Rotat "evakossa"

Rottien hyvinvointi menee Heurekassa aina muiden toimintojen edelle. Uusien näyttelyiden pystytyksen aikana rotat siirretään pois metelin ja pölyn tieltä. Näin ollen myös rottakoripallopelit joudutaan välillä perumaan joiksikin ajanjaksoiksi.
 

Tällä viikolla pystytetään maailmankuulua Body Worlds -näyttelyä. Eläinbiologina en malta odottaa tätä eläinten anatomiasta kertovaa näyttelyä. Heurekan näyttelyssä esitellään eläimen, tällä kertaa ihmisen, anatomiaa aitojen palsamoitujen ruumiiden välityksellä. Rottien ystäviä saatttaa kiinnostaa myös muualla maailmalla kiertävä näyttely, mikä on keskittynyt muiden eläinten kuin ihmisen anatomiaan: the Body World of Animals

Pelaajarotat asustavat väliaikaisesti isossa häkissä Heurekan takatiloissa. Päivittäisen vapaana juoksentelun lisäksi virikkeiksi on keksitty ripotella jyviä purujen sekaan ja kiinnittää esim. hedelmät häkin kaltereiden pinnojen väliin.

Estelle kiipeilemässä

Häkissä elävää eläintä piristää työ minkä joutuu tekemään ravinnon eteen. Ruuan piilottelu on yksi keino antaa eläimelle virikkeitä. Pikkujyrsijälle voi piilottaa ruokaa vaikka pahvilaatikkoon tai tyhjään wc-paperirullaan tai kiinnittää naruilla kattoon. Rotat nauttivat myös hoitajan päällä ja hihoissa kiipeilyistä. Pienten karvaisten kavereiden kanssa seurustelu on myös hoitajista varsin mukavaa.

Kyselisin teiltä vinkkejä minkälaisia virikkeitä voi keksiä häkissä eläville eläimille?

Aivopesua kissanruuaksi - toksoplasma

Rotat pelkäävät yleensä kissoja. Pelko on synnynnäistä, perinnöllisesti ohjelmoitua; vaikka rotalla ei olisi lainkaan aikaisempaa kokemusta kissoista, se kavahtaa kissanhajua luonnostaan. Jos rotta ja kissa kasvavat poikasesta alkaen yhdessä, rotta voi ehkä oppia voittamaan synnynnäisen pelkonsa (ja kissa poikkeuksellisesti ei koe rottaa saaliiksi). Netistä löytää söpöjä videoita, jossa rotat näyttävät oikein ihastuneilta kissoihin - kissat näyttävät usein olevan vähän ihmeissään innokkaista seuralaisistaan.

Kuva: scenicreflections.com

 















Yhtä söpöä ei ehkä ole ajatus, että kissoihin ihastumisen taustalla voi olla loinen, kissojen, rottien ja monien muidenkin nisäkkäiden - myös ihmisten - sisuskaluissa yleisesti asustava otus nimeltä toksoplasma (Toxoplasma gondii).  

Toksoplasma on pikkuruinen yksisoluinen eliö, mutta se osaa tehdä täsmäiskun aivoihin: rotan synnynnäinen kissanpelko katoaa ja, kaiken huippuna, rotta voi suorastaan "rakastua" kissanpissan hajuun, suhtautua siihen samoin kuin urosrotta kiimassa olevaan naaraaseen. Normaali kissa ei osoita vastarakkautta, vaan syö rotan. 

Kuva: scenicreflections.com

Rotan loppu on loisen tulevaisuus, kissaeläimet ovat toksoplasman pääisäntiä; voidakseen lisääntyä suvullisesti loisen on päästävä kissan suoleen. Sivuisännäksi toksoplasmalle kelpaa ilmeisesti nisäkäs kuin nisäkäs.
  

Kissalle toksoplasmasta ei tiettävästi ole haittaa. Loisille on yleensäkin tyypillistä, että ne ovat usein pääisännälleen suhteellisen harmittomia; on loistenkin etu, että pääisäntä pysyy pitkään hengissä. Sivuisäntien hengissä pysyminen ei ole niin tarkkaa, sillä ne ovat loisten näkökulmasta tilapäisiä kopiokoneita, joissa monistua suvuttomasti ja levittäytyä sitten suurina määrinä etsimään pääisäntää. Toksoplasmalle pelkkä kopioituminen ei riitä, vaan se käyttää koko väli-isäntää näppäränä kulkuneuvona matkalla pääisäntään. Toksoplasman lisäksi monet muut loiset aivopesevät uhrejaan aika hurjillakin tavoilla.

Ihmiseen toksoplasma voi tarttua ulkona metsästävän kissan ulosteiden välityksellä esimerkiksi huonosti pestyistä vihanneksista. Toksoplasma ei tartu suoraan esimerkiksi rotasta ihmiseen, joten rottien seurassa voi huoletta olla. Veristä pihviä syömällä tartunnan voi sen sijaan saada.

Ihmisen sikiölle, jolla keskushermosto on vasta kehittymässä, toksoplasma voi aiheuttaa vakavia vaurioita tai kuoleman. Aikuiselle ihmiselle toksoplasma on oireeton tai flunssan kaltainen lievä tauti, jonka oireet menevät nopeasti ohi. Toksoplasma voi kuitenkin jäädä elimistöön pysyvästi, pienet loiset mahtuvat piiloutumaan aivo- ja muiden solujen sisään niin, ettei immuunipuolustus niitä löydä.

Ihminen on toksoplasman lisääntymiselle umpikuja, koska kissat eivät syö ihmisiä.  On kuitenkin spekuloitu ja saatu alustavaa tieteellistä näyttöäkin siitä, että toksoplasmalla voi olla vaikutusta myös ihmisen psyykeen. Kiinnostavaa kyllä, toksoplasma saattaa vaikuttaa miesten käyttäytymiseen aivan eri tavoin kuin naisten.

-Mikko

Yksityiskohtaisempaa tietoa toksoplasmasta ja sen mahdollisista vaikutuksista rottiin ja ihmisiin toisessa blogissa (suomeksi).

Kahden aiheesta innostuneen tutkijan haastattelut (englanniksi):
Robert Sapolsky 
Jaroslav Flegr

Elämää laumassa ja rauhallista joulua

Uuden pikkkuisen koristähden on ihan ensimmäiseksi sopeuduttava joukkueiden muihin pelaajiin. Vaikka pieni kuinka yrittää näyttää alistumiseleitä ja ryömiä vanhempien pelaajien alta, menee aina jonkin aikaa ennen kuin tulokas hyväksytään. Välillä ihmetyttää, miten ei mimmiliigan pelaajilla herää minkäänlaisia äidinvaistoja pientä suloista "vauvaa" kohtaan.

Olethan mun kaveri? Kovasti seurataan perässä ja työnnetään itseä toisen alle

Meidän silmissä vauva, rotan silmissä täysin lisääntymiskykyinen, vieraan lauman jäsen. Nämä pienet viisiviikkoiset rääpäleet täytyy erottaa sisaruksistaan, koska ne tosissaan voivat jo lisääntyä. Ja ensimmäisestä raskaudesta lähtien voi rottanaaras saada noin kymmenen, jopa 15 poikasta kolmen viikon välein. Huima lisääntymisvauhti, jos vaan tilaa ja ravintoa riittää! Luonnossa lisääntyminen ajoittuu kuitenkin lämpimiin kausiin.

Alistumiseleiden on huomattu olevan selkeämpiä kesyrotilla kuin villeillä sukulaisillaan.

Rotat elävät luonnossa isoissa laumoissa ja laumat jakaantuvat pienempiin perheyksiköihin. Naarasrottia on "perheissä" yleensä yhdestä kuuteen samassa kolossa. Jokaisella rotalla on oma pesäkammio, mutta poikaset hoidetaan yhdessä. Kun rottia on vähän, yksi urosrotta pystyy pitämään omaa haaremia. Jos rottatiheys on suuri, uros ei pysty jahtaamaan muita uroksia pois, vaan kaikki urokset yrittävät paritella naaraiden kanssa heti naaraan ilmestyttyä pesästä ulos. Yhden kuuden tunnin kiiman aikana naaras voi paritella jopa 500 kertaa!

Lempiä nuuhkimassa, Elvi taustalla

Manta vihaisena vieraalle rotalle, joka kopissa.

Rotta oppii tuntemaan yksilöllisesti siis satoja lajikumppaneita. Rotta elää enemmän haju- ja kuulomaailmassa kuin me, jotka käytämme näköaistia. Uuden rotanpoikasen hierominen vanhojen rottien hajuiseksi helpottaa totuttelua paljon.
Joulunaika rottalassa on rauhallinen. Heurekan ollessa suljettuna, käy joka päivä työntekijä kuitenkin rotat hoitamassa. Onneksi muu lauma on jo hyväksynyt uuden tulokkaan. Rauhallista ja mukavaa joulua kaikille toivottaa rottalan väki!

Pikkurotta saapumassa

Ensi maanantaina saapuu Heurekaan uusi koulutettava. Ruskea tyttö jolla on valkoinen merkki otsassa tullaan kouluttamaan kirjavien joukkueen pelaajaksi.

Uuden pelaajan vauvakuvan on ottanut Sanna Lappalainen.

Yllä olevassa kuvassa on uusi poikasemme niin pienenä, että sen silmät ovat vielä kiinni eikä sillä ole turkkia. Noin pieni rottavauva tarvitsee paljon emon maitoa ja lämpöä. Rottaemon hoidossa poikaset kasvavat nopeasti.

Tässäkään kuvassa rotta ei vielä ole luovutusikäinen. Kuva Sanna Lappalainen.

 Toisessa kuvassa poikanen on jo kasvattanut turkin, mikä tekee siitä paljon enemmän rotan näköisen. Se näyttää kuitenkin vielä hieman hassulta, sillä sen pää ja takajalat näyttävät suhteettoman isoilta pieneen vartaloon verrattuna.

Kun rotta on viisi viikkoa vanha, voi se muuttaa uudelle omistajalle. Kuvissa oleva tyttö on siis muuttamassa Heurekan koripallorottien laumaan maanantaina. Tytölle pitäisi keksiä nimi. Keneltä pikkurotta näyttää? Minkä niminen rotta sopisi pelaamaan Lempin, Iitan, Mantan, Minervan, Estellen, Astan ja Elvin kaverina? Jättäkää nimiehdotuksia tämän blogikirjoituksen kommentteihin.

Rotan alkukoti

Rotta on kosmopoliitti, joka on levinnyt Maapallolla lähes kaikkialle, missä on ihmisiäkin. Euroopassa rotta on suurelta osin syrjäyttänyt tänne tuhat vuotta aiemmin tiensä löytäneen mustarotan.

Rotan tieteellinen nimi Rattus norvegicus "norjanrotta" kuvaa hyvin, miten Euroopan tieteentekijöillä ei 1700-luvulla ollut aavistustakaan, mistä rotta tänne oikein ilmestyi - mutta nimen antaja tiesi ehkä, että Norjassa esiintyy toisinaan laumoittain pieniä jyrsijöitä, sopuleita...

Tarkkaan ei tiedetä, missä rottalaji nimeltä rotta on kehittynyt. Kaakkois-Aasiassa rotan alkukoti joka tapauksessa on samoin kuin muillakin Rattus-suvun lajeilla. Todennäköisesti Rattus norvegicus lajin kehto on Aasian mantereiselta puolelta ja siellä melko pohjoisessa; Pohjois-Kiinan, Mongolian ja Kaakkois-Siperian tienoilta sopivilta niityiltä tai joenpenkoilta saattaisi yhä löytää rotan alkuperäisen populaation jälkeläisiä, jotka eivät ole koskaan matkustaneet ihmisen mukana mihinkään.

Elvi sukeltaa jyviä. Rotat viihtyvät luonnossakin veden äärellä.

Alkuperäisistä rotista voisi löytää perinnöllistä muuntelua, joka muista rotista on kadonnut: ihmisen mukana levittäytyneet rotat ovat kokeneet luultavasti monta perinnöllistä pullonkaulaa. Esimerkiksi Eurooppaan asti päässeet rotat voivat olla pääosin hyvin suppean kantajoukon jälkeläisiä. Kesyrotat ovat suppean osajoukon osajoukko, joten niiden perinnöllinen vaihtelu on todennäköisesti vielä Euroopan villejä rottiakin pienempää.

Minerva on sukeltanut myös.

Remontti naapurissa häiritsee!

”Estelle ja Asta ovat kaivautuneet pukuhuoneiden puolelta odottelemaan päivän ensimmäistä rottapeliä. Viikset tutisten nuuhkitaan jo ilmaa: ”haiseekos täällä jo riisi tai pähkinät?” Kaikki on valmiina suoritukseen, mutta yhtäkkiä maailma pysähtyy. Outo ääni täyttää peliareenan ja rotat keskeyttävät hyvin alkaneen pelin. Mikä tuo ääni on? Sännätäänpäs nyt varmuuden vuoksi karkuun turvalliseen pukuhuoneeseen muiden rottien luo.”

Heurekassa on meneillään aularemontti, jossa käytetään poraa poikineen. Meille kouluttajille porauksesta ja piikkauksesta kantautuvat äänet ovat melko hyvin eristettyyn rottalaan varsin vaimeita, tuskin havaittavia. Ihmisen kuuloalueen rajat riippuvat sekä taajuudesta että intensiteetistä. Kuuloalue on herkimmillään noin 2000 – 4000 Herzissä, mutta koko kuuloalueeksi määritellään usein n. 20 Hz – 20 000 Hz. Ultraääniksi nimitetään äänialuetta, jonka taajuus on ihmisen korvan kuuloalueen yläpuolella.

Kuuloaisti on erittäin kehittynyt jyrsijöillä ja ultraäänien alueella herkin. Rottaemo ja poikaset kommunikoivat pääasiallisesti ultraäänin. Myös rottien viiksikarvat aistivat ääniä. Kovat äänet saattavat olla rotille jopa vahingollisia, joten jos remonttia tehdään voimakkaasti, siirtyvät ammattikoripalloilijat evakkoon muutamiksi päiviksi rauhallisempiin tiloihin.

Rotta on luonnostaan neofobinen, eli uuden kammoinen. Tämä on ollut lajin säilymisen kannalta varmasti hyödyllinen seikka. Mimmiliigalaisilla on myös luonne-eroja, joten rämäpäisimmät pelaajat tulevat kentälle, vaikka outoja ääniä olisikin ilmassa, kun ujommat yksilöt jäävät odottelemaan turvallisempia aikoja.

Onko rotilla ramppikuumetta?

Tänään tuli eräältä Heureka-kävijältä tällainen kysymys, että potevatko rotat ramppikuumetta.

Ramppikuume tai esiintymisjännitys on varmaan monille ihmisille tuttu ilmiö. Kun pitää esiintyä yleisön edessä, esiintymistä saattaa etukäteen jännittää. Kädet hikoavat, vatsaa saattaa nipistää, ehkä punastuttaa. Pahimmillaan esiintyminen saattaa tuntua niin pelottavalta, että esiintyjä voi pahoin ennen esitystä.

Julkisesti esiintyminen on tietysti pelottavampaa sellaiselle, joka ei ole tottunut esiintymään. Silti myös kokenut esiintyjä saattaa kokea ramppikuumetta ennen jokaista esitystä. Pieni jännittäminen on jopa hyväksi, koska silloin esiintyjän keho valmistautuu koitokseen tuottamalla adrenaliinia. Sopiva määrä jännittämistä voi auttaa myös esityksen onnistumisessa, jos se saa esiintyjän keskittymään etukäteen ja tekemään esityksessä parhaansa.

Ihminen kokee ramppikuumetta, koska esiintyminen on sosiaalinen tilanne. Esiintyjä haluaa tehdä vaikutuksen yleisöön. Koripallorotat eivät oikeastaan ymmärrä pelien olevan tällaisia tilanteita. Rotta ei ymmärrä, että yleisön mielestä sen pelaaminen on hienoa, eikä sitä siis voi jännittää pelin onnistuminen samasta syystä kuin rottien kouluttajaa.

Jännittääkö tyttöjä vai eikö nyt vain huvita pelata?

Koripallorotta saattaa kuitenkin tuntea jonkinlaista kiihtymystä ja jännitystä pelin alkaessa. Rotat ovat oppineet, että tietyt merkit tarkoittavat pelin alkua. Kun kouluttaja vaihtaa valaistusta, seisoo tietyssä paikassa kentän takana, ja puhuu mikrofoniin tietyin äänenpainoin, rotat tietävät että peli alkaa. Saattaa olla, että rotat myös ennakoivat pelien alkua, koska pelit ovat samoihin kellonaikoihin päivästä toiseen.

Peli on rotille mahdollisuus saada riisipalkkioita. Peli on myös kilpailutilanne, sillä pallo täytyy saada toisilta rotilta ja se täytyy ehtiä laittaa koriin ennen kuin joku taas vie sen. Vaikka peli ei olekaan rottien näkökulmasta esiintymistä, se on kuitenkin suoritus jossa ne varmasti haluavat onnistua. Ennakoidessaan pelin alkua rotta siis tosiaan saattaa kokea samantapaista jännitystä kuin ihminen ennen esiintymistä, vaikkakin eri syistä.

Jotkut ihmiset välttävät esiintymistä jännittämisen takia. Jos esiintyminen pelottaa, on tietysti mukavampaa kieltäytyä esiintymästä kuin mennä lavalle korvat punaisena ja maha kipristellen. Rottien pelihaluissakin on eroja, toiset rotat tulevat aina mieluummin pelaamaan kuin toiset. Saattaa olla että joitakin rottia pelaaminen voi joskus pelottaa. Nyt esimerkiksi Heurekassa tehdään aularemonttia, mikä on aiheuttanut arkipäivinä kovia ääniä. Osa rotista on pysynyt porauksen aikana kopeissaan, ja pelännyt tulla kentälle. Toiset taas ovat uhmanneet pelottavia remonttiääniä, ja tulleet pelaamaan, vaikka ovat ehkä olleetkin jännittyneitä.

Matala asento ja hieman taakse suuntautuneet korvat kertovat, että Tildaa taisi hieman jännittää valokuvaajan läsnäolo

Pelkonsa voittaneet koripalloilijat on palkittu riisillä ja mantelirouheella, kun taas koppiin jääneet ovat saaneet tyytyä tavalliseen kuivaruokaan ja vihanneksiin. (No, kyllä kaikki ovat saaneet myös puuroa, hieman kananmunaa ja siemeniä...) Esiintymistä jännittävän ihmisenkin kannattaa yrittää voittaa pelkonsa, sillä onnistuneesta esiintymisestä voi saada palkkioksi naurua, hymyjä, kehuja tai ainakin aplodit.

Riittävän motivoiva palkkio parantaa suoristusta ihmisilläkin

Koirien koulutus perustui pitkään lukuisia mitaleja ja palkintoja voittaneen saksalaisen Stricklandin oppeihin. Stricklandin oppien mukaan koiraa koulutettiin kuristuspannoilla ja rankaisemalla, usein tuottamalla fyysistä kipua. Vaikka jo 30- luvulla mm. Skinnerin oppimisteorioiden mukaan ruualla palkitsemalla saadaan eläin oppimaan, rankaiseminen oli yleinen tapa koirien koulutuksessa. Muistikuvieni mukaan joskus 1980 -luvun paikkeilla alkoi ilmestyä useita kritisoivia kirjoituksia rankaisemalla kouluttamiseen ja alettiin korostaa palkitsemista parempana tienä saada koira tottelemaan.

Naksutinkoulutusta alettiin soveltaa koirien koulutuksessa 1990 -luvulla. Pääpioneereina olivat delfiininkouluttaja, biologi Karen Pryor sekä Bob Bailey. Naksutinkoulutuksessa pääidea on se, että eläintä ei houkutella tekemään oikein. Eläimen täytyy tarjota toimintaa oma-aloitteisesti ja toiminta palkitaan. Kouluttajan täytyisi sisäistää, että palkitseminen on eri asia kuin lahjominen.
Palkkio voi olla mitä vaan mistä eläin pitää. Palkkion täytyy olla eläimen mielestä tarpeeksi hyvä, jotta se motivoi yrittämään. Käytännöllisistä syistä ruoka on helppo palkkio esimerkiksi rotilla. Rotat ovat myös melko ahneita ja persoja herkuille, joten tarpeeksi herkullinen ruokapalkkio on helppo keksiä. Heurekan rottia kouluttaessa saatttaa kuitenkin huomata, että jollekin rotalle keitetty riisi on tarpeeksi suuri palkkio, toiselle täytyy olla maistuvampaa pähkinää tai raejuustoa.

Koripallorotan uralla ensimmäinen tehtävä on oppia luottamaan ihmiseen

Eläinlajista riippuen palkkio voi olla jotain muutakin kuin ruoka. Leikkisällä koiralla palkkio voi olla leikkiminen. Hevosilla makupaloja ei yleensä kannata tarjota kädestä, koska se johtaa helposti näykkimiseen. Palkkiona hevoselle usein riittää työskentelyn lopettaminen, pitkät ohjat ja kentältä talliin. Voisimmeko soveltaa eläimistä saatuja koulutuskokemusta myös eläimeen nimeltä ihminen? Miten voisimme palkita ihmisiä? Työelämässä usein palkannostolla tai muulla rahallisella palkitsemisella on hyvin lyhyt vaikutus motivaatioon. Sen sijaan työn mielekkyyden parantaminen johtaa usein myös tuottavuuden paranemiseen ja taloudellisestikin mittavissa olevaan tuottoon. Kasvatustieteen professori Kari Uusikylä osaa kiteyttää hyvin kolumnissaan Työelämän kehittämisen erikoislehdessä (3/ 2012): "Elämän mielekkyyden lisääntyminen ei ole työntekijöille aivan vähäinen bonus".

Osa vanhemmista palkitsee lapsiaan hyvistä koulunumeroista rahallisesti. Kokeista voi olla helppoa oppia pänttäämällä ulkoa saamaan hyviä numeroita. Jokainen tentissä tai kokeessa käynyt tietää, kuinka oppi unohtuu saman tien tenttisalin oven takanaan sulkiessaan. Tuleeko palkkio oikeasta asiasta? Tulisiko palkita ennemmin heti ahkeran luku-urakan jälkeen? Minkälainen palkkio jättäisi nuorelle positiivisen muistijäljen ja iloisen onnistumisentunteen? Koulutuksen lopettaminen oikealla hetkellä, juuri silloin kun eläin onnistuu jättää eläimen odottamaan innolla seuraavaa harjoituskertaa.

     

Mitä eroa on rotalla

Rotan tieteellinen nimi on Rattus norvegicus. Rattus-suvusta löytyvät kaikki rotan läheisimmät sukulaiset, jos eivät löydy, jokin on luokittelussa jokin pielessä. Kukaan ei tarkkaan tiedä kuinka paljon Rattus-lajeja on, kymmenittäin joka tapauksessa (tällä hetkellä 66). Esimerkiksi Papua-Uuden-Guinean alueella vähän joka saarella saattaa olla omat rottalajinsa.

Rotiksi kutsutaan myös monia muita jyrsijöitä, jotka eivät välttämättä ole läheistä sukua Rattuksille. Nisäkkäiden uudet nimiehdotukset ovat osittain parantaneet nimeämisen logiikkaa, osittain sekoittaneet sitä entisestään.

Yksi selitys Rattus-suvun lajimäärän epäselvyydelle on, että monien suvun lajien biologiasta ei tiedetä oikein yhtään mitään, lajin nimi voi perustua vain johonkin vanhaan museonäytteeseen. Toinen selitys on, että ei ole mitenkään helppoa eikä yksikäsitteistä määritellä mikä on laji, mikään määritelmä ei sovellu kaikkiin eliöihin. Ihmisen mukana rottalajit ovat päässeet seilaamaan saarilta toisille ja risteytymään, mikä sekoittaa tilannetta entisestään.

Kesyrotta polveutuu rotasta, tai tarkemmin sanottuna rotta ja kesyrotta polveutuvat samasta kantamuodosta: siitä lähtien kun kesyjen ja villien rottien tiet erkanivat niiden perimällä on ollut aikaa muuttua tasan yhtä kauan. Rottaa ja kesyrottaa pidetään vielä samana lajina, mutta voidaan perustellusti ajatella, että lajiutuminen on rotan ja kesyrotan välillä jo vähintäänkin hyvässä vauhdissa. Koirat polveutuvat sudesta ja ne luokitellaan yleensä eri lajiin. Erona on vain, että koira ja susi ovat olleet pidempään enemmän tai vähemmän erossa toisistaan kuin rotta ja kesyrotta. 

Rotta ja kesyrotta risteytyvät silloin tällöin keskenään, ne eivät ole perinnöllisesti täysin eristäytyneitä toisistaan, samoin risteytyvät koira ja susi välillä ikävin seurauksin. Chihuahua ja bernhardilainen tuskin lisääntyvät keskenään, mutta ne luokitellaan silti samaan lajiin. Leijona ja tiikerikin risteytyvät poikkeusoloissa eläintarhoissa keskenään ja jälkeläiset voivat jopa olla lisääntymiskykyisiä (liikereitä tai teijonia riippuen siitä kumpi on isä ja kumpi äiti), mutta ne ovat varmasti kaikkien mielestä eri lajia, joten liian tiukkaa keskinäisen lisääntymättömyyden vaatimusta ei kannata lajin määritelmäänsä tehdä.

Liikereitä (kuva: Wikipedia)

Syyskuulumisia rottalasta

On se uskottava että kesä on tältä vuodelta ohi. Ulkona on kylmä, maassa on näkynyt jo luntakin, ja viimeistään kellojen siirtäminen talviaikaan teki illoista niin pimeitä että alkaa tuntua todella syksyiseltä. Jo toista kesää Heurekan tiedepuistossa asustaneet dinosauruksetkin ovat muuttaneet etelään jo kuukausi takaperin.

Heurekan rottien elämässä vuodenaikojen vaihtelu ei juuri näy muuten kuin yleisömäärissä. Koulujen alkaessa täällä oli hetken hiljaisempaa, kunnes syyslomien aikaan saatiin taas katsomot täyteen kannustajia. Rottala sijaitsee sisätiloissa minne auringonvalo ei yllä, eikä kellojen siirtely pelaajiamme hetkauta, ne elävät oman sisäisen kellonsa mukaan.

Hyppäisikö tutkimaan lattiaa, pohtii Lempi.

Yksi rottiin talvella vaikuttava asia muuttuu sisälläkin, nimittäin ilmankosteus. Ihminenkin alkaa jo huomata ilman kuivumisen halkeilevista huulista. Rotille sopivin ilmankosteus on 40-60 prosenttia, mihin harvoin Suomessa päästään kesälläkään. Talvinen huoneilma on rotille yleensä aivan liian kuivaa.

Iita juo suoraan hanasta.

Ilmankosteus nousee hetkellisesti, jos lotraa juoksevan veden kanssa, kuten Iita yllä olevassa kuvassa. Tiskaaminen nostaa kosteusprosenttia kuitenkin vain vähäksi aikaa. Siksi meillä on rottalassa ilmankostutin, johon laitetaan vettä pari kertaa päivässä, ja laite pyörittää vettä niin, että sitä haihtuu tasaisesti ympäri vuorokauden. Ilmankostutin täytyy muistaa puhdistaa usein, ettei vedessä ala kasvaa bakteereja. Kotona voi yrittää huoneilman kosteutta nostaa myös jättämällä kosteat pyykit kuivaustelineelle kuivumaan.