessa. Rotat eivät nuku tuota aikaa yhteen pötköön, vaan ottavat torkkuja pitkin päivää. Heurekan koripallorotat heräilevät aamulla yleensä kymmenen maissa kun Heureka avataan yleisölle ja rottien kouluttaja tulee paikalle. Aamupäivällä touhuillaan jonkun verran, ja välillä taas otetaan päiväunia. Iltapäivisin rotat ovat yleensä unisempia.
Leppoisia vapaapäiviä ja hyviä unia kaikille lukijoillemme! Alla vielä rottalan seniori Inkeri näyttää antaumuksellisen uinumisen mallia.
torstai 3. maaliskuuta 2011
Ennätysrotta ja erilainen oppija
Lempi oli jo Heurekaan muuttaessaan erityisen kesy ja rohkea. Se tutustui reippaasti toisiin rottiin, kiipeili innokkaasti kouluttajan olkapäällä eikä pelännyt tutkia ympäristöään. Amalia taas oli varautuneempi, ja tuntui pelkäävän hieman varsinkin vanhempia rottia. Ihmisen käsittelyyn se oli tottunut ja kiipesi syliin mielellään, mutta suhtautui varovaisesti rottalassa liikkumiseen.
Lempin rohkeus nopeutti koulutuksen aloittamista. Kun koulutettava eläin on koulutustilanteessa rento, oppiminen onnistuu helpommin. Amalia pelkäsi aluksi avointa pelikenttää, eikä halunnut mielellään oleilla kentällä. Pelokas rotta jähmettyy paikalleen eikä suostu tekemään mitään, tai pakenee. Amalian täytyi ensin rohkaistua tulemaan kentälle ja huomata että kenttä on mukava ja turvallinen paikka, ennen kuin varsinaiset harjoitukset päästiin aloittamaan.
Kun Amalia oli tutustunut toisiin rottiin, se tuli kentälle mielellään toisten rottien kanssa. Aluksi se sai syödä palkintoja kentällä muiden seurassa, jolloin se oppi että kentälle kannattaa tulla. Vähitellen toisia rottia nostettiin kentältä pois, ja Amalia jäi aloittamaan harjoitukset yksin. Amaliaa ei pakotettu olemaan kentällä, vaan se sai poistua jos alkoi pelottaa, ja tulla itse takaisin hakemaan nameja.
Yllä olevassa kuvassa on lavastettu koulutustilanne. Toimiva, mutta ei optimaalinen tapa opettaa rotta laittamaan pallo koriin.
Monia kiinnostaa koripallorottien koulutuksessa se, miten rotta saadaan tekemään ensimmäinen kori. Olemme kokeilleet useita tapoja, ja kuva esittää yhtä niistä. Usein rotta on ensin opetettu tarttumaan kouluttajan kädessä olevaan palloon ja vetämään pallo itselleen. Olemme pitäneet palloa korin takana, ja rotta on saanut pallon koriin vetämällä sen kouluttajan kädestä.
Tällä tavalla kouluttaessa on saattanut olla vaikeaa "vieroittaa" rotta kentällä olevasta kädestä. Kun rotta on tottunut ottamaan pallon kädestä, voikin olla vaikeaa saada se tarttumaan kentällä olevaan palloon.
Yritämme kouluttaa rottia noudattaen tiettyjä oppimisteoriaan perustuvia periaatteita. Aina koulutus ei suju kaikkien sääntöjen mukaan, koska emme ehkä ole keksineet miten koulutus olisi paras toteuttaa, tai meiltä puuttuu esimerkiksi kärsivällisyyttä. :) Periaatteessa olisi parasta, että eläintä ei houkuteltaisi tekemään haluttua suoritusta, vaan palkittaisiin eläimen itse tarjoamasta käytöksestä. Toisaalta haluttu käytös pitäisi tehdä koulutettavalle eläimelle mahdollisimman helpoksi. Joskus on vaikeaa keksiä, miten tekisin vaikkapa siitä ensimmäisestä korista riittävän helppoa ilman houkuttelua.
Lempin koulutuksessa lähdettiin siitä, että pallosta ei pidetä kiinni. Lempiä palkittiin ensin pallon koskettamisesta, sitten palloon tarttumisesta. Sen jälkeen Lempi sai palkkion pallon nostamisesta, ja sitten takaisin kentän pinnalle laskemisesta. Koska maltoimme olla tässä koulutuksen alkuvaiheessa ohjailematta Lempiä kädellä, ja annoimme sen itse tarjota erilaisia käytöksiä, se oppi kokeilemaan millä tavalla palkkion saisi. Mihinkään koulutusvaiheeseen ei jääty liian pitkäksi aikaa, vaan Lempin opittua yhden vaiheen, siirryttiin pian palkitsemaan vaikeammasta suorituksesta. Korin tekoa harjoitellessa Lempi oppi nostamaan pallon itse kentältä korin vierestä, ja siirtämään sen korirenkaan päälle.
Alla toinen lavastettu koulutustilanne Amalian kanssa. Näin se kuuluisi tehdä. :)
Lempin koulutuksen nopeus johtui varmaankin useasta eri tekijästä. Rotan reipas luonne varmasti nopeutti koulutusta. Koulutus toteutui melko hyvin oppimisteoriaan perustuvien periaatteiden mukaisesti. Kärsivällisyys koulutuksen alussa palkittiin, kun rotta oppi oikean "opiskelutekniikan". Juuri Lempin kohdalla vaihdoimme myös käyttämämme äänimerkin piippaavasta summerista koirien koulutuksessa käytettävään naksuttimeen. Tämä saattoi myös vaikuttaa koulutuksen nopeuteen, sillä naksuttimen ääni on hyvin lyhyt, ja sillä voidaan siis palkinto ajoittaa tarkemmin kuin summerilla. Lempiä koulutti ensimmäisen kolmen viikon aikana yksi kouluttaja noin puolet ajasta. Kouluttajan vaihtumisen päivästä toiseen on huomattu hidastavan koulutusta, joten luultavasti myös siitä oli hyötyä että pääasiassa vain yksi ihminen koulutti Lempiä.
Nämä kaikki ovat tietenkin vain arvauksia, yhden koulutuskokemuksen perusteella on vaikea sanoa mitkä kaikki tekijät koulutuksen nopeuteen vaikuttavat ja missä määrin. Heurekassa on koulutettu vuosien varrella yhteensä yli kuusikymmentä rottaa pelaamaan koripalloa. Vanhoja koulutuspäiväkirjoja tutkimalla voidaan vertailla erilaisia tekijöitä, joiden arvelemme vaikuttaneen koulutusaikaan. Kuutisenkymmentä tapausta ei vielä ehkä ole tilastollisesti ajateltuna kovin suuri otos. Jos kuitenkin saamme kaikki koulutusmuistiinpanot käytyä läpi ja koottua niistä jonkinlaisen vertailun, on meillä nykyistä perustellumpaa tietoa siitä, mitkä tekijät eniten ovat vaikuttaneen Heurekan rottien oppimiseen.
Tässä viimeisessä kuvassa Amalia on saanut pallon koriin ihan itse. Palkkiokin on jo syöty, ja juniori valmiina uusiin seikkailuihin.
torstai 3. helmikuuta 2011
Mainosvideo rotistamme
Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että meidän harjoittelumme typistyi pahvien asentamiseen muutamaa päivää aikaisemmin rottakoripallokentälle.
Valojen takia kameratkin tarkennettiin karvaisen pipon eikä rotan avulla.
Pelkäsimme etukäteen, että valot saattaisivat saada pelaajat kieltäytymään kuvauksista. Niinpä valojen asennuksen jälkeen ylimääräiset ihmiset poistuivat Rottalasta ja kouluttaja jäi rottien kanssa tutustumaan muuttuneeseen pelikenttään. Rotat saivat rauhassa tutkia pöytää, jolla koripallokenttä sijaitsee, ja maistella herkkuja, joita kouluttaja antoi. Omassa tahdissaan tytöt yksitellen uskaltautuivat myös kentälle.
Pelaajien huomatessa kentällä voivan pelata aivan kuten ennenkin, alkoi koripallo-ottelu. Onneksi kuvaajatkin olivat suurinpiirtein valmiina ;).
Rottia ei kuitenkaan haluttu rasittaa liikaa kuvausten takia, joten käsimerkein (lasin läpi kun ei oikein kuule sisälle koppiin) kerrottiin heti kun riittävä määrä kuvaa oli saatu yhdestä kuvauskulmasta. Pelaajat olivat välillä hieman ihmeissään kun peliä keskeytettiin ja jatkettiin useamman kerran. Tytöt tuntuivat kuitenkin toteavan (pieni inhimillistäminen sallittakoon), että niin kauan kuin palkka juoksee (riisipalkkiot), niin mikäs tässä on pelatessa. Aina välillä kouluttaja huikkasi ovenraosta kuvaajille kuinka kauan rottia enää sopii peluuttaa, jotta pelaajat eivät ylirasitu.
Yllä olevassa kuvassa voi erittäin tarkalla näkökyvyllä huomata meidän Onerva-rotan, jota kuvataan mainosspottiin katsojaksi. Palkaksi Onerva sai jälleen, kuinkas ollakaan, riisiä!
Valmis mainosspotti löytyy seuraavasta linkistä, nautinnollisia katseluhetkiä:D
http://www.youtube.com/watch?v=8zltdzDiTTo
maanantai 31. tammikuuta 2011
Poikanen sai nimekseen Lempi
Hiiri vai rotta
Lyhyt vastaus: ne ovat eri lajia. Hiiri ja rotta eivät voi lisääntyä keskenään.
Eläinihmisiä kiinnostaa kuitenkin eniten se, miten ne eroavat käytökseltään toisistaan ja minkälaisia lemmikkejä ne ovat. En ole hiiriasiantuntija, mutta muilta kuulemani perusteella voisin vastata seuraavaa.
Kesyrotta on isokokoinen ja touhukas eläin, eli se vaatii paljon tilaa. Aikuinen kesyhiiri painaa muutamia kymmeniä grammoja, kun taas kesyrottakoiras voi painaa yli puoli kiloa. Molemman lajin naaraat ovat koirasta pienempiä. Kumpi laji seuraavassa kuvassa on?
Hiiri!
(Kuva Wikipediasta, GNU Free Documentation Licence-lisenssillä)
Hiirtenomistajat hankkivat usein lemmikilleen juoksupyörän. Rotille sellaista ei useimmiten hankita, vaan rotan annetaan juosta vapaana lattialla. Heurekan kesyrotilla on tarjolla kaikenlaisia virikkeitä, joilla niiden touhuamisen tarve saadaan tyydytettyä, kuten aiemmista postauksistakin käy ilmi :)
Miten rotan sitten erottaa hiirestä ulkonäön puolesta? Aikuiset yksilöt on helppo tunnistaa koon perusteella, mutta poikasista on vaikeampi sanoa. Joitakin eroavaisuuksia on: hiiren korvat ja pää ovat suuret suhteessa sen muuhun kehoon, häntä on ohut, viiksikarvat ovat kapeassa sumpussa verrattuna rottien ’laajaan’ viiksirivistöön. Rotalla vastaavasti on paksu häntä sekä suuri pää ja jalat verrattuna muuhun ruumiiseen. Tässä rottien lajin edustaja Tilda:Ratguiden erinomaisilla englanninkielisillä sivuilla on tietovisa, jossa voi testata erottaako rotan hiirestä.
Rotat ovat luonteeltaan erittäin uteliaita ja seurallisia, sen olen havainnut, mutta miten on kesyhiirten laita?
Päivän kysymys: onko sinulla lemmikkinä kesyhiiri?
Entä miten on, onko tämä analyysini serkusten eroavaisuuksista oikea? :)
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
Poikasen tutustuttaminen muuhun laumaan
Tältä näyttää tutustumista varten sisustettu häkki; tylsältä! Häkin yläosaan ei ole pääsyä ja alakerrassa on muutama koppi. Kopit ovat riittävän isoja, jotta poikanen ei pääse linnoittautumaan niihin juostessaan karkuun aikuisia. Häkin alakerta on riittävän pieni, jotta poikanen ja aikuiset väistämättä kohtaavat toisensa. Ilman koppeja tutustumishäkki olisi turhan aukea paikka, mistä rotat saaliseläiminä eivät pidä.
Tässä on Lilli, joka on juuri alistanut poikasta (valitettavasti itse alistamistilannetta en onnistunut vangitsemaan... ). Käynnissä on jälkihaistelu. Ihan kuin koirillekin, taitaa rotillekin se peppu olla tärkein haisteltava ruumiinosa.
...ja aivan kuten juuri kirjoitin, ei ole pepun voittanutta!
Tutustumiseen kannattaa sekaantua mahdollisimman vähän, mutta silti seurata tilannetta vierestä. Aikuinen saattaa kääntä poikasen rajustikin selälleen ja uhkailla tätä, jotta poikanen tietäisi paikkansa uudessa kodissa. Joskus poikaseen ilmestyy aikuisten puraisuja, joten on tärkeää useamman kerran tutkia poikanen läpi (etenkin sukupuolielinten alue, joka on herkkä) mahdollisten haavojen varalta. Pikkunaarmut eivät haittaa, mutta jos haava vuotaa verta, suosittelisin erottamaan poikasen laumasta kunnes haava on umpeutunut. Aukinainen haava voi saada aikuiset hylkäämään poikasen viallisena.
Heurekassa uuden poikasen kotiutuminen kestää yleensä noin parin päivän verran. Tämän jälkeenkin voi olla satunnaisia alistamisia, mutta pääosin uusi laumanjäsen tietää paikkansa. Paras merkki sopeutumisesta on yhdessä nukkuminen.
Mirjami
lauantai 22. tammikuuta 2011
Jyrsijälle liikuntaa
Kotona jyrsijä saattaa kuitenkin aiheuttaa ongelmia, sillä se nimensä mukaisesti tykkää jyrsiä :)
Lemmikkiä pitää siis vahtia ulkoilun aikana tarkasti, ja mahdollisimman tehokkaasti ehkäistä jyrsintävahingot ennalta. Johdot voi suojata listoilla tai nostaa ne ulkoilutuksen ajaksi tarpeeksi korkealle. Huomiothan kuitenkin, että rotat ovat hyviä kiipeilemään! Olen nähnyt sellaisenkin ihmeen, että rotta on hivuttanut itsensä kirjahyllyyn pientä seinän ja hyllyn välistä koloa pitkin itseään seinää vasten tukemalla!
Kaikki mahdolliset ja mahdottomat kolot kannattaa tukkia, sillä uuden kolon löytäessään rotta saattaa viettää siellä ihastuksissaan pitkiäkin aikoja. Heurekan Rottakopissakin on yksi tällainen kielletty kolo: tietokoneen säilytyslaatikko! Olemme ovelasti piilottaneet tietokoneemme vetolaatikon sisälle, jonne rotilla ei pitäisi olla pääsyä. Onerva-tyttö kuitenkin pääsi...
Jyrsijän jyrsimisvimmaa voi myös yrittää suunnata antamalla puruleluja. Heurekan rotat ovat jättäneet Rottakopin kalusteet hyvin rauhaan, sillä ne saavat jyrsiä erilaisia virikeleluja. Niin kutsutun rehulaudan käyttöä suositellaan erityisesti: rehulautaruokinnassa rotat jyrsivät ruokapelletit esiin puiseen ristikkoon vuoratuista piiloista. Tällä tavalla rottien hampaat kuluvat ja rotta joutuu näkemään hieman vaivaa ruokaa etsiessään.
Kuvassa on jonkin aikaa käytössä ollut rehulauta:
...ja virikeleluja, joiden sisälle voi laittaa makupalan:
Kalkkikiveäkin saa jyrsiä, ja jyrsitty on:
Tästäkin huolimatta harras toiveemme siis on: anna lemmikkisi juosta vapaana! Sillä tavoin se on kaikkein onnellisin.








